15.9.2007

Lörpöttelevä hamsteri

Tärskähti kohdalle ansiomerkki, jonka otan polleana vastaan, kun Mieto Marinadi sellaisen herttaiseen tapaansa tarjoili. Allyalias oli ouluntanut merkin levitysperusteet:

"Nää palkitut eivät oo vaan niitten suosittujen pissisten kaa, vaan ottavat myös uuet lokit leikkiin mukkaan. Ne herättellee myöski järkevää keskustelua, vaikka kuka pistäis vastaan ja siltiki he saavat aikaan lähheisyyen ja ystävyyen tunnun."

Haluaisin todeta, että englannin sanakirjan mukaan 'schmoose' eli 'schmooze' tarkoittaa "jutella, lörpötellä".

Hatunnostoksi Marinadille koetin kehitellä kulutusaiheista meemiä. Lähtökohtana on se, että olen vähän kuin huovislainen hamsteri, jonka pitää koota kaappiin ruokaa yli välittömän tarpeen. Yleensä varalla on emmeet vähintään kolmeen tai neljään pääruoaksi kelpaavaan eri ruokalajiin, eivätkä yleistarpeet ole juuri koskaan lopussa.

Tältä pohjalta suuntaviivoja ja outouksia ruokataloudessani.

1. Hätävara eli ruokalaji, johon pitää aina emmeet kaapissa
– Hernerokkatölkki (eilen tosin poika halusi rokkaa, yllättäen meni viimeinen)
– pastaa on aina, vähintään makaronia, jotain saa kylkeen helposti, niukimmillaan vaikka valkosipuli-voi-yrtit-akselilta. (Maineikkaat poikamiesten "italianviikot" jäivät opiskeluaikaan, eli viikon ajan Torino-makaronia ketsupin kera rahaa odotellessa.)

2. Turhin säästöoperaatio ruokahankinnoissa
Pari kuukautta sitten totesin sokerin loppuneen. Minulla sokerikilo kestää saletisti yli vuoden, koska käytän sitä harvoin kahviin, vähän useammin esim. tomaattikastikkeeseen (Tina Nordströmin hengessä: "Och lite socko…"), enkä juuri leivo makeita.
Silti innostuin kaupassa puutetta paikatessani, koska lussakortilla sokeripaketin sai alennuksella. Enkö vaan ostanut niitä siitä riemusta kaksi. Luultavasti se toinen kivettyy kaappiin ennen käyttöä, mutta saatoin säästää jopa 15 senttiä.

3. Useimmin poisheitettyä, vaikka haaskuu on syntiä
– Kermaviili. Ostan pakkomielteisesti halpoja pytiköitä, koska ne säilyvät useita viikkoja ja kermaviilistä voi aina tehdä dippiä tai salaatinkastiketta. Jos taas suunnittelen johonkin ruokaan kermaviiliä käyttäväni, ostan uuden pytikän, jolloin usein totean jääkaapissa odottelevan vanhaksi käyneen purkin.
– Leipä. Paketit ovat liian isoja noin yhden hengen taloudelle. Pitäisi opetella pakastamaan aina puolet JA käyttämään niitä pakasteita, mutta satun pitämään tuoreesta.
– Perunat. Olen tottunut ostamaan näitä reippaasti, koska tuntuu ääliömäiseltä, jos näin halpaa ainesta varaa liian vähän. Tuntuu tosin että niiden kilohinta oli numeraalisesti sama jo markka-aikana, mikä tarkoittaisi hinnan kuusinkertaistuneen.
– Muutkin vihannekset ja hedelmät, mutta niiden luonteeseen kuuluu riski, että ostaa ennen aikojaan väsähtäviä tai pilaantuvia tuotteita. Sama koskee juustoja, joita on kaapissani usein montaakin lajiketta.

4. Pakastimen perussettiä (viihtyy varalla, ei ole kiire käyttää pois)
– Kalapuikot. Tartteehan paneroitua jalokalaa hommata, vaikka harvoin poikakaan niitä enää vonkuu. Soppaan sopivat kalakuutiot tai seipaketti kelpaavat vaihteluksi.
– Keittojuurekset. Ehdoton apu pikakeittoon ja vaikka pikanuudelien sekaan, vaikka parempaa tulee toki, jos ostaa tuoreena lanttua, porkkanaa, palsternakkaa jne. Eikä risteytyksen huipputuote hernemaissipaprika ole pois tieltä sekään, niitähän voi vaikka imeskellä jäisinä.
– Perunatuotteet. Suurimpiin synteihin ravintoloissa kuuluu, että ainakin ketjuformaatilla jylläävät paikat tekevät perunalisäkkeet pakasteista. Maku on aivan toista luokkaa, jos lohkot, tikut tai valkosipuliperunat on tehty tuoreesta. Pitää pakkasessa silti olla varalla ehkä perunasipulisekoitusta tai ranskanperunoita, sillä kotoiseen pikaruokaan on eri standardit kuin isommalla rahalla ostettuun täsmäateriaan.
– Marjat. Mielellään pitäisi varalla aina puolukoita ja kenties jotain makoisampaa sekoitusta.

5. Tärkeimmät kuivamausteet
– Mustapippuri, myllystä makoisinta
– Suola, sopivasti annosteltuna irrottaa makuja, tärvelee ylimäärissä
Noilla kahdella pääsee pitkälle, muita jatkuvasti käyttämiäni: basilika, paprika, valkopippuri, chili, curry, oregano, provencaleseos, ym.

Eiköhän tuo riitä, en jaksa väkisin enempää pusertaa. Jos jollain muullakin on vinksahtanut suhde ruokatarpeisiin, olisi hauska lukea vastinetta.

Jos tällaiseen kunnianosoitukseen kuuluu oikeus jatkaa viestiä parhaaksi näkemäänsä suuntaan, tarvitsen valikoimiseen jonkin kainalosauvan. Olen saanut ilahduttavia viestejä kommenttilooraan niin monelta suunnalta, että katson listalta vain tuoreimpia moninkertaisia kävijöitä niistä, jotka tunnen puhtaasti blogien välityksellä. Eikös tämä sovi merkin henkeen, kun olette täällä smuutsailleet?

Timbuktu, hdcanis, Mrs. Morbidi ja Urpo, ottakaa ihmeessä omanne jos maistuu, eikä sellaista ole jo muuta kautta tyrkytetty. Poika heräsi ja alkoi puhua mottipäisiä, täytyy lähteä koneelta. Toodle-oo!

23 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä pitää ottaa? Ymmärrys uinuu vielä (usein) Timbuktussa. Mutta hyviä reseptejä ja ohjeita.

Ihan muuhun asiaan loikataan. Selaistuamme eilen illalla Harold T. Wilkinsin kirjasta Devil Trees and Plants of Africa, Asia and South America, huomasimme siellä maininnan myös Madagaskarin pygmeistä. Käyttävät jotain hallusinaatioflooraa.

Ja on heitä kuulemma jossain Indonesian saaristossakin, oliko nyt Celebesillä tai Floresilla, joten kyllä heitä saattaa ilmetä Bengalian seutuvillakin? Emme ainakaan yllättyisí?

Nyt pitää rientää Timbuktun sateeseen, sataako teilläkin?

Allyalias kirjoitti...

Sinut on haastettu blogissani!

Varapygmi kirjoitti...

Terve Timbuktu! Tuosta on lupa kaapata kopio Schmooze-ansiomerkistä omaan blogiin, jos haluttaa.

Terve Ally kans! Lähdemme pojan kanssa busseilemaan, mutta tutkin palattuani haastetta tarkemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, pygmitoverien elinalueista on toki mukava kuulla aina uutisia. Samaan henkeen menee ilmastokin, riennämme sateiseen aamupäivään.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä olikin tärkeä postaus. Ja tärkeitä varaelintarvikkeita.

Minullahan on jääkaapin ovessa Pakko Olla Aina Kaapeissa-lista, jossa on lueteltu kaikki elintarvikkeet yms mitä ilman ei voi olla. Olisiko lyhyttavara hyvä nimitys niille muille? Kuten pesusieni, jonka toisella puolella on hankausvillaa. Mikä se on nimeltään? Tai marseillesaippua tai jeesusteippi? Miksi en pääse pointtiin tässä kommentissa?

Taidan laittaa listan omaan blogiini joku päivä, koska osa siitä on kopioitu Marguerite Duras´lta ja se on universaali lista.
-minh-

Jaana kirjoitti...

Innostuin meemistä ja avasin kaappini Kulinaarimurulassa :-)

Ana kirjoitti...

Mää koklaan tätä!
1. Hätävara eli ruokalaji, johon pitää aina emmeet kaapissa,
= Minuutissa valmistuvaa kaurapuuroa! Oikeesti hätävarat on kumminkin hedelmiä tai näkkäriä. Tuo on ainoa "valmistettava".

2. Turhin säästöoperaatio ruokahankinnoissa,
= jotain mausteita on tullut ostettuu jättipäniköissä joissa parasta ennen on tätänykyä kolme vuotta sitten.. ovat siis edelleen kaapissa, kulutus on aika pientä. Kun on toi ruuanlaittokin aika pientä.

3. Useimmin poisheitettyä, vaikka haaskuu on syntiä,
= jonkin namin tai pullaherkun jämät. Kun "Pakko saada, mä haluuuuun" -vaihe on ohi, miksi syödä niitä loppuja kertymään läskiksi, kun ei isommin edes huvita?

4. Pakastimen perussettiä,
= kissojen liha- ja sisäelinjutut, itselle marjat ja piirakkataikina

5. Tärkeimmät kuivamausteet
= kaneli, sola, sokeri, inkivääri, pippurit, paprikajauhe

Anonyymi kirjoitti...

Pygmi
se onkin nyt ensimmäinen kerta kun joku meille merkkiä tyrkyttää, paitsi, että ihan nuorena oli hiihtovillapaidan hihassa jokin muumi-hiihtomerkki. Ansiomerkkejä ei kukkaan konsanaan antannu, valomerkkei kyllä. Joskus on taskussa merirosvomerkkareita, kun oikein piraattituulelle satutaan. Niin noh, nuo koirut tietää pedonmerkistä jotain.

Minh, muistaako Minh, missä Durasin kirjassa lista? Meillä Duras-pinkka kesken luvun, (p...les kaikki on kesken ja kaatuu niskaan)Hiroshima, rakastettuni, jossain niillä main vasta menossa ja sehän tulee nyt myös Renaisin leffana SEA:ssa. Hiroshima, rakastettuni (Alain Resnais, Ranska/Japani 1959)

Varapygmi kirjoitti...

Iltaa! Venähti vähän aikaa kaupungilla, kun piti mennä bändäröimään soittokämpälle, jossa pari kaveria haki kappaleita kuosiin ja kasasi demoa bänditovereitaan varten. Täällä olikin sillä välin vilskettä.

Minh, aika reteetä käyttää Duras'n listaa. Tarkoitatko jotain karhunkielen monipuolisempaa sovellusta?

Välispiikki, oli hauska nähdä listaa. Niitä pelmeneitä olisi hauska saada pakastimeen. Kuuluuko ne leipaista itse?

Zepa, taidan olla enemmän hidasruoan harrastaja, mutta valkopippuria ostin samaan tyyliin isossa paketissa tosi halvalla (heh), eikä se viidessä vuodessa pientaloudessa kulu. Kaneli! Sitä menee harvakseltaan riisipuuroon, pullaan ja viimeksi raparperikiisseliin.

Dee ja koirut, eikö sitten ollut jo aikakin? Merkkarit on hyviä ja Resnais kans.

Jaha, pitäisi vielä kehittää kaapin valikoimasta iltapalaa sekä vastata Allyn haasteeseen.

Jaana kirjoitti...

Pelmeneitä saapi väsätä itsekin, mutta helpompaa on ostaa valmiitä nyyttejä pakastealtaista. Jos Tampereelta löytyy venäläisiin tai eestiläisiin elintarvikkeisiin erikoistuneita kauppoja, niihin kannattaa suunnistaa pelmeniostoksille.

Varapygmi kirjoitti...

Jep, täällä on joku virolaiskauppa, jota olen kuullut kehuttavan, mutta en ole perehtynyt vielä valikoimaan. Täytyypä käydä katsomassa, sieltä voisi löytyä muutakin mukavaa kaappiin säilöttäväksi.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, kyllä muistaa: lista on tässä myöhemmässä kirjoituskokoelmassa tai "lukukirjassa", joksi Duras itse "Jokapäiväinen elämä"-kirjaa nimitti. Siina on paljon muutakin tärkeää asiaa.

"Hiroshima, rakastettuni" on lempikirjani M.D:ltä. Huippu.

Onhan se päheetä, kun voi sanoa, että meillä pidetään taloutta Duras´n tapaan...vaikka ei pidetäkään(M.D. kirjoitti samassa kirjassa mm. siitä, miksi siivoaminen on tärkeää ja minkälaisia ihmisiä ovat paskassaelävät, kuten meitzi...).

-minh-

Anonyymi kirjoitti...

Mausteet on turhia ja tuamittavia, niinkun itte ruakakin, jos syäjä on valmiiks läski. Mitään näistä en oo tarvinnu ja terveenä oon pysyny, paitti miäleltäni.

Anonyymi kirjoitti...

Minh, innostuin vasta tutkimaan wikistä Duras'n tuotantoa, niin sehän onkin laaja. Tiesin vain pari hassua, kuten Rakastajan.

Frittiherra taitaa nyt liioitella visailun turvottamana?

Anonyymi kirjoitti...

Frittiherralle vielä, milloin kokeillaan pelmenien keittelyä tai paistelua, jos niitä löytäisi Eesti-kaupasta? Vähän suolakurkkua, smetanaa ja moldauta oheen, kenties myös pippuri- tai puolukkavodkaa?

Eikä tieteskään MITÄÄN maustetta.

Urpo kirjoitti...

urpo kiittää ja ottaa! hyvä että jäi tällekin viikolle jotain otettavaa, kun viime viikolla tuli otettua vähän liikaa jotain ihan muuta.

vanhassa blogissa kai joskus kerroin mutta kerron uudestaan kun se nyt vaan on niin hyvä läppä eikä mulle ole monta sellaista kertynyt, että oli aika, jolloin meidän talouden jääkaapissani-on-aina-tuotteisiin kuului epo-hormoni. valitettavasti, eikun onneksi, kaikkien ruokakunnan jäsenten oma punasolutuotanto on nykyään taas reilassa.

ruokaan liittyvät meemit muistuttavat aina, kuinka kieroutunut on suhteeni kotona syömiseen. jos kotona ei asuisi muita, en ostaisi sinne enkä söisi siellä mitään muuta kuin jugurttia.

Anonyymi kirjoitti...

Vassakuu, Urpo. Kuulostaa hurjalta, käyttävätkö epoa siis terveetkin… eikun siis tavalliset sairaatkin?

Erityisen hurjaa on tuo jugurttiosasto, mutta kimmokkeen saaneena taidan hakea mainiota pähkinäruisjugurttia. (Pirkka-merkkistä jotain asidofilus-bifidus-systeemiä.)

Anonyymi kirjoitti...

Meitin pitkä postaus jo kahdesti hävinnyt täältä, viestit Pygmille ja Minhille. Sensuuriko se sillä napsii vai kyberavaruus?
Ei enää kyl jakseta samaa kolmatta kertaa kiitellä. Se saatto olla yks' koirankusettaja, joka tuli linjoille ja sitten kaikki vaan katos.

Varapygmi kirjoitti...

Voi paha kurki, Dee. Ei näkynyt spostiinkaan tulleen, olisi ollut ilo lukea.

Pelmen-osastolta sen verran, että lähisupermarket ei niitä näy myyvän, mistä suivaantuneena ostin ainekset Quiche lorraineen, kinkkupiiraiden aateliseen (tai pekonia siinä kai alkujaan on). Voi olla että leuhkin tuonnempana, jos tulee niin hyvää kuin pitäisi.

Ehkä olisi pitänyt katsoa ohje pelmeneihin, mutta alkoi quichehammasta kolottaa.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, epoa pitää piikittää jos esim. munuaisten vajaatoiminta tai muu vastaava syy sotkee kehon systeemejä niin että hemoglobiini muuten romahtaisi. Se on kyllä hämmentävää kamaa - se (tai siis se hemoglobiinin nousu) oikeasti nostaa hetkellisesti urheilullista suorituskykyä, mikä saattaa hämmästyttää paitsi potilasta itseään, myös lenkkikaveria.

Anonyymi kirjoitti...

En kauhean innokas ruoanlaittaja ole, joten meemiin vastaaminen jäi vähän ohueksi, mutta tulipa nyt kuitenkin.

Varapygmi kirjoitti...

Jou, kävin katsomassa. Ruokahuolto muuttuu paljon, jos elelee liikkuvammin. Niinä aikoina kun olen ollut normitöissä, kotiruoan laittaminen on jäänyt paljon vähemmälle ja kaappi on ollut tyhjempi.

Kelpasiko Schmooze-tunnus, jota yritin tyrkyttää?

Oli kiinnostavaa nähdä toisesta polkastasi linkkejä belgialaiseen musiikkiin, vaikka niitä oli liikaa seulottavaksi. Itseä viihdyttäneitä taisin tunnistaa vain Vaya Con Diosin sekä Plastic Bertrandin mainion Ca Plane Pour Moin.

Kaveri tyrkkäsi taannoin levyllisen belgiyhtyettä The Seatsniffers, joka on räyhäkästä kamaa, jonnekin modernin r&b:n ja pubirokin välimaastoon se hakeutui.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, pitääpi tunnustaa schmoozeutta sitten.

Ruoanlaitto on tosiaan...yksin asuu ja töissä käy syömässä ruokalassa, niin ei tule ruokaa laitettua jos ei ihan oikeasti halua.

Beligialaislistasta tunnistin itsekin vain pari, Vaya Con Diosin, Technotronicin ja Front 242:n. Ja Helmut Lotin, josta oli yllätys että onkin belgi :)

No, uuteen musiikkiin tutustuttaessa kaverit ovat hyödyllisiä (pitääpi kai joskus laatia enemmän selostuksia siitä uudemmasta ranskalaisesta poprock-musiikista mitä ole viime aikoina kuunnellut...)