21.5.2009

Konfutsella, Daisy puhelimessa

Ruikaisenpa tänne pari sanaa, koska pitäisi tiskata. Näkee vieläkö yhteys pölyiseltä näppikseltä ulkoavaruuteen on voimissaan.


Pari kuukautta taisi hujahtaa polkkaamatta. Ei siihen varsinaista syytä ole, muistelen useitakin soveliaita aiheita käyneen välissä mielessä, samoin kuin niin avuttomia kielellisiä päähänpistoja, että tämä Varapygmilä olisi niille juuri oikea osoite. Mieleen sellaiset eivät onneksi jää pysyvästi, saattavat tupsahtaa uudestaan jalostuneessa tai ravistuneessa muodossa, jos niissä ainesta on tai oma rappeutuminen jatkuu vanhaan malliin.

Kaveri oli nähtävästi yöllä unohtunut juutuubin lumoihin, sillä oli lähettänyt pari mukavaa linkkiä. Vastineeksi linkkasin vielä vanhemman version teemasta, josta mainitsin ohimennen täällä syksymmällä.

Osui nimittäin silmään juutuubilta Jake Holmesin alkuperäinen Dazed and Confused.

Rovaniemen hurja taas oli löytänyt Yardbirdsin nimissä tehdyn välimallin. Jim McCarty laulaa melko kesysti, mutta Jimmy Page on jo vahvasti jäljillä.

Sitä ei kai sovi kiistää, että Page ja Plant ottivat Holmesin kappaleen komeasti omakseen jo Led Zepin ykkösellä, saati sitten myöhemmillä livemaratoneilla. Olisivat voineet silti krediiteissä myöntää, että pientä inspiraatiota oli tullut ulkopuolelta.

* * * * *

Ei sovi nokkia ruokkivaa kättä, kun polkkeriin kirjoittaa, mutta olen alakuloisena seuraillut mihin suuntaan kuukle ja juutuubi etenevät. Tajuan hyvin, että ilmaiseksi ei voi odottaa jatkuvasti parasta laatua. Silti kypsyttävät monet kotkotukset, joista en tajua kenenkään hyötyvän tai ilahtuvan, paitsi että rahaa kai liikahtaa johonkin suuntaan.

Jos ennen suorat kuukletukset ja juutuubihaut tuottivat aika etevää saalista, niin nykyään niitä on painotettu siten, että syntyy tarve ohittaa runsaasti turhanaikaista huttua. Eniten rassaavat kaikenkirjavat "yhtiörekisterit", jotka ohittavat virmojen omat kotisivut, mutta sisältävät heikosti hyötevää aineistoa. Mikäs siinä, omapa on hakukoneensa, mutta pian on syytä alkaa tutkia vaihtoehtoja tosissaan.

Yhtenä tärkeänä se, että keittää kuuklehaun sijaan puoli kuppia teetä, minkä Turun toveri toi esiin piipahtaessaan Tompereella. Urheilu-uutisia tarkastaessa joskus huomaa, että taitaisi saunanpadallinen teetä lämmetä päivän kuukletusten vaatimalla energialla. Mutku mä en jaksa juoda niin pal teetä.

Kirjojen selaaminen toki viehättää, jos vaan on soveltuvaa aineistoa käsillä.

* * * * *

Poikaa odottelen panemaan kämppää sekaisin, mihin tiskaustarvekin hiukan liittyy. Hän on vaan täpinöissään saatuaan äidin luokse lainaan Wiin yhdeksi viikoksi. Aikatauluja on pitänyt sorvata useaan kertaan. Se on vähän reippaampaa pelailua kuin DS-käsikonsolin kanssa nuhjaaminen, kun FIFA oli talvella suosiossa.

Onneksi kevään myötä alkoivat futisreenit, jotta sälli pääsee myös juoksemaan oikeasti kentälle. Eikä se kokonaan jäänyt talvellakaan, into on niin hirmuinen, että vähintään koulun pihalla ja iltiksen salissa piti pelata viikottain. Hauskaa katsella, sellaista riemua ei voi väärentää.

EDIT: Linkki korjattu, pääsi luiskahtamaan Holmes tuohon Yardbirdsinkin paikalle.

11.3.2009

Malaria talttui

Huvittaa taas tuupata tänne hölmöjä kuvia, joita viikon sisään tuli napsittua. Pienenä hidasteena koin sen, että yritin laskea maanantaina leikkiä orastavista malarian esioireista, kun olin hakenut kaappipulloksi giniiniä ja alustin perusteita korkata sen saman tien. Yksi FB-kaveri otti asian kyllin tosissaan, että ilmestyi valvojaksi annostelussa ja avustajaksi nauttimisessa.

No, viikonloppu meni taas täysin kuivin suin pojan kanssa, ehkä lääkintä oli tarpeen. Sunnuntaina harkitsimme käyntiä museokeskus Vapriikissa, missä kumpikin viihdymme, mutta siellä olikin suljettu tilapäisesti Jääkiekkomuseo, jonne poika halusi laukomaan kiekkoja.

Korvikkeeksi keksimme elokuvat, sälli ehdotti Desperon tarua (The Tale of Despereaux), joka säväytti upeilla kuvillaan, pienmaailmoillaan ja kamera-ajojen tyyliin toimineilla paikanvaihdoilla. Hieno kokemus, vaikka tarina ei ehkä ole ylivertainen. Hauskoja viitteitä siinäkin oli Dumboon, Draculaan ja mihinkähän kaikkiin perustaruihin.

Vapriikista taannoin hankimme pojalle kaksiulotteisen kameran, jossa on ovelasti hiottu linssi.

Kun digikameran objektiivisesti työntää leikkikameran linssin taakse, kirjahyllykin näyttää paljon hauskemmalta.


* * * * *

Eilen ihastelin Kervån uusitulla sivulla ja siellä tarjotun linkin takana pahamaineikkaita levyjen kansia, jotka minua ovat muutenkin usein sykäyttäneet. Yksi hätkähdyttävimmistä on Scorpionsin Virgin Killer, joka on ideana niin raju, ettei sovi yleiseen levitykseen, kuten ei ehkä koko bändikään, jos saa niuhoksi ruveta. Älytöntä esitellä se sensuroituna, ettei idea tule esiin, olkoon siitä mitä mieltä hyvänsä sinällään.

Itse olen hukannut vinyylini, albumeissa on oikeastaan vain yksi tässä suhteessa kiinnostava, eikä sekään tuolla listoilla ollut.

Kaveri piti muutama vuosi sitten valvojaiset edesmenneelle sukulaismiehelleen, joka oli Ruotsissa kokoillut muhkean läjän etenkin 70-luvun vinyylejä. Hänen pyynnöstään suostuin ottamaan perintökasasta haltuuni yhden levyn, jonka valkkasin kappaleen A Song for Europe takia. Upea esitys, jossa pidän murhaavan hauskana kehitystä vibraton viljelystä lopun übertaiteelliseen ranskankieliseen lausuntaan ja liikuttavana kruununa vislailuun. Pauli Heikkilä on sen suomentanut, säväyttänyt komeasti myös livenä hänen laulamanaan.

Ei voi mitään, on noissa esineinä henkeä, mitä tuoreemmat julkaisut eivät millään tavoita.

Hyvässä kunnossa on vinyylikin, vaikkei toki mikään mint.

Sisupussissa luetellaan runsain mitoin muita kiinnostavia ajan levyjä. Ilmestynyt 1973, saattaa olla jopa alkuperäinen.

Toiselta puolelta pussi on päässyt vähän repeämään, laskee pahasti hintaa. Eipä sillä että tuota olisin myymässäkään, kaverille voisin viedä sen takaisin, jos hän sitä on alkanut kaivata.

Vaikeaa muuten saada amatöörin noin isoa esinettä tarttumaan oikein valaistuna täsmälleen oikeassa kulmassa pikselistöön. Pitää siis nostaa hattua niille, jotka sen osaavat. Kaipa korjailuja voisi tehdä jollakin monista alan ohjelmistoista, muttei se olisi enää sama juttu ja on liikaa muutakin puuhaa.

7.3.2009

Kirjalista, osa 2 – Suomilaitos

Viime vuonna tuli koettua raskaita vaiheita, joihin liittyi työpaineita, yleisiä murheita suhteessa yhteiskuntaan sekä tavallisia taloudellisia huolia, joita lamaa edeltänyt hintojen kiitolaukka voimisti. Nuo tuskin ovat kiinnostavia aiheita yksilövinkkelistä kuvattuna, joten ei niistä sen enempää.

Sen sijaan on hauskaa huomata, että vaikka asetelmani (stilleben eli still life) tuskin on suuresti muuttunut, pääkoppaan on tullut uutta kipinää. Yksi ratkaiseva muutos on töiden järjestely inhimillisempiin uomiin ja etenkin otteen höllentäminen siten, että luottaa sen riittävän, jos hoitaa oman tonttinsa niin hyvin kuin osaa. Kun päivystää alati nuppi jumissa ja niska kyssässä, perusasioidenkin tekeminen menee hankalaksi.

Mentiin pojan kanssa nukkumaan hyvissä ajoin ja äsken heräilin kahden tyhmän mietteen kanssa, mikä tuntui lupaavalta viitteeltä, että rattaat ja alitajunta toimivat. Toinen oli vain lapsellinen sanaleikki:
Pihtiputain karnevaaleilla keihästä heitättää.

Toinen hakeutui samalle tasolle, mutta sisälsi kirjallisuusviittauksen:
William Faulkner saavutti mainetta teoksella Ääni ja vimma. Enemmän lohtua olisi tuonut viini ja ämmä.

Varsinkin jälkimmäinen loksahti niin kohdalleen, että heräsi epäilys. Kaksi vaihtoehtoa, joko olen kuullut sen jostain, enkä muista yhtään mistä, tai tuli vain puoliunessa osuma. Juu, molempia on varmasti joku irvileuka viritellyt jo aikoja sitten, kun tarkemmin ajattelee.

Mutta asiaan, sanoin viskaavani [kts. edellinen polkka] tänne myös SF-version sadasta kirjasta. En ole selvittänyt ketkä sen ovat koonneet, mutta Il-Tasan-Omien nettisivuilta sen löysin vinkin kuultuani ja Naamakirjassakin se liikahti, mistä oman listani selityksineen kopioin.

IS:n sata kirjaa, jotka pitäisi lukea.

1. Aapeli: Siunattu hulluus
 x
2. Aho Juhani: Rautatie
 x
3. Atwood Margaret: Sokea surmaaja

4. Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo
 x
5. Auster Paul: Yksinäisyyden äärellä

6. Beauvoir Simone de: Toinen sukupuoli x

7. Beecher-Stowe Harriet: Setä Tuomon tupa

8. Bellow Saul: Herzog

9. Bergman Ingmar: Kohtauksia eräästä avioliitosta

10. Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan
 x
11. Camus Albert: Sivullinen
 x

12. Canth Minna: Köyhää kansaa

13. Carpelan Bo: Axel

14. Dickens Charles: Oliver Twist

15. Donner Jörn: Isä ja poika

16. Dostojevski Fjodor: Rikos ja rangaistus
 x
17. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
 x
18. Dumas Alexandre: Monte Criston kreivi
 x
19. Duras Marguerite: Rakastaja

20. Flaubert Gustave: Madame Bovary
 x
21. Garcia Márquez Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys

22. Gogol Nikolai: Kuolleet sielut

23. Grass Günter: Peltirumpu

24. Haavikko Paavo: Puut, kaikki heidän vihreytensä

25. Hassinen Pirjo: Kuninkaanpuisto

26. Hemingway Ernest: Kenelle kellot soivat
 x
27. Hietamies Laila: Valamon yksinäinen

28. Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie

29. Huovinen Veikko: Havukka-ahon ajattelija x
30. Huxley Aldous: Uljas uusi maailma
 x
31. Hyry Antti: Kevättä ja syksyä

32. Hämäläinen Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä

33. Härkönen Anna-Leena: Häräntappoase
 x
34. Itkonen Juha: Kohti

35. Jalonen Olli: Isäksi ja tyttäreksi

36. Jansson Tove: Vaarallinen juhannus
 x
37. Joenpelto Eeva: Vetää kaikista ovista

38. Joyce James: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
 x
39. Kafka Franz: Oikeusjuttu
 x
40. Kalevala

41. Kauranen Anja: Sonja O. kävi täällä
 x

42. Kianto Ilmari: Punainen viiva

43. Kihlman Christer: Kallis prinssi

44. Kilpi Eeva: Kesä ja keski-ikäinen nainen

45. Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä
 x
46. Krohn Leena: Tainaron

47. Lahiri Jhumpa: Tämä siunattu koti

48. Lander Leena: Käsky

49. Lehtonen Joel: Putkinotko
 x
50. Lindgren Astrid: Peppi Pitkätossu
 x
51. Linna Väinö: Tuntematon sotilas
 x
52. Linna Väinö: Täällä Pohjantähden alla

53. Lundán Reko ja Tina: Viikkoja, kuukausia

54. Majakovski Vladimir: Pilvi housuissa

55. Mann Thomas: Taikavuori

56. McEwan Ian: Sovitus

57. Meri Veijo: Manillaköysi
 x
58. Meriluoto Aila: Lasimaalaus

59. Miller Arthur: Ajan uurteita

60. Miller Henry: Kravun kääntöpiiri

61. Milne A.A.: Nalle Puh
 x
62. Montgomery L.M.: Annan nuoruusvuodet

63. Mukka Timo K.: Maa on syntinen laulu
 x
64. Murakami Haruki: Kafka rannalla

65. Mäkelä Hannu: Mestari

66. Neruda Pablo: Andien mainingit

67. Oksanen Sofi: Puhdistus

68. Paasilinna Arto: Onnellinen mies
 x
69. Paavolainen Olavi: Synkkä yksinpuhelu

70. Peltonen Juhani: Elmo
 x
71. Proulx Annie: Lyhyt kantama


72. Pulkkinen Riikka: Raja

73. Päätalo Kalle: Nuoruuden savotat

74. Raittila Hannu: Canal Grande

75. Remes Ilkka: 6/12

76. Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi
 x
77. Rushdie Salman: Keskiyön lapset

78. Roth Philip: Amerikkalainen pastoraali

79. Saarikoski Pentti: Mitä tapahtuu todella?

80. Saisio Pirkko: Elämänmeno

81. Shakespeare William: Hamlet
 x
82. Shields Carol: Kivipäiväkirjat

83. Salama Hannu: Minä, Olli ja Orvokki
 x
84. Sartre Jean-Paul: Inho
 x
85. Sillanpää F.E.: Nuorena nukkunut

86. Solzhenitsyn Aleksandr: Vankileirien saaristo

87. Steinbeck John: Hiiriä ja ihmisiä
 x
88. Styron William: Sofien valinta
 x
89. Swan Anni: Tottisalmen perillinen

90. Tervo Jari: Troikka

91. Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta

92. Tolstoi Leo: Anna Karenina

93. Turkka Jouko: Aiheita
 x
94. Tuuri Antti: Pohjanmaa
 x

95. Twain Mark: Huckleberry Finnin seikkailut
 x
96. Utrio Kaari: Eevan tyttäret

97. Vartio Marja-Liisa: Hänen olivat linnut

98. Viita Lauri: Betonimylläri

99. Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen

100. Westö Kjell: Missä kuljimme kerran

Putosi vähän oma summa, nyt on 36. Syyt ovat ilmeisiä, enemmän tuoreita teoksia ja vähemmän perinteistä brittihapatusta, jota osin väen vängälläkin aikoinaan luin. Raamattu ei näköjään mahtunut tälle listalle.

Taas pari kiusallista rajatapausta, mutta kun ei nimenomaan muista Waltaria, Majakovskia, Gogolia, Bergmania, Paavolaista, Milleriä, Durasia, Grassia, Sillanpäätä, Bellowia, Viitaa ja Kihlmania lukeneensa läpi, ei voi merkitä. Pakko tunnustaa, että vaikka perätysten murtuisi kaksi kättä ja kolme jalkaa, en ehkä sairasvuoteella juuri tätä listaa noudattaisi lukemisessa, vaikka onhan siinä hienoja opuksia. Vielä vähemmän BBC-listaa, mutta yhdistelemällä voisi löytää monta lukemisen arvoista.


Tuo Roth oli mulla kiellettyjen listalla laiskuuden takia, koska yksi hylly romahti toisen päälle ja oli tuoreempien hankintojen pinon varassa. Nyt sen voisi saada lukuun, kun korjasin vähän hyllyä viime viikolla tunkemalla väliin luettuja pokkareita (kts kuva).


Tuossa mainittu "BBC-lista" on siis ei-BBC-lista, kuten edellispolkan EDIT-osiossa yritin mainita.

Edellisen polkan kommenteissa alkoi naurattaa ajatus, että tosiaan olisi kirjoja, jotka pitäisi lukea. Vielä enemmän ehkä ne tahot, jotka haluaisivat määritellä mitä ne kirjat ovat, sillä epäilen kohteliaimmin ketä tahansa, joka uskoo seuloneensa riittävän määrän, pysyneensä järjissään ja silti tyrkyttää ylivertaista näkemystä. Monella jää jotain tutkimatta ja ymmärtämättä.

Eikä pidä ymmärtää väärin, itse olen näissä hommissa knorripoika, jolle monella lukuihmisellä on paljon vinkattavaa. Sellaista uumoilen, että lupaava tapa tappaa kirja on julistaa, että tämä pitää lukea.

Sain muuten kaivettua Philip Rothin pinteestään Harold Pinterin alta. Tilkin aukon Dennis Potterilla, joka voi olla enemmän Pinterin makuun. Milloinka tulee The Dwarfsin vuoro?

Olen vasta muutamankymmentä sivua lukenut, mutta juutalaiskirjailijan ajatus nappaa taas, vaikka suomennoksen vaikeaselkoiset lauseet sen kulkua tuntuvat välillä hidastavan. Amerikkalainen pastoraali näkyy ajautuneen alekirjojen vakioksi, eilenkin osui jossain silmään vitosella. Eikö se kiinnosta vai oliko painos suhteeton?

5.3.2009

Kirjalistoja

Naamakirjassa on parina päivänä sykäyttänyt aiheena sadan kirjan listat, ensin BBC:n kokoama* ja sitten jatkoksi Ilta-Sanomien kooste.


Vinkkelissä oli paitsi luonnollisena erona se, mitä missäkin on julkaistu, luettu ja arvostettu, myös kiintoisa heilahdus asenteessa ja lähestymistavassa. Kun BBC-listan* yhteydessä todettiin, että useimmat ovat lukeneet sadan joukosta vain 6 kirjaa*, IS yksivakaasti kertoi listaavansa sata kirjaa, jotka pitäisi lukea.

En jaksa ottaa haasteeksi kumpaakaan, sillä ei jokainen kanonisoitu kirja uppoa varmaan yhteenkään yksittäiseen lukijaan, vaikka muut niitä kuinka hienoiksi väittäisivät. Eiköhän nuo listat ole silti lupa julkaista myös täällä, jos muitakin huvittaisi niitä tutkia. Jätin omat ruksini listaan lukemieni kohdalle ja kommentit perään.

Hundred books

The BBC believes most people will have only read 6 of the 100 books here.
How do your reading habits stack up?

Instructions:
Look at the list and put an 'x' after those you have read once. Make sure you delete my x's!
When you've finished, tag 10 people to do it too, and put your total at the bottom.

1 Pride and Prejudice - Jane Austen x
2 The Lord of the Rings - JRR Tolkien
3 Jane Eyre - Charlotte Bronte x
4 Harry Potter series - JK Rowling
5 To Kill a Mockingbird - Harper Lee x
6 The Bible
7 Wuthering Heights - Emily Bronte x
8 Nineteen Eighty Four - George Orwell x
9 His Dark Materials - Philip Pullman
10 Great Expectations - Charles Dickens x
11 Little Women - Louisa M Alcott x
12 Tess of the D’Urbervilles - Thomas Hardy x
13 Catch 22 - Joseph Heller x
14 Complete Works of Shakespeare
15 Rebecca - Daphne Du Maurier x
16 The Hobbit - JRR Tolkien
17 Birdsong - Sebastian Faulk
18 Catcher in the Rye - JD Salinger x
19 The Time Traveller’s Wife - Audrey Niffenegger
20 Middlemarch - George Eliot
21 Gone With The Wind - Margaret Mitchell
22 The Great Gatsby - F Scott Fitzgerald x
23 Bleak House - Charles Dickens
24 War and Peace - Leo Tolstoy
25 The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy - Douglas Adams x
26 Brideshead Revisited - Evelyn Waugh x
27 Crime and Punishment - Fyodor Dostoyevsky x
28 Grapes of Wrath - John Steinbeck
29 Alice in Wonderland - Lewis Carroll x
30 The Wind in the Willows - Kenneth Grahame x
31 Anna Karenina - Leo Tolstoy
32 David Copperfield - Charles Dickens x
33 Chronicles of Narnia - CS Lewis
34 Emma - Jane Austen x
35 Persuasion - Jane Austen x
36 The Lion, The Witch and The Wardrobe - CS Lewis x
37 The Kite Runner - Khaled Hosseini
38 Captain Corelli’s Mandolin - Louis De Bernieres
39 Memoirs of a Geisha - Arthur Golden
40 Winnie the Pooh - AA Milne x
41 Animal Farm - George Orwell x
42 The Da Vinci Code - Dan Brown x
43 One Hundred Years of Solitude - Gabriel Garcia Marquez
44 A Prayer for Owen Meany - John Irving
45 The Woman in White - Wilkie Collins x
46 Anne of Green Gables - LM Montgomery
47 Far From The Madding Crowd - Thomas Hardy
48 The Handmaid’s Tale - Margaret Atwood
49 Lord of the Flies - William Golding x
50 Atonement - Ian McEwan
51 Life of Pi - Yann Martel
52 Dune - Frank Herbert
53 Cold Comfort Farm - Stella Gibbons
54 Sense and Sensibility - Jane Austen x
55 A Suitable Boy - Vikram Seth
56 The Shadow of the Wind - Carlos Ruiz Zifon
57 A Tale Of Two Cities - Charles Dickens
58 Brave New World - Aldous Huxley x
59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time - Mark Haddon
60 Love In The Time Of Cholera - Gabriel Garcia Marquez
61 Of Mice and Men - John Steinbeck x
62 Lolita - Vladimir Nabokov x
63 The Secret History - Donna Tartt
64 The Lovely Bones - Alice Sebold
65 Count of Monte Cristo - Alexandre Dumas x
66 On The Road - Jack Kerouac x
67 Jude the Obscure - Thomas Hardy
68 Bridget Jones’s Diary - Helen Fielding
69 Midnight’s Children
70 Moby Dick - Herman Melville x
71 Oliver Twist - Charles Dickens
72 Dracula - Bram Stoker x
73 The Secret Garden - Frances Hodgson Burnett
74 Notes From A Small Island - Bill Bryson
75 Ulysses - James Joyce
76 The Inferno - Dante
77 Swallows and Amazons - Arthur Ransome
78 Germinal - Emile Zola
79 Vanity Fair - William Makepeace Thackeray
80 Possession - AS Byatt
81 A Christmas Carol - Charles Dickens
82 Cloud Atlas - David Mitchell
83 The Color Purple - Alice Walker
84 The Remains of the Day - Kazuo Ishiguro
85 Madame Bovary - Gustave Flaubert x
86 A Fine Balance - Rohinton Mistry
87 Charlotte’s Web - EB White
88 The Five People You Meet In Heaven - Mitch Albom
89 Adventures of Sherlock Holmes - Sir Arthur Conan Doyle x
90 The Faraway Tree Collection - Enid Blyton
91 Heart of Darkness - Joseph Conrad x
92 The Little Prince - Antoine De Saint-Exupery x
93 The Wasp Factory - Iain Banks x
94 Watership Down - Richard Adams
95 A Confederacy of Dunces - John Kennedy Toole
96 A Town Like Alice - Nevil Shute
97 The Three Musketeers - Alexandre Dumas x
98 Hamlet - William Shakespeare x
99 Charlie and the Chocolate Factoy - Roald Dahl x
100 Les Miserables - Victor Hugo x

Huterasti noin 40. Melkein puolet koltiaisena tai opiskelijana, jolloin piti komennosta plärätä brittien klassikoita, eivätkä muistijäljet ole vahvoja niistä jotka luin, vielä vähemmän niistä joita en kehdannut äksätä. Pirullako Dickensiltä esimerkiksi muistaa mitä pääsi loppuun asti. (A Sale of Two Titties olisi kai ainakin pitänyt lukea, by Edmund Wells)

Tolkien, Rowling, Raamattu, CS Lewis, Shakespeare, Marquez, Blyton ja pari muuta ovat olleet tarkkailussa, muttei arvaa rastittaa kovin monta luetuiksi. Brontën veljeksiä kahlasin kai jokusen. Venäläiset klassikot taisin ottaa haasteeksi liian poikasena, Tolstoi jäi ehkä siihen, etten pysynyt kärryillä henkilöhahmojen nimien vyöryssä. Vieläkin ehtisi kai koklata uusiksi.

Oli tuossa monta sellaistakin, jotka eivät soita mitään kelloja, varmaan yli kymmenen.


Erityisesti tuossa kiinnosti se, kuinka vaikea on pakkosyötetyistä klassikoista muistaa, jaksoiko niitä oikeasti lukea vai luuleeko vain, koska on plärännyt juoniselosteet ja ehkä syvempääkin analyysia tai vähintään tulkinnut otsa ruvella takakannen tekstejä ja esipuheita. Surkeinta on, että väen vängällä luetuista teoksista on harvoin jäänyt yhtään enempää kätehen.

Hankalasti pelaa nykyään tämä polkkeri, en tajua. Palaan tuonnempana IS-listan kera, kokeilen jos Tulikettu pelaisi sutjakammin kuin Safari.

EDIT: Alkoi kiinnostaa, mistä tämä lista on kaapattu, joten kokeilin hakua "BBC 100 books". Pian selvisi, että se muistuttaa jonkin verran äänestystulosta, johon on koottu Big Readin kuuntelijoiden suosikkikirjat. Sitten osui kohdalle blogikirjoitus, jossa asiaa on pengottu vähän lisää.
Oli kuinka oli, BBC:n lista tuo ei ole, eikä siinä kaanonia ole koottu – kuten olisi pitänyt tajuta sekä nuortenkirjojen osuudesta että monista olennaisista aukoista. Nähtävästi pohjana onkin Guardianissa julkaistu World Book Dayn 2007 nettiäänestyksen tulos.

26.2.2009

Piirakka paistuu

Koska en ole ruokablogaaja, jos en herra nähköön myöskään valokuvaaja, voin käyttää ajanmurenan muiden aiheiden ihmettelyyn sillä välin, kun pesukone jynssää vaattehia ja uuni nukettaa (kits, Kulinaarimurula, termistä) piirakkaa.


Intouduin tuuppaamaan piiraaseen mitä vain kaapista löytyi: järeän jauhelihasipulimössön jämät, palvikinkkua kuutioituna, mustia oliiveja, herkkusientä, aurajuustoa, emmentalraastetta ja päälle munamaitoa. Jaa, nyt se on jo valmis, tuommoinen torttu tuli.

Ei kai se voi huonoa olla, tuoksu ainakin huumaa, mutta antaapa hänen tasaantua ja hitusen jäähtyä.

Varsinaisesti aioin kirjoittaa esimerkiksi uudesta ja melkein ajankohtaisesta kalenterista, jonka sain eilen seinälle. En usko syyksi pelkkää piirrostaiteen ihailua, sotaintoilua kuin myöskään sarjakuvaharrastusta, mutta jotenkin vinosti viihdyttää Commando-lehden kansista koottu seinäkalenteri. Kuvissa monenmoista tärkeää etenkin II maailmansodan aihepiiristä.


Tuossa kuvassa näkyy myös pojan taiteilua, joka sykäyttää vielä syvemmältä, muun muassa perättäisten vuosien isänpäiväkortit. Commando-kalenteriin on löytynyt kiehtovasti joulukuulle ajankohtaisia värejä, vaikka hohtavan punan syyt eivät joulumieltä nostaisi.

Samaa kyytiä voisi esitellä tallenteet reilun parin viikon takaa, kun tstolla käydessä sain veljeltä ylimääräisiksi jääneitä levysiä, sattumoisin kolmen hienon bändin debyytit sekä Status Quon kenties turhankin kattavan kokoelman. Lisukkeena tuli pojalle ja isälle luettavaa.

Paarustin tyytyväisenä Kanttilaan, missä osui kohdalle vielä tarjoustuotteita niin edullisesti, etten malttanut olla tarttumatta, jälleen niin pojalle kuin isälle, joka ahnaasti itseään vain ajatteli piipahtaessaan kyljessä sijaitsevaan herkkukauppaan, mistä sai haaleaa sherryä ja rommiviinaa lisäämään tutkimusintoa.

Mainittakoon, että Sohvanvaltaajat (The Royle Family) on minusta yksi makoisimmista tv-sarjoista. En osaa perustella miksi, mutta yhtenä olennaisena tekijänä on huolella kirjoitetut, aidoilta omassa ympäristössään vaikuttavat luonteet, sekä tietenkin heitä esittävät erinomaiset näyttelijät, jotka sen mynnähtäneen tunnelman luovat. Huumori on usein pikkuisissa asioissa.

Nyt pyykit orrelle ja piiras testiin.

25.2.2009

Miksi en ole ruokapolkkaaja

Hiljalleen parin kuukauden aikana on reenailtu, mihin karvalakkimallin Conan eli Kanonin Powershot A590IS venyy. Eilen jaksoin penkaista vähän, mitä pikselistöön on tarttunut. Etupäässä joko kuvia pojasta taikka hänen napsimiaan tärkeitä otoksia suosikkilukemistoista, dinosauruksista, puoliksi syödyistä konvehdeista ynnä sukulaisista.


Yksi sivujuonne on hupikuvat, joita olen ottanut karuista ruokatempauksistani, kuten arkisista pikalounaista. Kuvien laatu on avainsyy, miksi en pidä ruokablogia.

Toinen syy on ahdistus, mitä koen kaupoilla käydessä, koska etenkin lähisuuppärmarketissa on tapahtunut monitahoista kehitystä: 1. Laatu hakemissani tuotteissa on monin kohdin heikentynyt, eritoten hevi-osastolla. 2. Valikoima pyrkii suuntiin, joita en suosi: suurperhepakkauksiin, pakasteisiin, kevyt-, hyla- ja muihin näköisruoka-aineisiin, tympeiksi käyneissä marinadeissa uitettuihin riekaleihin, tietenkin valmiseineksiin yms. 3. Tarjouksetkin ovat kehnompia, mallia osta viisi ja säästä kolmetoista senttiä, joten niistä ei synny hauskoja juolahduksia 4. Hinnat ovat kohonneet pilvien utuun.

Niinpä on huvittanut ajoittain kokeilla, saako halvoista aineksista ja pakasteista nopeasti kelvollista syötävää. Ei se helppoa ole, kuten seuraavat kuvat ehkä vihjovat.

1. Tunsin lähestyväni tomppeliuden ylempiä sfäärejä, kun ostin pussin kaukoidästä pyydetyn mukalohen fileitä. Mitäs, ne voi leivittää ja laittaa kylkeen muita tyhmyyksiä, kuten pakastepatonkia, -lohkoperunoita sekä espanjalaisia miniluumutomaatteja. Ei tuo huonolta maistunut, mutta pari avainseikkaa: a) kala ei pakastamalla parane (toisin kuin järeä punainen liha voi tehdä) ja b) hittoako keskinkertaista kalaa pitää mahdollisimman kaukaa hakea, kun parempaa saa lähinurkilta.

2. Urakan aikana kaipaa nopeaa, täyttävää ja pitkällä aikajänteellä energiaa luovuttavaa evästä. Kokeilin miten pakastevihanneksilla täydennetty paistettu pikanuudeli sopisi ryynimakkaran kanssa. Mikäs siinä.

3. Joskus haaviin ui kalapuikkoja, joilla suomut ovat mutatoituneet tuollaiseksi syömäkelpoiseksi turkiksi. Totesin vasta, että parilapannu on hyvä niiden paistamiseen, minimoi rasvan pinnasta, josta tulee silti rapea.

4. Pojan kanssa piti viettää rauhaisaa viikonloppua ja taisi olla tilipäiväkin sopivasti, niin äidyin ostamaan "kotimaista takuumureaa ulkofilettä". En ole yhtään varma, olivatko nuo määreet kaikki ansaittuja. Paketin avaamisen jälkeen leikkasin köntin pihveiksi ja panin marinoitumaan. Aika hyvää tuli, mutta parempaakin olen paistellut.

5. Pihvien oheen löysin Pastanjauhajilta mainion vinkin, miten keitinpotut (suosin tänä talvena torilta ostettua siikliä, aivan mainiota kamaa) saa eteväksi kylkiäiseksi lytättyinä uunipottuina.
Pojan kanssa kokeilimme myös paistaa pikkuleipiä (kuvassa ylempänä, nuo ruskeat kiekot), joihin holvasimme voita, sokeria, suklaata ja pähkinää. Irstaita mutta aika hyviä.

6. Välillä on osunut kassiin makoisia eväspotteja, jopa monimediapaketteja. Hunajameloni ja mandariinit ovat niitä hedelmiä, joista olen löytänyt kohtuuhintaan makoisia eksemplaareja, eivät ehkä lähiruokaa. Old Dignity taas on ruokajuoma, joka liian ahnaasti nautittaessa vaihtaa ruokapöydässä nimeään (vrt. lehmä > härkä) ollen viimeistään seuraavana päivänä No Dignity, kuten muuan Veksi on tiennyt mainostaa. Ilman sitä Dr. Feelgood ei ehkä saavuta täyteyttään, eikä Saukkia ja Oravia varmaan jaksaisi puolta kappaletta pitempään. Ryynäri taas on hyvä peruseväs, kunhan ei joka viikko käy kiinni.

Että ei kannata odottaa vesi kielellä ruokapolkkausta tähän osoitteeseen. MOT

(OBSERVERA! Varo klikkaamasta kuvia, ne suurenevat siitä aivan kuin pyy tekisi, jos kelaa maailmanlopusta taaksepäin. Kappas, eivät muuten suurenekaan. Joko Veijo Polkkeri on muuttanut sääntöjä tai minä olen unohtanut niitä.)

28.1.2009

Pinteistä monet ovat hyviä

Ollut aika hiljaista täällä. Vaan eipi hätiä, hyvin on alkuvuosi mennyt, hiljaisuus jatkukoon tarpeen mukaan.


Selvitän vieläkin päässäni, mitä kaikkea meni pieleen viime vuonna, että ajauduin niin jumiin. Yksi syy oli liiallinen työtaakka liian kevein korvauksin, aikataulullisesti päätöntä menoa.

Suorana seurauksena tuosta toinen oli sosiaalisen olemisen ja tekemisen syrjintä, mikä kostautuu vainoharhoina ja yleisenä kehnopäisyytenä. Myös perinteinen kupittaminen ja levoton elämä jäivät kohtuuttoman halveksittuun rooliin.

Nuo ovat menneitä, mitäpä niistä sinällään, mutta välillä kannattaa kurssia suunnata toisin. Työtaakkaa luulen saavani kevennettyä, samalla hiukan korvauksiakin kuten asiaan kuuluu. Kehnopäisyyden muutokset kertoo lähinnä ympäristö, kenties omat olotilatkin, mutta mukiin olen tarttunut joskus korjatulla asenteella. Määrä ei ole olennainen seikka, viihtyminen sitäkin enemmän.

Odottamaani tapaan koittaneen taloudellisen "taantuman", vai miten sitä halutaan kutsua, toivon itse asiassa kohentavan yleisiä elämänarvoja. Ainakin kaiken turhan kauppaamisen ja mainostamisen röyhkeyden soisin tasaantuvan. Ei kyky hypellä silmille yksilön rahoja vonkuamaan ole erityinen ansio. Vaikka se jopa kerran tuhannesta onnistuisikin, matkalla on rasitettu turhan montaa muuta, jotka eivät millään muotoa ole kiinnostuneita, mutta joutuvat raivaamaan tietään myrkyllisiä lonkeroitaan joka suuntaan työntävässä viidakossa.

Ei minusta kyllä mainosten tekijäksi olisi.

* * *

Naamattu, kuten muuan Facebookin tuttava sitä kotkotinta nimittää, on tarjonnut yllättävän usein hupaisaa kevyttä etä-sosiaalisuutta. Kantapöydän mööpeleitä paarista on sännännyt sankoin joukoin aktiivietätuttaviksi, missä on hauskat puolensa. Kuten nyt sellainen törppöily, että väännetään väkisin väärin suomennoksia tunnetuista kappaleista ryhmässä "tahallisen tyhmiä käännöksiä rock-klassikoista" tjsp.

Pari esimerkkiä omista runteluistani, ensin on muka-suomennettu artisti ja sitten hitti. Vastaukset tulevat kommentteihin.

Karseat heterot: Kortongit pois keinusta

Pikkupippeli Jorma: Teen Bondille martinia

Sepät: Kaksoisbaareilua kun Menachemin perhe on kotona

Ja onhan näitä vängerretty runsaasti enemmänkin. Muutamat muiden kehitelmät ovat hekotuttaneet tai riehaannuttaneet, mutta onhan se vaikea laji, kun ei osaa arvuuttaa mitkä esitykset ja vieraskieliset sanat synonyymeineen ovat kyllin tuttuja.

Oma lukunsa ovat status-tiedotukset, joihin on otollista törkätä kertakäyttövitseja. Eräs viikkoja myhäilyttänyt kuului jotenkin näin: Varapygmi haluaisi Guinnessia, sillä on sitä pahemmistakin pinteistä selvitty.