Tuli niin etevä lounas niin rivakasti, että pitää oikein mainostaa sitä täällä. Puolessa tunnissa kaapista pöytään. Ainekseni olivat:
- 1o puikulaperunaa
- poronkäristys, 240 g, pakaste (kts. kuva)
- voita
- pippuria ja suolaa
- puolukkahilloa
Samalla kun pesin perunoita, tälläsin paistokasarin lämpiämään ja vedenkeittimen päälle. Perunat kattilaan, sitten kuuma vesi päälle ja suolaa perään. Pannuun hyvä lohmare voita (2 rkl sanoi paketin ohje) ja jäinen köntti poroa paistumaan. Tässä välissä laitoin munakellon 20 minuuttiin ja siirryin täyttelemään virallista lomaketta, ettei velvollisuus painaisi syödessä.
Käristystä ei tullut paistettua tästä syystä ihan oikeaoppisesti, sillä en rapsutellut siitä palasia hiljalleen irti. Paistoin könttiä molemmin puolin ja jätin kannen alle. Lihat irtosivat suurempina levyinä, jolloin siitä tulikin lappilaista kebabia.
Kun tusinan minuuttia oli kulunut, lihanriekaleet olivat paistuneet joka puolelta, jolloin väänsin päälle rutkasti mustapippuria ja kevyemmällä kädellä suolaa. Varoiksi ripsuttelin vielä hiukan valkopippuria, se täydentää mukavasti mustan makua.
Puikuloita keitin hyvin varovaisella tulella, halkeilevat helposti, sen 20 minuuttia. Niistä saa erinomaisen muusin tai pottuvoin, mutta tyydyin keitettyihin, joiden päälle veistelin hiukan voita.
Annoksen täydensi puolukkahillo. Yksinkertaista mutta helkatin hyvää. Voisi tuosta riittää pieniruokaisemmilla kahdellekin.
Sivumennen, satuin huomaamaan, että pakasteen viimeinen käyttöpäivä olikin jo viime vuoden lopussa. Tietääkö joku, millä tavalla pakastettu liha menee huonoksi? Tuskin siinä ihmeellistä bakteerikantaa pääsee kasvamaan. No, kai sen ennen pitkää huomaa, mitä mieltä vatsa oli tuotteen käyttökelpoisuudesta.
20.3.2007
Lounaspolkka
Hourii Varapygmi omiaan 12:22
Aiheet: käristys, lapin kebab, lounas, puikulat, vanha pakaste
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Voihan vanha käristys! Jos katsot tarkkaan peilistä, voit havaita hartioiden väliin kasvaneen ison, karvaisen pallukan. Se saattaa irvistellä pahasti, jos liha on kovin epistä.
Tuota, ei tahdo hartioita löytyä niiltä paikkeilta, missä ne ennen olivat, iso karvainen pallukka näkyy kyllä.
Mietin sitä, ettei kai elintarviketeollisuudella ole motivaatiota luoda tuotteisiinsa ajastinta, joka tekisi niistä kelvottomia heti kun myyntiaika on ohi. Toisin on tietenkin hehkulamppujen suhteen, jotka kestävät tasan sen 1000 tuntia yleensä, vaikka paljon kestävämpiäkin saisi tehtyä.
Saati sitten isommissa koneissa, laitteissa ja vempeleissä, jotka on ohjelmoitu särkymään heti kun takuu päättyy.
Voihan nam! Miten ei ikinä tuu mieleen kärde, kun pitäisi keksiä jotain helppoa ja hyvää.
Kyllä kärsä joskus tietää paikkansa. Riistakäristykseen petyin taannoin, siksi kai tuo oli yliaikaiseksi ehtinyt, vaikka poro ei ole pettänt.
Mistä juontuu mieleen, että kun höräisin pikaisen kahvin eilen paarissa, kuulin uutisen, että saksanhirvi katoaa pannuistamme kahdesta syystä: se ei ole saksalainen eikä hirvi.
Uusi nimi taisi olla isokauris.
Mä muuten lopetan tän blogin lukemisen, jos täällä annetaan kokkausohjeita, joita ei pysty noudattamaan mutta jotka saavat kuolaamaan. Ei kestä pää. Just vedin makaroonia ja aussinaudanlihaa, mutta niin vaan poroa tekis mieli, ja puikulaa. Mä en tajua, kuin joku italialainen idiootti voi väittää, että suomlainen ruoka ei muka ole hyvää. Sehän on kurmeeta oikeesti! Sanokaa mun sanoneen, mutta jossain vaiheessa suomalainen ruoka on maailmalla niin in, että oksat pois. Kunhan joku keksii ruveta markkinoimaan ruokaa oikein, alkaen puhtaista raaka-aineista ja eksoottisista resepteistä.
Ei liha mee pilalle pakastimessa kuukausiin? Oisko ollut että kala kestää 3kk mutta punainen liha paljon, paljon kauemmin?
Simppeli on usein hyvää. Uudesta-Seelannista ainakin tuodaan tänne pakasteita, kuten lammasta, mutta ehkei poroa vielä kuskata YYA-hengessä vastarahtina.
Se paketti oli pakattu jo vuonna 2005, viimeinen käyttöpäivä joulukuussa 2006. Vielä ei ole ihmeempiä oireita, jotka eivät voisi yhtä hyvin johtua rakkauden kesänä -68 nautitun LSD:n flashbackeistä. (Leikki leikki, täytin silloin viisi.)
Oot näköjään vielä hengissä elikä nyt on selvää, että vanhaa poroa voi syödä ihan hyvin.
Poro. Tuo ylihinnoiteltu lihatuote, joka saa "arktisen" makunsa lähinnä aterioimalla Kemijärven kaatopaikalla.
Lähetä kommentti