20.1.2007

Polkkaa kuni tanssitautinen

Anteek, nyt rönsyää ajatus, enkä malta olla tuikkimatta tänne lisää kamaa.
Mika Häkkisen formulauran on vahvistettu olevan ehdottomasti ja lopullisesti förbi, mutta Finnair on tarjonnut töitä autopilottina.

Sitä vaan piti sanoa, että aamutuimiin virkisti, kun löysin Kerawahin linkin Buddy Richin rumpusooloon, jossa mies jytkii ällistyttävästi vielä kuuskymppisenä. Niin, mitenkään hyljeksimättä hänen pääaihettaan, joka vääjäämättömän kiehtovasti Bonzo Bonhamin leipomisen (tule tule hyvä kakku – ja kyä aina tuntui tulevan) kautta sinne Buddyyn johtaa.

Innostuin katsomaan, josko juutuubissa myös Gene Kurppaa olisi, mikä viihdytti sitten helposti tunnin, sillä näytteitä oli joka vaiheista uraa 30-luvulta 70-luvulle asti. Jossain mainittiin hänen suuri vaikutuksensa brittiläisiin punkkeihin ja erityisesti Keith Mooniin, josta tuli hiljan touhotettua.

Tässä siis muutama linkki Gene Krupan esityksiin, aikajärjestyksessä:

Sing Sing Sing (Christopher Columbus) 1937

Young Man With A Beat 1947

Lionel Hampton, Krupa & Chico Hamilton 1958

Caravan 1962 (neitonen opettaa kiltisti Kurpalle miten kapulasta pidetään…)

Sing Sing Sing 1971

On se Kurppakin mahtava äijä, ilmava ote ja tarvittaessa hulvattoman nopea, vaikka jotkut pitävät Richia kaikkien aikojen kurkona jazz-rummutuksen kehityskaaressa. Nykyjytkijöistä en tiä pal mitään, kun muhun uppoaa tuollainen swinghenkinen yhteissoitto, josta eka linkki on hyvä esimerkki.

2 kommenttia:

--KATA-- kirjoitti...

mitä noihin mooneihin tulee, niin mää tykkään enemmän Dead Moonista.

varapygmi kirjoitti...

Pentele, se on liian uudenkarhea pumppu, että olisin perehtynyt, vaikka Wikipedian esittely linjasta kiinnostaa ilman muuta. Mahtuu siihen 20 vuoden katveeseen, koska debyyttialbumi näkyi olevan 1988.
Mut kyä Keith on huhujen mukaan kans Dead Moon, vaikka äärieläväiseltä näyttää, kun pääsee Live Moonia tiiraamaan.