23.1.2007

Tautologisia tarinoita

Päivätyö alkaa olla paketissa. Se jakautui kyllä puolihuomaamatta pitkin kahta vuorokautta, kellonaikaa katsomatta, kun nakuttelin menemään ja välillä lueskelin eteenpäin nähdäkseni millaisia käänteitä tai pulmia odottaa nurkan takana. Sarjakuvaa kääntelin, himpun kaavamaista hommaa sikäli, että olen vastaavia, itseään tarkoituksellakin toistavia tarinoita suomentanut aika ison nipun aiemmin.

Taitaa olla huono ratkaisu, että käyttää lepotaukoja Plokistanissa kiertämiseen, koska siellä silmät ja kielellinen ajattelu eivät saakaan huilia. Esimerkiksi kävely ulkosalla tupakkia poltellen, vaikka siellä aika hyytävää onkin (brrr, scorchio), ja tiskaaminen virkistivät nyt enemmän.

Ovat voittopuolisesti hyvin arkisia ne pulmat mitä vastaan loikki: täsmällisten termien hakemista, tiivistämistä ja tautologian välttelyä. Kaikki kuitenkin jokseenkin vastakkaista sille, mitä olen tohottanut polkatessa. Niettä anteeksi, taidan nimenomaan hakea täällä kimpoilevampaa kuljetusta ja antaa kaiken mieleen moljahtavan valua läpi kiemuraisen sekavissa lauseissa. Pelkään pahaa, että sama koskee kommentteja, joita tulee liikaa singottua toisten plokeihin. En minä pahalla silti…

Hauskemmasta päästä työtä ovat sellaiset simppelit valinnat, että mitä sanaa kulloinkin käyttää, esimerkiksi lurjus, konna vai roisto. Jotkut lauseet oireilevat siihen suuntaan, että voisivat alkaa elää, kun niitä hiukan virittelee. Joskus tuntuu jopa kuin keksisi ilmaisutavan, jota ei ole koskaan ennen käyttänyt, mutta millä siitäkään tietää arkisen käyttökielen kanssa.

Yksinkertaisempaa on oikean kirjoitusasun aprikointi, mutta esimerkiksi irrottaa vai irroittaa sekä liipasin vai liipaisin* pysäyttivät pieneksi hetkeksi. Huvittavaa sinänsä, koska olen ihan tarpeeksi useasti osannut molemmat oikein ratkaista, mutta joskus vaan tökkäsee kun on väsynyt.
Ai niin, saakohan yleiskielessä käyttää australialaisesta sanaa aussi? Kai se ainakin puhekuplassa menee.

Jeaaah, hetken päästä saa taas jalat maahan ja pääsee perustarpeiden äärelle, kun poika tulee kaverinsa synttärijuhlilta yökylään. Hällä on ollut pitkä päivä, ensin työpäivän verran esikoulussa, sitten suoraan kaverin luokse vauhtileikkeihin ja herkkuja ahmimaan. Mitä vetoa niin syömisen jälkeen, jos nyt edes mitään järkevää makeiden päälle uppoaa, kölvi simahtaa puolessa tunnissa.

Sitten täytyy varmaan vielä tehdä lopputarkistus, jos jaksaa, vaikka paljon parempi olisi odottaa pari päivää tai viikko, että laatimansa tekstin näkisi edes hiukan uusin silmin – ja unohtaisi alkutekstissä käytetyt sanat ja rakenteet.

*tekstinkäsittelyohjelmani oikoluku on perinteisesti tarjonnut tähän väärää vaihtoehtoa 'liipasin'. Se on kai sekoittanut pääni, vaikka opin tietämään asian ainakin 10 vuotta sitten. Nyt kun ohjelma on vaihtunut, en ollut varma tekeekö se virheen vai ei – totesin ettei tee. Tuon toisen varmistin (ja liipaisin) Itkosen kielioppaasta, kyllä se on 'irrottaa'.

7 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Lyön vetoa karhupudelin verran, että simahtaa. Mä tainnutan lapset tänään ovelasti ajoitetulla palapaistilla, hahahaa. Tainnuin itsekin puoleksi tunniksi sen jälkeen, mutta lapsilla tulee viipeellä tää homma.

Aina kun olen eniten nakuttanut asiaa, olen myös eniten nakuttanut asiattomuuksia nettiin. Vaikka ulkona hillunta saattaisi olla järkevämpää. Päästöt on vaan niin ihanata ohjata jonnekin. Kai niitä kertyy, kun pitää olla kurinalainen tms. Ei ole Kurinassa asujillakaan heleppoa.

Varapygmi kirjoitti...

He, saa nähdä, yllättävän pirteänä hän heiluu ja lueskelee kaikenlaisia sanoja. "Hevonen" löytyi omin voimin, "silmälasinsa" jäi viimeistä tavua -sa vaille. (Tieteski Hannu Mäkelän kirjan Hevonen joka hukkasi silmälasinsa kannesta. Ja ei, en ehtinyt usuttaa.)
Muistelen kuulleeni, että Kurinan naapurissa on se Uhana, jossa asuu jänskiä eläinlajeja jättiläispandasta nenäapinan kautta toutaimeen. Dugongia unohtamatta. Siä taitaa olla hyvin vaihtelevat maastot ja olosuhteet.

Anonyymi kirjoitti...

Yöpuuaikana pantiin Uppo-Nalle ja uudet ystävät soimaan levyltä - tehosi molempiin. Iltaruoaksi halusi näkkärin uuniomenajugurtin kera.
Ihmetyttää mitä mietin eilen, sillä "irrottaa" tottelee sääntöä: irto-irrottaa ja esim nauha-nauhoittaa (o-loppusiin o ja a-loppuisiin oi).

Kaura kirjoitti...

Mä jouduin lukiossa opastamaan matematiikan opea noin sata kertaa, kun se aina mietti onko paloitella vai palotella. Ei me palkoja käsitellä, vaan paloja -tokaisukaan ei auttanut. Luultavasti tää oli taas näitä "AS-piirteinen oppilas ei tajua, ettei se toinen oikeasti haluakaan tietää, miten se menee, vaan jaksaa aina jankuttaa" -juttuja. :)

Uuniomenajugu kuulostaa hyvältä! Ei o tullu ostelluksi tuon yhden allertsioiden takia, mutta voishan sitä itelleen pämäyttää purnukan.

Kuulostaa mycket huipulta tuo lukemishomma! Näin lauantaina Tallukassa vilaukselta myös pojan äireen, jonka kans vaihdoimme lukemisista pari ilahtunutta sanaa. On se vaan toppenia. Kai kun itselläkin on lievää hienompia muistoja lukutaidon voimasta. Niin kuin oppisi kävelemään, kun tulee lisää näköalaa ja uusia paikkoja seikkailtavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Uuniomena tuotti jo aamulla pettymyksen, ostin nimittäin plussatarjouksesta litran pänikän. Omaleimainen maku viehättää yhden satsin verran, mutta toinen ei uponnut aamulla poikaan. Lupasin ostaa jotain muuta vkonlopuksi, joten ruokavalioni on määrätty siihen asti. Liian makeaakin se on, kuten ne melki kaikki.

Kaura kirjoitti...

Mitenkähän tämä vedonlyönti päättyi, muuten?

Anonyymi kirjoitti...

Poika voitti: meille ei kepupulloa, hälle pupukello. Riehui pari tuntia ennen kuin suostui haukkaamaan ne pienet eväät.
Sittenkin riitti juttua nii pal, että minä aloin urvahtaa ja turvauduin siihen Uppo-Nalleen, joka onkin mainio. Nukahdimme aika yhtä aikaa kymmeneltä.
Entäpä palapaisti, tekikö temput että tekin saitte XXXX. (se on aussikaljaa)