22.1.2007

Viimeisempää tietoa

Tein aamupuhteiksi fanikiertueen Plokistanissa ja löysin taas kaikenlaisia virikkeitä. Erehdyin kommentoimaankin pariin paikkaan, joista yksi jäi jäytämään päähän.
Nimittäin Arina tarjoili taas kiehtovia lauseita, joista minut ajoi sivuraiteelle viimeinen… tai toivottavasti viimeisin sutjaus.
Eikös se niin mene, että aikaisemmin suositettiin karttamaan sanaa "viimeisin", koska viimeinen on viimeinen, eikä siitä kummemmaksi komparoidu tai superlatiiviin yllä. Tiedän tuon superlatiivia muistuttavan muodon käytön yleistyneen paljon, niettä se on täysin hyväksyttyä käyttökieltä.
Luultavasti olenkin vain takertunut jonkun muinaiskielenhuoltajan vanhanaikaiseen pilkunhässimöön, kun olen tottunut ajattelemaan, että "viimeinen" tarkoittaa molempia asioita: 1) sitä, jonka jälkeen ei ole mitään, sekä 2) sitä, joka on tuoreinta, viimeksi ilmestynyt, kuuminta hottia tai mitä vaan vastaavaa, usein lyhemmin "viime" (esim. viimeisessä t. viime numerossaan).

Tällainen kaksimerkityksisyys ei taida olla nykyään huudossa. Vastaavaksi esimerkiksi käy toisin päin toimiva sana "ensi". Kun olen tarjonnut ilmaisua "ensi numerossa", minua on oikaistu, että sen pitää olla "seuraavassa numerossa" (joka ei ole edes kunnolla mahtunut tarkoitettuun tilaan), koska "ensi" viittaa siihen kuin kysymys olisi ensimmäisestä numerosta.
Onhan sillä molemmat merkitykset, mutta kielikorvani on aika helposti kertonut, kumpi kulloinkin on kyseessä. Ensimmäistä tarkoittava on ollut harvinaisempi merkitys sanalle "ensi", luulisin, pikemmin sanontoihin juurtunut: ensi näkemältä, ensi askeleet. Tämäkin taitaa käydä: ensi kertaa (jolle vastakkainen on ensi kerralla)? Monestihan se esiintyy yhdyssanan alkuna: ensikerta, ensilempi, ensiapu, ensilumi. Lauseessa verbin aikamuoto usein kertoo suoraan, onko kyse ensimmäisestä kerrasta vai seuraavasta, eli menneestä vai tulevasta.

Jou, sanaparin viimeinen/viimeisin ymmärrän kyllä tarpeelliseksi, vrt. englannin last/latest, koska distinktio on joskus tarpeen: vaikkapa viimeisin polkka voi olla eri asia kuin viimeinen polkka (kop kop). Kannatan ilman muuta täsmäkieltä, vaikka sitä voi olla vaikea huomata näistä jorinoista, mutta myös sellaista luottamusta lukijaan, että jos tämä halutessaan ymmärtää, se riittää.
Sitä en jaksa varoa, ettei missään olisi kohtaa, johon voi takertua kun nimenomaan haluaa toisin tai väärin ymmärtää. Ihmisillä on joskus niin outoja tapoja lukea… voihan vaikka laiskuutensa lukemisessa tai ikiomat, häiriölliset mielleyhtymätkin tietysti panna tekstin laatijan piikkiin.

Ähh, pieni pääparka menee sekaisin heti aamusta. Mistä saisin viimeisempää tietoa, mikä täällä on oikein ja väärin? Olen alkanut epäillä, että nuoruudesta lähtien ohjenuorana käyttämäni Tinneri ei kertonutkaan lopullista totuutta kappaleessaan Mustavalkoinen maailma. Totuus olli vain ilmestyessään viimeisin:
Maailma on mustavalkoinen
Sun on oltava puolesta tai vastaan
Sun täytyy sanoo, sä oot joko tai
Onks se sit muka jotain hauskaa vai?

Heittäydyn silmät kiinni sumean logiikan puolelle. Tartteekohan sitä varten käydä Alkossa? Eihän se ole edes auki.

Ai niin, apropojunnilas, Poppi-Hessu oli hurjassa vireessä eilispäivän. Yksi lähettämänsä kuvatus pitää laittaa vielä tänne. Taustaksi voin kertoa, että meittiä nauratti viime talvena, joka ei ollut viimeisemme, teksti-tv:n otsikointi pariinkin otteeseen. P-H sai talteen tämän, joka herätti kysymyksen, ymmärsivätkö joukkueen muut jäsenet olla kiitollisia päästyään Kuitusen kakkososuuden jälkeen liukkaille, kun rakokaan ei ollut kasvanut mahdottomaksi.

8 kommenttia:

Varapygmi kirjoitti...

Luottamusta lukijaan, osa 2: nuo kuvat usein suurenevat hiukan kun niitä klikkaa, jolloin tekstistä saa paremmin selvän…

Kaura kirjoitti...

Reisihuumori on ensiks parhaimmasta päästä.

veepygmi kirjoitti...

Näino. Tuo otsikko liittyy vielä tiukasti... johonkin. Meinaan, en pidä sitä huonona tai paheellisena, enkä otsikon vikana, että siitä irstas mieli saa koulupoikamaista hihiteltävää, jos ihan väkipakolla haluaa.
Tosin kuulin myöhemmin huhua, että epäluulo oli herännyt, josko siinä oli hihitelty jo otsikkoa laatiessa.
Mikähän se toinen otsikko oli, urheilua myös, jotenkin näin: "Talsi MM-aitojen välierässä"
Teki mieli pyytää valmentajan nuhdella suojattiaan:
"Etkä sitten Olli Talsi!"

Elma kirjoitti...

Hei salalankoni mun !
Kerran yhtenä vuonna, joka ei ollut viimeiseni, nauroin ihan reidet mutkalla teksti-tv:n otsikkoa:
"Annan Moskovassa Kosovon vuoksi".

Asia toki oli vakava, mutta oishan tää elo helppoa, jos maailmanrauha saavutettaisiin ihan vaan antamalla. Ja saamalla kans.

varapee kirjoitti...

Hurmaava ajatus, Elma! Tämä ei ehkä liity mihinkään, jolsei vähän tiedonvälitykseen, mutta…
Persiestä pukkaa taas maailmalle uutiskynnyksen ylittävää materiaalia, tässä plokilinkki:
http://www.urheiluviikko.net/?p=5728

Polgara kirjoitti...

Voih, jo silloin kun Siiri Rantanen sukseloi (Äitee), selostaja hoki "ja rako pienenee, rako pienee, voi jestas...". Että tuo urheilu onkin irstasta meininkiä. Onneksi olen sitä vastaan - ALAS URHEILU JA TERVEET ELÄMÄNTAVAT!

veepee kirjoitti...

Sää ja Sun Äitees? Eikä kun… vetoaakohan reisihuumori erityisesti naissukupuoleen? Vaik mitä väliä sillä on, pukusuolella, kun kyperminät ovat verkossa lentäviä "yksiä nollia" (kuten Arina kiteytti, paremmassa lauseessa).

herra hoo kirjoitti...

Mitäpä reisistä. Irtoaahan riemua jo siitäkin, kun takakaarteessa Lasse Viren vetää kaulaa.