Poika oppii lukemaan!

Pitkä päivä koneen äärellä, puoli lehteä on jo painovalmiina ja lopuistakin sivuista suurin osa on enää pientä viilausta vaille.
Iltapäivällä piti hakea poika playschoolista sihteeriksi. Sovimme hyvässä hengessä että mun pitää norkoilla koneella sillä välin, kun hän katseli vanhaa Batman-leffaa (Adam West ja Burt Ward sankareina, sitä camp-kamaa 60-luvulta). Hän näköjään tiiraili välillä mun puuhailuani, sillä tunnisti pari tyyppiä näytöltä, sankaripelaajansa Teemu Selänteen sekä sankari-isänsä (kröhöm) pikkuisesta kuvasta. Ja välillä taas piti laulaa Bart Simpsonilta oppimaansa joululaulua:
"Jingle bells, Batman smells,
Robin's laid an egg…"

Hienointa kuitenkin oli, että 6-vuotias oli muutenkin niin valppaalla päällä, että yllätti itsensäkin onnistumalla lukemaan muutamia sanoja lennosta, esim. sen Batman-dvd:n valikosta sanan 'Back' ja näytöltä niinkin kiperän sanan kuin… olikohan se 'taulukko'.
Jotenkin ovelaa ja mahtavaa seurata vierestä, kun tapahtuu tuon luokan oivalluksia. En ole viitsinyt hoputtaa lukemisen reenaamista, vaikka olen jo useamman kuukauden ajatellut, että se on ihan pikkuista vaille.

Meitin sisaruspiirissä on ollut vähän kai perinteenä, että lukeminen alkaa varhaisessa vaiheessa. Isoveli ilmeisesti teki enkkarin meistä, kun oppi vanhimman vanavedessä jo 3-vuotiaana lukemaan. Itse taisin oppia 4-vuotiaana, olen tosin sekoittanut jotenkin kuka oppi 3- ja kuka 4-vuotiaana.
Muistan sen suuren oivalluksen, kun yhtäkkiä tajusin miten kirjaimet voi kytkeä toisiinsa ja pystyin lukemaan minkä vain sanan, kohtuupuitteissa. Tuolle enkkariveljelle piti mennä selittämään sitten kirjahyllyn äärellä, että näytä mikä sana vaan, niin minä luen – reunaehdoksi saatoin antaa että kirjainten pitää olla kapitaaleja. Hän osoitti musertavasti nimeä Henri Troyat (muistaakseni), joka oli vielä kirjailtu ylös alas hyppelevästi ja hyvin taiteellisesti.
Tuijotin sitä aikani, yritin kai jotain mutista, pillahdin itkuun ja lähdin sänkyyni suremaan maailman pahuutta.

Jou, mutta poika on opetellut rinnakkain suomen ja englannin aakkoset sekä lausunnan, eikä hänellä ole vetoapua vanhemmista sisaruksista, joten en ole pitänyt yhtään outona, etteivät sanat taitu vielä paperilta kovin hyvin. Ihan normaalitahtiahan tuo taitaa ollakin, jos kuuden vanhana oppii. Kyä hää kerkiää lukea vielä ihan tarpeeksi, esmes seuraavaksi vierailuviikonlopuksi taidan hakea Dostojevskin koko tuotannon, jos kerran Väyrynenkin sen on siinä ajassa tempaissut läpi.

Äitiäni on liikuttanut se, että useammalla meistä on ollut ongelmia koulun ekaluokalla lähinnä siksi, ettei ole kätevää opetella tavaamaan, jos osaa jo lukea sujuvasti. Hänen suosikkitarinoitaan oli, kuinka tavaus tuotti suuri tuskia läksyjä tehdessä, mutta sen jälkeen sai taas lueskella A. Dumasin tiiliskivimallin Monte Criston kreiviä. Esikoinen tämän taisi toteuttaa.

Hjuu, kahdeksalta lähetin polleana särmäilevän poikani yksin taksilla äidilleen, joka lupasi olla alaovella vastassa. Siitä puolestaan oli polleana poika, josta oli aika reppavaa mennä yksin kyytiin ja maksaa taskuun tuuppaamallani setelillä kuskille. Ratkaisua on käytetty kireissä tilanteissa pari kertaa aikaisemminkin, matka kun on tuommoinen suoraviivainen pari kilsaa eli ajassa alle viisi minuuttia. Meillä kun ei kummallakaan ole autoa eikä ajokorttia.