A) kesän lapsi mä oon B) villi luonteeni on

Löysin Marinadin polkasta linkin persoonallisuustestiin ja ajattelin ohimennen tutkia sitä. Törmäsin samaan turskaan kuin Kriisipuuron sivuilta löytämässäni Insinööritestissä: toiset kysymykset joko eivät herätä lainkaan mielenkiintoa tai sitten eivät tarjoa mielekästä vaihtoehtoa vastauksissa.

Oikeastaan tulin siihen tulokseen, että olen häiriökäyttäytyjä näissä ovelissa testeissä, joissa muka vaivihkaa mitataan tai määritellään ominaisuuksia. Kun on tottunut pikemmin tarkkailemaan itseään aina vähän ulkoa päin kuin eläytymään ja katsomaan mitä tapahtuu, nuo muuttuvat helposti peliksi, jos nyt jaksavat edes kiinnostaa.

Jos potentiaalinen työnantaja määräisi minut johonkin psykotestiin, en luottaisi tulokseen juuri lainkaan, vaikka (ja koska) tiedän niiden laatijoilla ja tulkitsijoilla olevan runsaasti kokemusta myös häiriövastailusta. Epäilisin yhtä lailla myönteisiä, kielteisiä kuin välimallinkin tuloksia.

Eniten kiinnostaakin miten tuollainen testi pitäisi rakentaa, että se mielekäs ja jollain lailla tasapuolinen olisi. Koska oletusarvoksi voi ottaa esimerkiksi sen, että suurin osa ihmisistä haluaa esittää parempaa kuin on ja tähtää ennen kaikkea "hyvään", siis mieleiseensä tulokseen, millaisen tuloksen mahtaisi saada yltiörehellinen ihminen, joka pyrkii mahdollisimman tarkasti tulkkaamaan ja kuvaamaan itseään. Miten nämä asenne-erot voi laskea tuloksiin?

Tämä ongelma tuli mieleeni lääketieteellisissä yhteyksissä. Nelikymppistarkastuksessa mietin mm. päihteiden ja tupakan käyttöä koskevissa kysymyksissä, että millaiset mittarit arkistoihin on kertynyt. (Vähän toki sitäkin, minne tiedot taltioidaan.) Näitä tyypillisiä asioita, että kaikilla on päässään ideaaleja, joiden suuntaan vastauksiaan taivuttaa ihan luonnostaan, koska useimmat ainakin hitusen valehtelevat itselleenkin. Että jos osaisi olla poikkeuksellisen rehellinen itselleen, tekeekin jonkinlaisen karhunpalveluksen ja saa vääriä tuloksia.

Kuten seksipuolen gallupeissa: jos miehillä on keskimäärin enemmän halua rehennellä tai väittää saaneensa ja naisilla taas keskimäärin häveliäisyyttä tai halua pimittää, niin syntyy selviä eroja sukupuolten välille. Miehet saavat naisilta tuplasti useammin kuin naiset antavat, noin tökerösti karrikoituna.

Tein persoonallisuustesteistä ensin suomenkielisen, joka turhautti aika vahvasti. Tässä spoilerina pari kysymystä, joihin en oikeasti löydä mielekästä vastausta:

Pidän itseäni
• hyvänä keskustelijana
• hyvänä kuuntelijana
Hmmm, niin. Toistelen joskus hyvässä rupattelussa sellaista prinsiippiä, että kunnon keskustelemisesta vähintään puolet on kuuntelemista, väittelystä luultavasti vielä suurempi osa. Ihanteeni siis olisi olla molempia, mutta en usko olevani kumpaakaan.
Pakkopaikassa valitsin jälkimmäisen, ihan suhteellisuusperiaatteella. Koska ehkä arvostan kuuntelemista keskimääräistä enemmän, saattaisin olla yleisessä tuomioistuimessa sitten hyvä kuuntelija… vaikka joku on määritellyt hyvän kuuntelijan olevan sellainen, joka ei kuuntele eikä siis turhaan takerru toisen puheisiin.

Lapset eivät yleensä
• tee mitään hyödyllistä
• käytä tarpeeksi mielikuvitustaan
Mitä helkuttia? Lapset käyttävät usein loistavasti mielikuvitustaan, mikä on erittäin hyödyllistä. Ehkä tässä mitataan kumman vaihtoehdon kohdalla on hanakampi hässimään pilkkua: hyödyllisyyden vai mielikuvituksen käytön määrittelyn. Pyritäänkö tällä siihen, että jos käyttää tarpeeksi mielikuvitustaan, ei tee mitään hyödyllistä?
Lapset eivät hirveästi urakoi markkinataloudellisesti tuottavan työn parissa, paitsi valitettavasti hikipajoissa, joten alistuneena valitsin ylemmän, vaikka se edustaa minulle perin surkeaa asennetta.

Vaikka hiljattain lainasin täällä Tinnerin Mustavalkoista maailmaa, en ihan täpöillä ole sellaisen kannattaja, vaan vuosien edetessä eksyn yhä tukevammin harmaan puolelle, enkä pelkästään ulkonäön suhteen. Olisivathan musta ja valkoinen silti helpompia käsiteltäviä testissä kuin tällaiset aniliini vai jakoavain -mallin ratkaisut.

Tsekkasin vielä englanninkielisenkin linkin, missä vastailu tuntuikin paljon luonnikkaammalta ja tulokset olivat pelottavia. Tavallaan se tuntui osuvaltakin tällainen iNTp, mutta huumorina ja haihatuksena kai koko hommaa täytyy pitää, sanoo Neil Jung ja koleerisuuttaan taannoin kiitellyt Paavo Väyrynen mitä hyvänsä.

Ja avaintietona pitää kertoa, että olin muistaakseni 40-prosenttinen insinööri. Mutta oliko tuo tulos, johon halusin vastauksillani päästäkin? Käsi ylös, kuka haluaa olla sataprosenttinen insinööri?

Kiitokset Marinadille ja Kriisipuurolle, että taas tuli sentään jotain ajateltua, eihän elämä pelkkää elvistä ole. Otsikon vaihtoehtoihin vastaukseni on jyrkästi a ja b.