Motivaatioanemia

Kun viimeksi oli ajanjakso, jolloin töiden saaminen vauhtiin oli kunakin päivänä yhtä vaikeaa kuin nyt, katselin muinaisia lehtiä, joita olin ollut tekemässä. Jostain vanhasta MADista osui silmään tuo otsikon yhdyssana, jolla irvailtiin ylellisyyspulmaisten kovalla rahalla hankkimia diagnooseja.

Motivaatioanemia vain sattuu kuvaamaan olotilaa, jossa työt eivät ole vastenmielisiä, mutta eivät ne juuri etenekään.

Niinpä olen lueskellut taustaksi lehtiä ja smurffannut tyvenessä kypertiedon aalloilla – itse on joutunut melomaan, että saisi vauhdin tuntua. Katselin myös Hanhensulan linkistä imuroimaani K.A. Gottlundin vanhan suurteoksen Otava eli suomalaisia huvituksia kolmatta osaa, jossa 1820-30-luvun suomi näyttää hauskalta ruotsinkielisen sorvaamana. Enempää en arvaa sanoa tarkemmin perehtymättä.

Täältä hän neuvoi tuon SKS:n jälkikäteen 1929 julkaiseman kolmannen osan löytyvän pdf-muodossa (kuva on lainattu kirjasta):
http://digi-tilaukset.lib.helsinki.fi/pelastakirja/p49-06_otava_III_osa.pdf

Sen verran vielä, että Hanhensulka kertoi lastussaan Gottlundin närkästyksestä, kun Elias Lönnrotin Kalevala ilmestyi pian hänen Otavansa jälkeen ja sai reippaasti enemmän tunnustusta. Lainaus oli hieno, miten Gottlund oli Lönnrotin teosta suominut:

”[--] tämä suurimaineinen ja paljonkehuttu Kalevala oli surkeasti yhteensäkerrottu ja kokoonpatusteltu teos, pehmerö ja sekamelska.”

* * * * *

Und jetzt ganz etwas anderes… (tällaisen saksannoksen näin muistaakseni joskus Lehdessä.) Siis outoja linkkejä päivän retkiltäni, jotka veivät myös juutuubiin.

Ensinnäkin TamU hävisi ikävästi Bordeauxin tehtyä lisäajalla (92. ja 94.) kaksi maalia, mutta Tomi Petrescu tärskäytti tamperelaiset sitä ennen 2–1-johtoon komealla kierteisellä vedolla yli 20 metristä. Varmaan hienoin maali, mitä olen nähnyt suomalaisen tänä vuonna ampuvan.

Ranskalainen leike maalista (0:20)

Toinen huvittelun kohde oli tutkia John Boormanin Syvästä joesta (Deliverance, USA, 1972) löytyviä pätkiä. Alkupään huippuhetkiä on sisäsiittoiseen peräkylään saapuminen ja yhteyden löytäminen soittamalla klassikkokohtauksessa Dueling banjos, jonka wikiesittelyssä kerrotaan missä kaikkialla sitä on lainattu tai siihen on viitattu.

Dueling banjos (4:11)

Yksi oudommista viittauksista on naurattanut varsinkin ajatuksena pitkään, mutta ei tuo Saturday Night Liven leikekään pöhkömpi ole, kun John Belushi ja Peter Boyle esittävät kilpaa suurta Marlon Brandoa monissa rooleissaan ("Get me the butter").

Duelling Brandos (2:20)

Monet muistavat Syvästä joesta parhaiten sikamaisen lemmenkohtauksen, mutta oletteko nähneet sitä dubattuna espanjaksi?

Tiene una boca muy bonita, si no? (2:45)

Tässä vielä pieni pätkä alkuperäistä kohtausta.

Squeal like a pig! (0:43)

Hmmm, kannattaakohan noin erikoisia kohtauksia leikata irti elokuvasta, jossa ne ovat hyvin motivoituja avainhetkiä? Ikuisia kysymyksiä, kuten sekin, oliko tuossa nelinkontin elokuvadebyyttinsä tehneen Ned Beattyn helppo löytää jatkossa hurmurin rooleja Hollywoodissa. Epäilen vastauksen olevan molempiin ei.

Olipa tämä polkka surkeasti yhteenpatusteltu teos, pehmerö ja sekamelska. Taidan kehitellä iltapalaa, johon voi soveltaa Liiteristä löytyneitä kiehtovia pastoja. Siellä oli ollut erikoisviikot, tuolla odottavat keittäjäänsä mm. Taglioline ai funghi porcini (herkkutatilla maustettua ohutta nauhamakaronia) ja Fettucine al peperoncino rosso (chilillä maustettua vähän leveämpää nauhaa). Erityisesti jännittää millaisen lempeän kastikkeen kehittelisi tattipastaa täydentämään.