10.3.2007

Hajanaisia epähuomioita

Poika simahti jo Uutisvuodon aikana, joten täytyy väsyttää itseään polkkaamalla. Katselimme Miyazakin Liikkuvan linnan, joka oli huima juttu. En kokenut linkin takaisen arvostelun kuvaamia ongelmia pysyä mukana henkilöhahmoissa eikä loppukaan kovin jäsentymättömältä maistunut. Itse asiassa nautin enemmän ja kevyemmin kuin Henkien kätkemästä, mutta ehkä pääsen vasta kärryille Miyazakista.
Näytti uppoavan kuusivuotiaaseen komeasti, ei ahdistanut vaikka siinä aika jänskiäkin vaiheita on. Pääroolia esittänyt liikkuva linna innosti selvästi.

Siinä ohessa lämmäytin bologneset ja mieleeni moljahti sanaleikki, joka tuntui kuluneelta jo syntyessään. Nimittäin tällainen:
Laihdutuskuurin aikana ruokakaappi on syytä muuttaa kuihdutuslaariksi.

Aprikoin myös erilaisia käännösjuttuja, kuten elokuvien nimien suomentamista, josta vaihdoimme pari lausetta Kriisipuuron kommenttiloorassa. Olen pitänyt ongelmana lähinnä sitä, että nimet rykäistään vasemmalla kädellä maahantuojan toimesta reippaasti etukäteen, jolloin niiden yhteys elokuvaan voi olla hyvin hutera tai viittaus lattea. Silti pitäisin enemmän suomennetuista nimistä kuin englanninkielisistä, vaikka maahantuojat tietysti mieluusti käyttäisivät valmiita logoja ja oheismateriaaleja.

Olen varma, että mieliinpainuva ja osuva nimi toisi enemmän huomiota ja katsojiakin kuin muka vetävä töräys, joka sopisi nimeksi tuhannelle muullekin elokuvalle. Kuka muistaa millaisia elokuvia olivat vaikka Ryöstö, Pankkikeikka, Huijarit, Villit vuodet, Kovat kaverit ja Saattokeikka? Nuo katsoin kaikki omasta hyllystä, joten en osaa arvioida tunnistettavuutta, kun itse niistä leffoista pidän.

Esimerkkejä hyvistä suomennoksista on vähän tukalampi hakea, mutta ainakin nämä miellyttävät: Viimeinen mohikaani, Kauriinmetsästäjä, Valhe, Kuudes aisti, Laulavat sadepisarat, Painajainen ennen joulua, Vankileiri 17 ja Piukat paikat. Useimmissa ei ole mitään valtavaa haettukaan, onpahan suora käännös, hyvä tiivistys tai maistuva sovellus.

Paljon hyllystä löytyy myös ulkomaisia nimiä, joissa mieluusti näkisin suomennoksen: Quiz Show, The Color Of Money, A Bronx Tale, Abre los ojos (Open Your Eyes) [!], Intimacy, Gangs of New York, Raid, Investigating Sex, Signs, Boogie Nights… [oho, yksi oli väärässä seurassa] En näe näissä nimissä mitään sellaista sisältöä, joka ei paremmin välittyisi suomalaiselle katsojalle suomeksi. Kappas, A Bronx Tale näköjään kertoo kannessa suominimeksi Jäähyväiset kummisedälle. In Cold Blood on jostain syystä käännetty Jääkylmä murha, vaikka kirja oli nasevammin Kylmäverisesti.

Kriisi vetosi siihen, että leffat tunnetaan jo ennalta alkukielisillä nimillään netin välityksellä, mikä varmasti onkin totta. Uskon minkä vaan tuotteen tulevan silti lähemmäs täkäläistä kuluttajaa, jos sillä on helposti lausuttava ja ymmärrettävä nimi. Onhan tieto alkuperäisestä nimestä sentään helppo yhdistää täkäläiseen. Ennen vanhaan snobbailutarkoituksissa piti toimia päinvastoin, eli kaivaa esiin ja taltioida mieleen alkukielinen nimi, oli se sitten vaikka unkaria, portugalia tai tshekkiä. En ole varmasti ainoa joka muistaa legendaarisen nimen Szegenylegenyek (meniköhän oikein? aksentit tosin puuttuvat), jonka rahvas (heh heh) taisi tuntea nimellä Miehet ilman toivoa.

Tavallans arvostan ranskalaisten periaatetta suojella kieltään ja vaatia sen käyttämistä vetelän yleismaailmallisten anglosloganien heittelyn sijaan. Urheilulehtien parissa törmään jatkuvasti siihen, että tehdään huono otsikko englanniksi, koska se on olevinaan iskevämpi kielellä, jonka vivahteet ovat otsikon laatijalla aika summittaisesti hallussa. Jos luottaa siihen, että lukijat eivät osaa kieltä enempää, kaikki voi mennä putkeen, mutta minä en vain pidä periaatteesta, että otsikko on eri kielellä kuin itse juttu, ellei siihen ole erityisiä perusteita.

Kuka saa muuta irti tylsistä ja jankatuista anglofraaseista kuin ehkä lievän onnen häilähdyksen, että ymmärsinpäs vierasta kieltä? Muistelen viimeksi näkemiäni: That's all I have to say, I don't think so, I don't want to know… eivätköhän monet nämä ymmärrä, mutta millä tavalla noista irtoaisi jotain enemmän englanniksi kuin suomeksi? Ehkä vieraannuttava efekti on ainoa mahdollinen hyöty, tuskin tuo kuulia henkeä luo tai saa lukijaa ihailemaan toisen kielitaituruutta.

Asia erikseen ovat suoraan vaikkapa tv-sarjoista lainatut lauseet, jotka toimittavat samaa virkaa kuin Pulttiboisin, Kummelin ja mainossutjausten jankkaukset (en edes tiedä mitä nykyään jankataan). Ruuvit löysällä ja Monty Python ovat olleet tuttavapiirissä suosittuja: I'll get me coat; Suit you, sir; I may not know much about art, but I know what I like; There's the ball, there's the ball jne.

Mistä tuleekin mieleen se ilahduttava seikka, että Teemalla suosikkisarjani nimi tosiaan on suomeksi Monty Pythonin lentävä sirkus. Edelleen kiehtovat sekä sarjan nimen että ilmaisun "Full Monty" taustat, joista olen nähnyt villejä spekulaatioita. Eikö vaikuta ilmeiseltä, että naispuolisen vastineen täytyy olla Pussy Galore? Honor Blackman nimittäin esitti Kultasormessa tuon nimistä konnaa/Bond-tyttöä, jonka naislentäjien ryhmän nimi oli komeasti Pussy Galore's Flying Circus. Tuo Bond-leffa ilmestyi 1964, vuosia ennen Monty Pythonia.

Siitä tulisi taas oma polkkansa, miten joitain asioita pidetään mahdottomina kääntää. Sellaisiakin varmasti on, mutta ne taitavat olla jo aika pienen piirin kamaa tai muuten erikoistunutta. Kaikkea ei tietenkään saa täsmällisesti käännettyä (saako paljon mitään?), mutta varmasti niin, että useimmat suomalaiset ymmärtävät käännetyn paremmin. Minusta esimerkiksi monet kulttisarjakuvat taipuisivat tai ovat jo taipuneet hyvin suomeksi, vaikka asianharrastajat haluavat ne ehdottomasti englanniksi.

Tässä on kai usein takana se kaksinkertaisen oivaltamisen riemu, että ensin ymmärtää kielen ja sitten itse vitsin. Tiedän itse hekotelleeni aika simppeleille vitseille enemmänkin siksi, että käytetty kieli on ollut oveluudessaan taitojeni ylärajoilla, jolloin oivaltaminen vain tuottaa enemmän auvoa.

21 kommenttia:

Kriisi kirjoitti...

Elokuvien nimien suomentamisessa on yksi toinenkin huono puoli kuin se, ettei leffojen rantautuessa Suomeen välttämättä enää äkkää mistä leffasta olikaan kyse (kun siis on siihen ensin törmännyt ulkomaan kielellä netissä). Nimittäin se, että kun välttämättä yksi suomennosa ei riitä. Ensin käännetään teatterilevitykseen kerran, vuokraamolevitykseen toisen kerran ja sitten vielä telkkariin kolmannen (tai neljännen tai jopa viidennen kerran). Okei, se ei ole kovin yleistä, mutta sitä tapahtuu - varsinkin sellaisten b-titteleiden kanssa, jotka eivät ole olleet teatterilevityksessä, vaan vain vuokraamo-/myyntikierroksella ja sitten telkkarissa.

Mulla on kieltämättä hyvin jyrkkä kanta näihin asioihin, koska kaivelen huvikseni kaiken maailman trailerisaitteja ja usein tiedän elokuvan jo pitkään ennen kuin tulevat Suomeen - jos tulevat. Ja aina ottaa päähän, jos nimi käännetään niin ettei edes huomaa, että nyt se-ja-se-leffa-jonka-trailerin-näin tosiaan tulikin - jo kolme viikkoa sitten. Damn! Eli mulle ne nimet on labeleita, eikä mitään proosaa, jota voi kääntää. Enkä mä suostu vaikkapa kiinalaistamaan omaa nimeäni vaikka muuttaisin joskus Kiinaan (vaikka se olisi kuinka vittumaista kaikille muille :-)

Varapygmi kirjoitti...

Jou, ei ollut tarkoitus kummemmin opponoida, kai sen tuosta huomasi? Katsomme eri vinkkelistä asiaa, mikä lienee luvallista.

Kuulun elokuvakerhosukupolveen, jossa tottui ajattelemaan, että elokuvilla on pitkä elämä myös kankaalla. Toisaalta leffoja näki joka kolkalta maailmaa, joten nimen suomentaminen oli lähes pakollista (vrt. nuo Miyazakit). Tavaksi tuli esittää ja odottaa lehdissä esitettävän tiedot näin, ohjaajan ja alkuperäisen nimen kera:
Frears: Huijarit (The Grifters, USA, 1990)

(Esimerkki ei-mieleenjäävien listaltani, käännös on tarkka, mutta grifter on harvinaisempi sana englannissa kuin huijari suomessa.)

Tilanne on tietysti muuttunut paljon. Nykyään telkkarista näkisi monta kymmentä kertaa enemmän elokuvia viikossa kuin vielä 80-luvulla, puhumattakaan dvd-tarjonnasta ja netistä. Huomasin, etten muista enää edes kuka katsomani tuoreemmat leffat on ohjannut, vaikka se ennen oli pakollista tietoa. Siinä mielessä tarjonnan tulvassa voi riittää yksi leima.

Silti lapsille suunnatut leffat jaksetaan kääntää, ja pidän niiden nasevista nimistä, enemmän kuin dubbauksista toisinaan, vaikka aika laadukasta sekin työ on. Ehkä ne ovatkin enemmän suurtapauksia, joita tulee muutama vuodessa, vähän kuin suurelokuvia ennen vanhaan. Niille voi myös odottaa pitkää elämää kankaalla, vuokraamoissa ja telkkarissa.

--KATA-- kirjoitti...

Kaikenlainen kääntely, vääntely ja erityisesti dubbaaminen on ihan saatanasta. (En todellakaan perustele mielipidettäni)
Ja lisään vielä, että erityisesti dubbaaminen aiheuttaa päänsisäisiä suonisolmuja ja aivoratinaa sekä lisää tyhmyyttä. lasten filmeistä en tiedä, mutta eilen illalla ainaskin bruce willis sönkötti telkkarissa taas siis niin helvetin väärin, suukin moljotti ihan väärään aikaan toiseen suuntaan.
Tuli siis äh nyt tässä vaan mieleen.

Anonyymi kirjoitti...

Sulla on selvästi mielipide! Pojalta kysyn aina, haluaako hän dvd:ltä englanti- vai suomiversion, mutta kyllä se kotimainen yleensä vetää, ellei kaipaa satunnaista huvittelua esimerkiksi norjan kanssa.

Hyvältä niiden lastenelokuvien dubbauksen yleistaso nykyään tuntuu, Liikkuva linnakin oli eläväinen, mutta piirretyt ovat varmaan eri asia kuin Bruce Willis. Ei taida saksa soida englannin tapaan, jolsei suomikaan.

Urpo kirjoitti...

Aargh! Pakenen kääntämistä blogikierrokselle, ja mistä täällä puhutaan heti aamutuimaan, kääntämisestä! Eikä mulla oikein ole edes mielipidettä, koska olen vähän samaa mieltä vähän kaikkien kanssa.

Arkipuheessa ja mediassa vilahtelee yhä useampia suoraan englannista käännettyjä ilmauksia, jotka ymmärtääkseen on tunnettava alkuperäislauseke ja joita ympäröivä ironia on koko ajan hälvenemässä. Kohta joku varmaan ihan tosissaan tokaisee "minun takamukseni" halutessaan osoittaa tuhahtavaa epäuskoa toisen väitettä kohtaan. Vaaliväittelijät, miten olis?

Kauan kauan sitten yo-kirjoituksiin lukiessa mulla oli sijaistoimintaprojektina ommella kirpputorilta haettu miestenpuvun liivi täyteen nappeja. Siihen meni paljon aikaa mutta kyllä se lopulta valmistui. Sitä ei vain voinut käyttää, koska se kolisi kiusallista huomiota herättävästi huonekaluja vasten.

Tämä sijaistoiminta täytyy nyt lopezcjie...

Varapygmi kirjoitti...

Terve Urpo! Sijaistoiminnot jyllittävät. Omia suosikkejani ovat esmes tiskaus, pyykinpesu tai kaupassakäynti, jotta saa ajatukset muualle ja tekee jotain hyödyllistä. Mulla ei taida muistomerkkejä olla sijaistoiminnoista, paitsi ehkä puhtaita astioita ja vaatteita ja liikaa ruokaa kaapissa.

Mun aunukseni, tosiaan. Ironia on jännä sana, jokohan se on virallisesti taipunut tarkoittamaan myös samaa kuin englannissa? Elikkäs että "one of life's little ironies" olisi "elämän pientä ironiaa" eikä "kohtalon ivaa".

Vanhakantainen selitys suomen 'ironialle' on (sala)iva, mutta se vaatii jonkun ironi(s)oimaan.

Saapiko kysyä, millaista juttua käännät?

Kaura kirjoitti...

Kannattaa myös lukea Diana Wynne Jonesin Howl's Moving Castle, josta tuo lehva on saanut alkupöräyksensä.

Huomautuksena leffannimien suomentamiselle. Monesti kuvitellaan, että kaikki osaavat englantia eikä enkunkielisiä leffannimiä tarvitse suomentaa. Se ei pidä paikkaansa, vaikka mä ja mun kaverit tietenkin osataan kolmatta kotimaista.

The Sever Year Itch, Kesäleski on miusta esmees hyvä nimisuomennos.

Anonyymi kirjoitti...

Näino, jotain tuollaista kai tavoittelin hyvin mutkitellen. Asia on monihaarainen kuin hiuskampaukseni.

Eikö "Seitsemännen vuoden kutka" olisi uskollisempaa äänentoistoa? (Just kidding, eli suomeksi lapsentelin vain.)

Koetan taltioida Wynn Jonesin mieleen.

Kriisi kirjoitti...

Joo, sä vain annoit mulle tekosyyn jauhamiseen keskellä yötä, tuhma vp! :-)

Mä haluan vielä tohon Kauran huomautukseen siitä, että kaikki ei osaa englantia, sanoa että, eihän pointti ole siinä, että osaako englantia vai ei. Ostaahan ihmiset Frostiesejakin, vaikkeivät välttämättä tiedä mitä se tarkoittaa. Tietysti nimen pitää olla hyvä, jotta se toimii tuotemerkkinä. Esim. Top Gun. Miljoonat pikkupojat - ja vähän isommatkin - ovat sen nähneet, eivätkä edes tänä päivänäkään ole välttämättä tulleet ajatelleeksi, että ne sanat tarkoittaakin jotain, eikä vain oo sen leffan labeli.

Kaura kirjoitti...

Mä en pidä elokuvan rinnastamista aamiaismuroihin oikein relevanttina. Tietysti leffan voi nähdä ennen muuta tuotteena ja varmaan levittäjien ym. näkökulmasta se on järkevä tapa, mutta meidän kääntäjien ja katsojien näkökulmasta elokuva on kuitenkin ennen muuta teos.

Leffan nimi on paremmin rinnasteinen kirjojen, sarjisten ja muiden vastaavien teosten nimille. Nimi on osa teosta, jopa varsin tärkeä osa. Onnistunut nimi on elokuvalle piste iin päälle ja joskus se voi muuttaa jopa koko katsomiskokemuksen.

Siksi tietysti vituttaa, että nimisuomennokset ovat usein joidenkin aivottomien markkinoijatahojen eivätkä esim. leffakääntäjien käsissä.

Kaura kirjoitti...

PS. Mummielestä Top Gun -nimen suomentamatta jättäminen on vaikuttanut onnistuneelta ratkaisulta. Vaikka radiotoimittajasetä sen lausuikin top gän. Mutta kun en keksinyt toimivaa suomenkielistä vaihtoehtoa. Ykköstykki-sanaa mitenkään halveeraamatta.

Anonyymi kirjoitti...

Olisko Huipputussari? Mallina tietenkin Young Guns eli Tenavatussarit.

Ei maar, se Top Gun olikin aika tuotteistettu vehje, jonka nimen sisältöä en täsmälleen tiedä englanniksikaan.

Nyt tarttee kattoa Tanssii tätien kanssa pojan kanssa.

Suojakänni kirjoitti...

Isäukko lausui vanhana pitkän saksan lukijana Die Hard- sarjan elokuvain nimet sillälailla, you know, saksalaisittain. Harmi että tuo "Die" on feminiini, koska "Die Hard" olisi jotenkin mahtava teotoonipornotähden taiteilija/lisänimi.

Anonyymi kirjoitti...

Veljeni leikitteli ajatuksella, että kakkososan komparaation "Die Harder" soveltaisi siihen suomennososaan, esim: Vain kuolleemman ruumiini yli tai Vain jo mädäntymään alkaneen ruumiini yli.

Olisi saletisti myynyt kuin häkä.

Urpo kirjoitti...

Moro taas, et ehkä usko mutta tuo huomautuksesi salaiva/ironia-akselilta ratkaisi erään käännösongelman (lisätietoa privaatisti, olenhan agenteista salaisimpia) vielä tämän vuorokauden puolella. Kohtalon salaivaa jos mikä! Eiku kiitost.

Anonyymi kirjoitti...

Hauskaa jos sanojen törmäily tuottaa jotain myönteistä. Tuntui vähän setämäiseltä aprikoida ja selitellä jotain ironiaa, mutta olen itse ollut joskus ymmällä sen kans niin kääntäessä kuin oikolukiessa. Kaura tätä asiaa vuosia sitten myös puntaroi.

On tyypillistä että jankkaan latteuksia ja itsestäänselviä, koska en osaa arvioida mikä on liikaa, joten se on hyvä kosto, jos siitä on joskus hyötyä jollekulle. "Tyy pillistä", sanoi Vasamaa.

Kriisi kirjoitti...

Kaura: Höhöö, teidän katsojien.. Mikäs mä oon? :-)

Mulle aikojen mytöä kieltmättä leffat on muodostuneet sillä tavalla tuotteiksi, että mielelläni haluaisin opetella vain yhden nimen (miel. alkuperäisen) kun harvemmin ne nimet kuitenkaan sanoo yksi- tai kaksisanaisina yhtään mitään. Night at the Museum on itse asiassa kuvaavimpia leffan nimiä pitkään aikaan :-)

Tosin epäjohdonmukainenhan minäkin olen (enkä edes häpeä). Toki esimerkiksi puhun Spirited Awaysta enkä Sen to Chihiro no kamikakushista... Eli siis mä vaadin että kaikki mun pop-kulttuurisen kuplani nimet on englanniksi, vaikka leffat tulisi indokiinasta ja juustonaksut israelista!

I.O.Rumdum kirjoitti...

Sitä vaan määkäsen, että mun mielestä toi Liikkuva linna oli hiukan ylipitkä ja siinä milessä tylsähkö. Vaikka olisi siinä hauskoja kohtia, mutta jotenkin sekavaksi se mulle jäi. Tosin katsoin sen lasten pyynnöstä ja selvää on, että jos ei ole motivaatiota, ei hommasta saa kovin paljon irti.

Notta tuota.. Ehkä muuten vielä vaikeempi kääntää suomesta englanniksi kuin toiste päin. Ei oo kyl esimerkkejä tähän paiskata, tuli vaan mieleeni.

Anonyymi kirjoitti...

Määkäisyt leviävät Persaukisten vuorilta tänne asti, kiva! Muhun upposi tosiaan Linna hyvin, oli kyllä otolliset olosuhteet ja katseluseura.

Nimet ovat sikäli pahoja, että niissä on usein kaksoismerkityksiä sekä erikoisempia käsitteitä ja sanoja. Sipulirakennetta on kehno purkaa ja uudestaan koota, mutta silloin voi luoda uuden eri kielellä, koska alkuperäinen tuskin aukeaa kunnolla useimmille vieraskielisille. (Jos aukeaisi, alkuperänimi on yhä helposti löydettävissä.)

Tuo on siis vain se mun ajattelutapa, pidän ajatusten lähtökohtien tulkkaamista ja tehojen säilyttämistä arvokkaana, kun teoksia siirretään toiseen kulttuuriin.

Jos korostaa ulkomaalaisuutta esimerkiksi säilyttämällä alkuperäisen nimen, siihen herkästi kytkeytyy esimerkiksi vieraannuttavia, ymmärtämättä jääviä tai snobbailevia piirteitä. (Voihan sekin olla joskus tarpeen.)

Suomesta vieraaseen kieleen en ole suostunut juuri kääntämään, koska en hallitse sävyjä millään riittävästi. Sellaisia työpohjakäännöksiä kyllä, että niistä saa taas kääntää seuraavalle kielelle, simppeliä kamaa silloinkin. Ai niin, ja vähän jotain tiedejuttua, kuten matematiikkaa, jossa olen vain poistanut pahimpia kömpelyyksiä.

I.O.Rumdum kirjoitti...

Mun oli pakko kääntää suomesta englanniksi tämän prkln omakustanteen vuoksi. Tarkistutin kieliopin paikkakuntalaisella. Kävimme kyllä vääntöä joistakin asioista. Esim. miten sanotaan australianenglanniksi "asuttiin korvessa".

Kulttuureja on vaikemapi siirtää kilen avulla paikasta toiseen. Kulttuurit menevät paljon paremmin perille visuaalisesti. Näin äkkipäätään ajatellen-

Anonyymi kirjoitti...

Näin on varmaan. Sävyt ja sisäinen logiikka ovat hankalia siirtää vieraaseen kieleen, vaikka aika hyvinkin kieltä osaisi. Syntyperäinen pystyy ainakin kertomaan, jos jokin ei vaan mene perille.

Eilen kuulin uskomattoman jutun Moog Konttiselta, joka 90-luvulla suomensi A. Burgessin Clockwork Orangen. Siinähän on keksittyä, venäjää lainaavaa kieltä, jolle Mauri kehitti oman versionsa.

Silloinen kustantaja on kitkahtanut nurin, joten Moog tarjosi sitä isommalle talolle uusintajulkaisuun. Siellä on joku pilkkua hässivä, leipätyötä tekevä oikolukija, joka ei ilmeisesti tahdo tajuta, että siinä täytyy käyttää kieltä, jota ei ole olemassa. Toivottavasti selviävät reissusta ehjinä sekä Mauri että käännös.