24 paaria 24 tunnissa

Reilu pari vuotta sitten kävi niin hupsusti, että lupauduin kirjoittamaan jutun Helsingin juottoloista. Ruotsalainen ex-päätoimittajani oli siirtynyt matkailulehteen, johon halusi tuollaisen esittelyn. Änkkäsin toki vastaan, etten minä niitä tunne ollenkaan, mutta hän käänsi aiheen sellaiseksi, että teet sen turistin vinkkelistä.

Sanoista teoiksi, aloin kartoittaa mistä saisin pummattua lainaksi digikameran, joka löytyikin heti kantapaarini isännältä. Taipumukseni tuntien ja tehtävän huomioiden osasin ennakoida, että gonzoiluksi se varmaan lipeää. Nyt tulivat vastaan reissusta tallentuneet kuvat, jotka vahvistavat, että aavistus oli oikea.

Pari hankalaa tekijää kuvaamisessa oli:
– kamera oli ihan outo Canon, en ollut ennen edes koskenut digikameraan
– en osaa ylipäänsä valokuvaamisen jaloa taitoa
– paareissa amatöörin on vaikea välttää heijastuksia ja rajata kuva järkevästi
– yritin pyytää kuvaamiseen aina luvan, välillä sitä ei hellinnyt
– tukevassa hönössä on aika vaikea kuvata painokelpoista kamaa

Näillä prinsiipeillä pohjustaen tuuppaan tähän pari malliesimerkkiä.

Alkupäässä kierrosta paikallistoveri kertoi loistavasta pintapaikasta nimeltä U. Kaleva, jossa nautimme raikasta puolukkavodkaa sekä keppikaljaa Toikan kahvamallisesta perinnetuopista.

Het perään hakeuduimme Corona Bariin ja pienen odottelun jälkeen pääsimme tutustumaan myös Mockban hurmaavaan tarjoiluun sekä vinyyliltä rahisseen balalaikkamusiikin tunnelmaan. Pellonpään kuva säväytti.

Tiikeritoveri oli menossa pikkujouluihin, joten kävin vain pikaisesti kuokkimassa ennakkokokoontumispaikassaan St Urho's Pubissa (kekkoshenkeä oli vähän liikaakin kierroksessa). Iltani jatkui sitten ramopunkin merkeissä, koska Tampereelta oli tullut myös soittajia kylään.

Pääsin Tavastialle ennen sen aukeamista soittajapoikien siivellä, siellä oli Converse Clubin iltamat. Markon kanssa tenuttelimme muun muassa Ilveksessä ja Tavastian legendaarisessa takahuoneessa (onpa se pieni! kuten tytöt aina sanoo). Keikan jälkeen jatkoimme jonnekin taka-Töölöön varmaankin.

Sieltä lähdimme sitten lauantain valjettua hiljalleen hipsimään baari kerrallaan kohti Kalliota.
Ainakin 5 pennin Krouvi osui matkan varrelle.

Olimme aika vauhdikkaassa kunnossa iltapäivällä Weeruskassa, jossa piti suunnitella paluumatkaa. Reissu sai surrealistisen päätöksen, kun toljailimme taksitolpalle, mistä ei tahtonut pirssiä löytyä. Sitten kohdalle sattui karaoketaksi.

Emme tahtoneet ymmärtää mistään mitään, kunhan siirtelimme kansioita penkiltä sivuun, mutta kuski sanoi että samaan rahaan niistä voi valita jonkun piisin laulettavaksi. Tuumimme että ei kai, omituista leikkiä, kun pitäisi vaan päästä Pasilan asemalle. Kuski tempaisi sitten malliksi Let It Ben ajaessaan, mikä kestikin sopivasti perille asti. Kun toivuimme ensijärkytyksestä, nauroimme vääränä esitykselle, vaikka hyvin kuski sen veti. Tässä hän eläytyy liikenteessä:


Jou, juttu ilmestyi sitten aikanaan pelkästään ruotsiksi (kirjoitin sen englanniksi), eikä siitä haukkuja kuulunut minulle asti, jotain hauskaa tunnelmaakin oli kuulemma löytynyt. Täytyy katsoa jos se löytyy skannattavaksi jatkopolkkaa varten, ainakin julkaisematon angloversio on jossain kovalevyllä.

Jätin alkupäästä tylsämpiä baareja mainitsematta tässä selonteossa, kuten Pullman Bar, Belge ja mitähän niitä oli.