Maanantaiaamu. Jokainen kynnelle kykenevä ja vähän huonosaattoisempikin aikuinen suomalainen sen on kokenut, että uuteen viikkoon herätessä olo on hutera, varsinkin kun tuntuisi, että juominen on poissuljettu, mahdoton vaihtoehto sille päivälle.
Olkoon syynä sitten työt, korkea moraali tai muut velvoitteet. Jonsei jopa fyysiset esteet, kun käsi kirjoittaa ilman kynääkin niin vakavasti, ettei liemi pysy lasissa, ja nielu on ryhtynyt niin kutsuttuun hissilakkoon – äänihuulten paikkeilla on lakkovahti, joka käännyttää kaikki ensiaputöihin pyrkivät alfalutviuttajat ja betasalpaajat saman tien niskaperseotteella takaisin.
Asialle on tietenkin keksitty ratkaisu jo aikoja sitten, mutta kapitalistis-uskonnolliset prinsiipit ovat ohjanneet yhteiskuntaa pimittämään sen meiltä arkisilta tennissukankuluttajilta.
Pohtikaapa vain, kuinka paljon kauniimpana maanantaiaamu olisi valjennut, tällä kertaa tosin tuntia liian aikaisin, jos krapulasta ei olisi tietoakaan. Päinvastoin kroppa jylläisi nousujohteista elinvoimaa.
Konsti on yksinkertainen. Illalla nukkumaan mennessä viritämme infuusiolaitteistoon* kolmen litran pänikän vaikkapa punaviiniä, koska se muistuttaa väriltään hiukan verenpunaa, eikä siten ohenna taiteellista nautintoa, jos sattuu itseään kolhimaan. (Herkkusuuksi on turha ruveta, vähän halvempi punho kelpaa, sillä sitä ei pyöritellä nyt makunystyröillä, saati syljeskellä pois kuppihin.)
Kun painovoima punjua akustisen laitteen säännöstelemänä sopivaan tahtiin pitkin yötä tuuttaapi, olo on verraton aamulla. Heti kellon soidessa on valmis kaahaamaan vähintään nopeusrajoitusten vaatimaa vauhtia työpaikalle, mistä pääseekin ruokatunnilla tukka hulmuten kostealle lounaalle.
Tiputus arkeen ei ole enää veret seisauttavan tyly – pehmeän laskun hoitaa verta notkeuttava tiputus arkeen.**
* Kuvassa. Huomatkaa vasemmalla seinällä kuivumassa olevat varalääkkeet, joista ilmeisesti voisi sätkää kääriä.
** Ei sillä, että minulla tällaisia tarpeita olisi, kun en pisaraakaan viikonloppuna nauttinut. Jaksan vain aina välittää kanssaihmisten hyvinvoinnista silloin, kun pitäisi tehdä jotain järkevää.
*** Mainittakoon edukatiivisessa hengessä vielä, että naurumurha-nimikkeen ansaitsevat minusta vain erityisen ääliömäiset jutut, olivat hauskoja tai varsinkin jos eivät ole.
26.3.2007
Tiputus arkeen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Meillä tuo kulkee nimellä Kossutippa, kosander vaan alaspäin ja nesteet valumaan, jokainen voi itse säätää nopeutta. Kas, ei krapulaa, ei huolia, viinassa on vielä vertakin!
Tervens! Kävi mielessä, että tuo voi olla vanha ja väsynyt juttu, minkä takia se sopii hienosti vanhan ja väsyneen sällin maanantaille, ehkä.
Toinen alan juttu, joka on mielikuvitustani kiihottanut, on huhu vinhopullon ruuvaamisesta peräloosteriin, millä kuulemma opiskelijat ovat hankkineet edullisia pikakännejä. Mahtaako olla totta, en tiedä. Taannoiset mobilatia päänahkaan ja pipo päälle -tarinat eivät herätä niinkään vastakaikua kuin korkeintaan huumorvisiona.
Kossutippa on hedelmöivän suoraviivainen termi. Taidan lähteä paariin ja koettaa vanhanaikaista diagonaalityyliä, kun hommat tökkivät niin pahasti. Ruokaryyppy ja olut takaa-ajajaksi tietäisivät paikkansa. Jos vaikka löytäisi teflonkattilan kaupasta samalla reisulla. Saako kympillä enää mitään vai joutuuko nekin määrärahat sijoittamaan viisaasti juomiin?
Ikiomalääkärini tuumasi tuossa äskettäin, että on syynsä sille, miksi veressä on alkohoolia vain promilleja eikä prosentteja. Joten tarkkana sen annostuksen kanssa!
Ja mitään en minäkään ole ottanu! Lauantaina Jahnukaisten äärellä ehkä toisin (etenkin kun on pentti perjantaina).
Terve Kaura! Oikeasti uskon minäkin, että jopa hissilakolle voi olla usein perusteensa. Työnantaja on käyttäytynyt niin kurjasti, että lakkovahdin on viisainta syynätä arpisilla äänihuulilla tilannetta, jottei koko yritys kupsahda.
Ei löytynyt teflonkattilaa eilen, harmin paikka, puuronkeitto sujuu huonosti. Viisaita sijoituksia sen sijaan useampiakin. Sain jopa takaisin kahdenkympin lainan, josta olin melkein toivon heittänyt, mutta seteli ei päässyt valitettavasti eheänä kotiin asti. Tietovisan voitimme vanhalla Domarilla, kun oli niin retevä iskuryhmä.
Lähetä kommentti