Oho, tulipa todettua, ettei keskeneräistä katselukokemustakaan kannata arvostella. Brokeback sytytti loppuosallaan selvästi enemmän.
Jos suhteen alkaminen ja pikkuisina pätkinä esitetyt silmäykset perhe-elämään tuntuivat läpijuoksulta, niin 15-20 vuotta myöhemmin tarinassa (jota ei esitetä reaaliajassa) ihmiset, arki ja rakkaus tuntuivat uskottavammilta ja eläviltä. Tarttee kai katsoa elokuva josnain välissä uusiksi.
"Ai äm ä kauboi on mai horse", kuten Mikan kanssa muinoin tavattiin laulaa.
13.3.2007
Skippadi skappadi, osa 2
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
En ole nähnyt leffaa, mutta Proulxin novellikokoelmassa (jossa ko. tarina ilmestyi)on pari tosi hyvää tarinaa..
Kas terve, Ruu! Lopputeksteissä mainittiin tosiaan, että se perustuu Proulxin novelliin, joka kuulema ilmestyi ensin… olikohan se New Yorkerissa. Sieltä ei varmaan löytynyt paljon lihaa 20 vuoden ajalle, mutta hienoja tuokiokuvia oli jostain kaivettu.
Sivumennen, toisen päähenkilön pikkutytön roolissa vilahti joku Proulx, olisikohan sukua kirjailijalle. Kiinnostaisi lukea, jolsei kirjoja olisi jo valmiiksi loppuvuodeksi. Löysin esim. Haanpään kokoelmakirjan, jonka puolivahingossa ostin ennen joulua, ja 9 miehen saappaat kuskaavat mua nyt öisin.
Minä pidin elokuvasta ja liikutuin jopa kyyneliin..hienot oli maisematkin (ja cowbooyt)! Pitääpä kaivaa jostain nuo novellit.
On se muuten kumma miten niitä lukemattomia lukemattomia kirjoja löytyy ihan itsestään...ja luettujakin, joita pitäisi lukea uudelleen. Hitsi, kun olis Väyrysen lukulahjat ;)
Väyrynen ja Dostojevski on tappava yhdistelmä. Onkohan kukaan yrittänyt tentata, mitä Paavolle jäi mieleen koko tuotannosta?
Niin, tuollainen Väyrys-väite on melko rikollinen ja vähintäinkin rangaistava teko! Mutta luulen, että V selviäisi tuollaisesta tentistä käsittämättömän taitavalla selittelyn taidollaan, jota oikeastaan pitää kyllä samperi ihailla!
Lähetä kommentti