20.1.2007

Pikadieetti, poltetun jään kaski ja orkaanismi


Mieli on kuin poltettu maa. Nelisen tappolinjatuoppia tuli nautittua, sitten kaupan kautta kotiin. Tuskin jaksoi Jeopardya katsoa, melko mottipäinen ohjelma muuten, kun sai jo sopivat neljän tunnin tirsat, että heräsi Conanoimaan. Ehkä tämä on sitä kaskenpolttoa, jolla maalaistollo saapi vanhakantaisesti viljelyn taas alulle ja nauriiseen pukkaa orastavaa tattaria, vai kuinka tuo nyt mahtaa mennä. Se taas oli kai Ville Nieminen, joka aikoinaan kehui valmentajansa "poltetun jään taktiikkaa".

Paarissa oli Marko, kantava voima Nightingalesissa , jolta pukkaa neljättä pitkäsoittoista Sentimental Hospital pian ulos. Saksan levittäjänsä Mouho, joka ite esiintyy ja levyttää pienryhmällä Mäkkelä's Trash Lounge, oli suosittanut satsaamaan MySpaceen, koska sieltä tavoittaa enemmän kuulijoita kuin vaikka pääsemällä Soundin kanteen. Turska oli siinä, miten valita kymmenen järkevää vertailukohtaa bändeistä, jotta potentiaaliset kuulijat löytäisivät orkesterin. Jos sinne pukkaa Kinksiä ja Beatlesia, hukkuu suohon, mutta toisaalta Idle Race ja Captain Beefheart eivät välttämättä johdata ketään jäljille.
Pitäisikö siihen MySpaceen kenties tutustua? En osannut ehdottaa mitään järkeviä nimiä, vaikka N-gales on suursuosikkini, koska en taas tunne rokänrollin kenttää viimeisen 20 vuoden ajalta – aika surkuhupaisaa sinänsä.
Marko muuten mainitsi Pihvisydämestä eli Don Van Vlietistä, että tämä ryhtyi sittemmin maalaamaan ja totesi, että useampi ihminen haluaa varmaan kuunnella hänen taulujaan kuin musiikkiaan.
Hittolainen, oli menossa tänään Debbien keikalle Vastavirtaklubille, mutta olin niin puhki etten uskaltanut lähteä mukaan kuokkimaan.

Sillä välin Plokistanissa oli tapahtunut iloisia asioita, sillä orkaani oli heittänyt Katan Saksanmaalla paariin turvaan.

Puhumattakaan siitä, että sain jyrmyn tuomion pudottaa painostani lähes prosentin, kun Krapulablogi paiskasi hulvatonta juttua ja laihdutushaasteita joka ilmansuuntaan. Haasteeseen on jo tartuttu.
Nimittäin nimittäin! Mainitsin tuolla palstametri sitten, että tulin kaupan kautta kotiin. Jääkaapissa oli jo valmiiksi paketti pekonia (kuulostaako tutulta? kävelin maa täristen tarkistamaan tilanteen, joten Turun satamassa on merenpinta palannut kai normaalitasolle), jolle kehittelin täydennykseksi carbonaran tapaista aineistoa: juustoa, kermaa, kinkkuakin, tagliatellea. Lisäksi suosikkihurttani karhumäyräkoira.

Näin olen räknäillyt, että kun koko tuon satsin tempaisee kitusiin, mäyrineen päivineen, olen valmis nousemaan puntariin. Sitten vaan vanhanaikaisen "refunding"-osaston kimppuun, eli palautustiskille pulimoimaan tärkeimmät pönttöön, niin eiköhän siinä lähde kaksi kiloa kertaheitolla! Et voilla leivottu!

Mahtaa hirvidieettiläisille tulla kademieli, kun oivalsin näin hyvän suunnitelman.
Niin joo, ja en tiä onko tyylikästä kiitellä vielä täälläkin, mutta mää oonkin epäkuuli, joten terveiset takaisin Katapultille ja Kankkusplokaajalle, että teidän juttuja on ollut hauska seurailla jo pitempään.
Jälleen lähtee pulimoimaan, kansa rientää karkeloimaan…

6 kommenttia:

kervå kirjoitti...

Mä olisin kyllä todella kuullut mieluummin lisää Beefheartin levyjä kuin tauluja (joita minulla ei niin kovin montaa ole).

Kaura kirjoitti...

Kyllä hirvidieettiin täytyy pienet pekonit mahduttaa ja laulaa tytärtä mukaillen: "Äidin kasvimaalla / carbonaran alla / pygmillä koti oli kultainen".

Varapygmi kirjoitti...

K-å, ei se tainnut valtavaa läjää tehdä, lennosta muistan vain Safe As Milkin (60-lukua, hurmaava) ja Doc At The Radar Stationin (70-luku, outo ja vipo, mulle likiteininä liian raskas). Hällä on jyrkät faninsa, niin levyjen kuin taulujensakin takia kaiten.

K-a, laulu soinnahtaa mojovalta. Tein satsin aamuyöllä siinä 4-5-akselilla, enkä malttanut jättää muruakaan syömättä. Ehkä raapustankin siitä vielä jatkopolkan, kuinka sitten kävikään.

--KATA-- kirjoitti...

Hah, sul on mun dietti!

veepygmi kirjoitti...

Hesus! Oun yhä uupunut ja puissa, olihan Beefheartia aika paljon lisää, Trout Mask Replica oli joskus hyllyssäkin. Kyllä Lick My Decals…, Bongo Fury ja pari muutakin oli myös hämärästi tuttuja, kun tsekkasin oman Wikipedia-linkkini discografiaa.
Mistä kannattaisi aloittaa, jos 70-luvun kamaa tutkisi?

Varapygmi kirjoitti...

Moro, Kata! Karjalankarhumäyräkoiran kohdalla pystyseisojan ote petti, nukahdin. Meni dieetti myttyyn, mutta ruoka oli irstaan hyvää. Niin, toki toivon ettei sunkaan tartte raskaimmalla kaavalla soveltaa tuota ideaani.