8.1.2007

Loppiaisruokaa

Le biiig väsymys ollut päällä k0ko viikon, kai siitä saa kaamosta syyttää. Tulee nukuttua milloin sattuu, mutta ennen kaikkea kohtuuttoman paljon.
Lauantaina oli hupaisaa heräillä aamuviideltä ja alkaa kuudelta silppuamaan juureksia sellaista jykevää pohjalientä varten. Tälläsin seuraavat ainekset kattilaan:
- vettä pari litraa + lihaliemikuutio
- iso porkkana, juuriselleriä, lanttua. palsternakka
- pari sipulia ja muutama kynsi valkosipulia
- pari tomaattia ja puolikas paprika
- neljä laakerinlehteä, kuivattua basilikaa ja persiljaa
- ehkä 20 kokonaista mustapippuria ja 3 maustepippuria
- suolaa hyppynen

Noita porkkanaa, lanttua ja juuriselleriä oli aika saman verran, palsternakkaa vähän vähemmän. Keittelin niitä pari tuntia, puolikuoliaiksi, ja rusensin sitten kaikki mehut irti siivilän läpi. Muhkea tuoksu ja maku! Suurustelin vähän lientä vielä tummalla maizenalla.

Tästä liemestä kolmannes meni sitten uunipalapaistiin, loput jäähdyttämisen jälkeen kahdessa pytikässä pakastimeen tulevia konnuuksia varten, esmes liha- tai makkarakeiton pohjaksi taikka runsaan kastikkeen lähtökohdaksi.

Palapaisti siinä varsinainen pointti oli, koska kaveri yllätti perjantaina nauttiessamme päiväkahveja (joskus pk voi olla pelkkä pk, mutta hän käpälöi kyllä samalla munkkeja ja mun mukini oli puolilitrainen). Ihmettelin siinä ääneen, mitähän lihaa keksisi puikuloiden kylkeen. Tämä pohjoisen tangolaulaja kysyi paarineitoselta luvan piipahtaa suljetulle karaokepuolelle ja palasi kourassaan köntti pakastettua hirvenvasanlihaa, ehkä puoli kiloa, ja tuuppasi sen mulle. Suositteli palapaistia, johon tulisi seuraksi nautaa.
No, minä laitoin pussin kassiini ja jäin odottelemaan sen sulamista, mikä vaati toki muutamaa tuoppia lisää ja biljardin pelaamista. Sitten Stokkalta 350 g:n siivo viipale paahtopaistia, muutama herkkusieni ja kauniita pieniä sipuleita. Naapurista vielä pullo punkkua. Ai niin, ja pari tölkkiä Kukkoa ruoanlaittojuomaksi.

Se uunisysteemi oli lopulta simppeli, kun olin lihat palastellut ja pyöräyttänyt pannussa niihin ruskeaa pintaa. Käytin lopuksi pannussa aika isoiksi palastellut herkkusienet ja kaadoin päälle pari desiä punjua, että kaikki maut lähtevät mukaan, jotka hulautin sitten kuumenemisen jälkeen lihojen päälle. Ainekset olivat siis nämä:
- 500 g vasanpaistia
- 350 g naudanpaistia
- neljä pientä sipulia neljään osaan palasteltuina
- puolikas paprika isoina paloina
- viitisen isoa herkkusientä isoina paloina
- pari desiä punaviiniä
- ehkä puoli litraa juureslientä
- rouhittua mustapippuria, paprikajauhetta, teelusikallinen chilitahnaa, suolaa

Uunissa oli alkuun lämpötila 200, tunnin jälkeen pulputteli niin mukavasti, että 175 riitti loppuajaksi, noin 45 min. Taitaisi vähempikin riittää, koska ainekset olivat hyvässä lämmössä jo niitä uuniin laittaessa, mutta kun oli Seinfeldin jakso kesken.

Keittelin puikulat samaan aikaan, 20 min pienellä lämmöllä, kuorineen syötäväksi.

Ekan maistiaissatsin vetelin tällaisenaan, ja hyvää se oli niinkin, mutta huomasin unohtaneeni pari juttua. Lisäsin kastiin rouhittua mustapippuria, rippusen suolaa ja kaadoin päälle vielä ruokakermaa (kuohusellainen maistuisi kyllä etevämmältä ja saostuisi paremmin).

Maistiaissatsi tuli varhaislounaaksi, joskus kymmenen huituvissa, mutta pitihän sitä pari kertaa nauttia vielä uudestaan päivän mittaan. Nyt on vielä yksi reipas annos jäljellä tälle päivälle. Olisin kai yllyttänyt jotakuta seuraksi syömään muuten, mutta olin niin puhki ja räkätautinen, ettei jaksanut ja kehdannut.

4 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Pätevä setti. Meidän lihansyöjävauvakin olisi arvostanut.

Anonyymi kirjoitti...

Huh huh, joo. Viimeinenkin mureena meni jo - ja lihan uhkaavasti vähettyä loppukastikkeeseen piti kipata vielä puikulan kera pakastejuurespussista puolet, ettei mene makuja haaskuun.
Seuraavaksi katumusruokaa – aitoa Pirkka-pakasteborschkeittoa, johon on kyllä varattuna purkki smetanaa.

Anonyymi kirjoitti...

Oho! Tossahan oli sekä alkajais- että loppiaisruaka samassa.Osin kiintoisa resepti, osin hirveä.

Varapygmi kirjoitti...

Kas, moro! Ei kai siinä erikoista uutta ja yllättävää ollut, tulipahan kokeiltua pitkästä aikaa.
Tuossa puoliltaöin oli sitten jo borssin aika, eikä sekään hullumpaa ollut, vaikka pakastettuja nakinviipaleita vähän karsastin sattumina. Olipa helppotekoista: vedenkeittimestä puoli litraa nestettä pakasteköntin päälle ja puolen tuntia rauhallista keittelyä. Smetana on aika ässä siihen päälle.
Kai sitä pitäisi joskus tehdä alusta lähtien, niin saisi vertailukohdan. Pakastenakit voisi korvata ehken lihalla.