Lörpöttelevä hamsteri

Tärskähti kohdalle ansiomerkki, jonka otan polleana vastaan, kun Mieto Marinadi sellaisen herttaiseen tapaansa tarjoili. Allyalias oli ouluntanut merkin levitysperusteet:

"Nää palkitut eivät oo vaan niitten suosittujen pissisten kaa, vaan ottavat myös uuet lokit leikkiin mukkaan. Ne herättellee myöski järkevää keskustelua, vaikka kuka pistäis vastaan ja siltiki he saavat aikaan lähheisyyen ja ystävyyen tunnun."

Haluaisin todeta, että englannin sanakirjan mukaan 'schmoose' eli 'schmooze' tarkoittaa "jutella, lörpötellä".

Hatunnostoksi Marinadille koetin kehitellä kulutusaiheista meemiä. Lähtökohtana on se, että olen vähän kuin huovislainen hamsteri, jonka pitää koota kaappiin ruokaa yli välittömän tarpeen. Yleensä varalla on emmeet vähintään kolmeen tai neljään pääruoaksi kelpaavaan eri ruokalajiin, eivätkä yleistarpeet ole juuri koskaan lopussa.

Tältä pohjalta suuntaviivoja ja outouksia ruokataloudessani.

1. Hätävara eli ruokalaji, johon pitää aina emmeet kaapissa
– Hernerokkatölkki (eilen tosin poika halusi rokkaa, yllättäen meni viimeinen)
– pastaa on aina, vähintään makaronia, jotain saa kylkeen helposti, niukimmillaan vaikka valkosipuli-voi-yrtit-akselilta. (Maineikkaat poikamiesten "italianviikot" jäivät opiskeluaikaan, eli viikon ajan Torino-makaronia ketsupin kera rahaa odotellessa.)

2. Turhin säästöoperaatio ruokahankinnoissa
Pari kuukautta sitten totesin sokerin loppuneen. Minulla sokerikilo kestää saletisti yli vuoden, koska käytän sitä harvoin kahviin, vähän useammin esim. tomaattikastikkeeseen (Tina Nordströmin hengessä: "Och lite socko…"), enkä juuri leivo makeita.
Silti innostuin kaupassa puutetta paikatessani, koska lussakortilla sokeripaketin sai alennuksella. Enkö vaan ostanut niitä siitä riemusta kaksi. Luultavasti se toinen kivettyy kaappiin ennen käyttöä, mutta saatoin säästää jopa 15 senttiä.

3. Useimmin poisheitettyä, vaikka haaskuu on syntiä
– Kermaviili. Ostan pakkomielteisesti halpoja pytiköitä, koska ne säilyvät useita viikkoja ja kermaviilistä voi aina tehdä dippiä tai salaatinkastiketta. Jos taas suunnittelen johonkin ruokaan kermaviiliä käyttäväni, ostan uuden pytikän, jolloin usein totean jääkaapissa odottelevan vanhaksi käyneen purkin.
– Leipä. Paketit ovat liian isoja noin yhden hengen taloudelle. Pitäisi opetella pakastamaan aina puolet JA käyttämään niitä pakasteita, mutta satun pitämään tuoreesta.
– Perunat. Olen tottunut ostamaan näitä reippaasti, koska tuntuu ääliömäiseltä, jos näin halpaa ainesta varaa liian vähän. Tuntuu tosin että niiden kilohinta oli numeraalisesti sama jo markka-aikana, mikä tarkoittaisi hinnan kuusinkertaistuneen.
– Muutkin vihannekset ja hedelmät, mutta niiden luonteeseen kuuluu riski, että ostaa ennen aikojaan väsähtäviä tai pilaantuvia tuotteita. Sama koskee juustoja, joita on kaapissani usein montaakin lajiketta.

4. Pakastimen perussettiä (viihtyy varalla, ei ole kiire käyttää pois)
– Kalapuikot. Tartteehan paneroitua jalokalaa hommata, vaikka harvoin poikakaan niitä enää vonkuu. Soppaan sopivat kalakuutiot tai seipaketti kelpaavat vaihteluksi.
– Keittojuurekset. Ehdoton apu pikakeittoon ja vaikka pikanuudelien sekaan, vaikka parempaa tulee toki, jos ostaa tuoreena lanttua, porkkanaa, palsternakkaa jne. Eikä risteytyksen huipputuote hernemaissipaprika ole pois tieltä sekään, niitähän voi vaikka imeskellä jäisinä.
– Perunatuotteet. Suurimpiin synteihin ravintoloissa kuuluu, että ainakin ketjuformaatilla jylläävät paikat tekevät perunalisäkkeet pakasteista. Maku on aivan toista luokkaa, jos lohkot, tikut tai valkosipuliperunat on tehty tuoreesta. Pitää pakkasessa silti olla varalla ehkä perunasipulisekoitusta tai ranskanperunoita, sillä kotoiseen pikaruokaan on eri standardit kuin isommalla rahalla ostettuun täsmäateriaan.
– Marjat. Mielellään pitäisi varalla aina puolukoita ja kenties jotain makoisampaa sekoitusta.

5. Tärkeimmät kuivamausteet
– Mustapippuri, myllystä makoisinta
– Suola, sopivasti annosteltuna irrottaa makuja, tärvelee ylimäärissä
Noilla kahdella pääsee pitkälle, muita jatkuvasti käyttämiäni: basilika, paprika, valkopippuri, chili, curry, oregano, provencaleseos, ym.

Eiköhän tuo riitä, en jaksa väkisin enempää pusertaa. Jos jollain muullakin on vinksahtanut suhde ruokatarpeisiin, olisi hauska lukea vastinetta.

Jos tällaiseen kunnianosoitukseen kuuluu oikeus jatkaa viestiä parhaaksi näkemäänsä suuntaan, tarvitsen valikoimiseen jonkin kainalosauvan. Olen saanut ilahduttavia viestejä kommenttilooraan niin monelta suunnalta, että katson listalta vain tuoreimpia moninkertaisia kävijöitä niistä, jotka tunnen puhtaasti blogien välityksellä. Eikös tämä sovi merkin henkeen, kun olette täällä smuutsailleet?

Timbuktu, hdcanis, Mrs. Morbidi ja Urpo, ottakaa ihmeessä omanne jos maistuu, eikä sellaista ole jo muuta kautta tyrkytetty. Poika heräsi ja alkoi puhua mottipäisiä, täytyy lähteä koneelta. Toodle-oo!