17.9.2007

Tollo liiskaantuu tiedon valtatielle

Tomppeli, ajattelin nopeasti silmäistä, millä tavalla syötteeni menevät solmuun, koska haamupäivityksiä tulee jatkuvasti. Pitäisi vain joko a) ymmärtää niistä jotain, tai b) jaksaa perehtyä tai edes lukea ohjeet läpi.

Ei toivoakaan. Ohjeita on liikaa liian monessa paikassa. Eivätkä ne voi olla yhteneviä, jos toimintatapoja muutellaan harva se kuukausi epätahtiin.

Sen verran totesin, että joskus vuodenvaihteessa päätin ovelana tilata FeedBurnerin kautta syötteen. Olin tainnut leikata ja liimata sen sitten lähteeksi Blogilistan tietoihin. En yhtään muista miksi toimin niin tai ymmärsinkö asiasta silloinkaan mitään. Enkä muistanut nyt edes käyttäjänimeäni ja -tunnustani siellä. Hitollako niitä tunnuksia pitää ojennuksessa, kun kokeeksi piipahtelee siellä ja täällä?

Sillä välin on tullut useita muutoksia Bloggeriin ja Googlen käyttäjätiliin, johon tarjoillaan kaikenlaisia uutuuksia myös automaattisesti, ettei edes huomaa minne vanhat, opitut reitit katoavat. FeedBurner näyttää kuuluvan nykyään Googlen perheeseen. Ainoa vain, että jossain välissä Bloggerin tiedoista oli kadonnut kokonaan syötteeni osoitteet, siis ne alkuperäiset RSS ja Atom. Feedburneriin ohjatut löytyivät sentään Blogilistan tiedoista.

No, kävin uusimassa tilini ja sain uuden syöteosoitteen. Jospa se toimisi paremmin, mistä näistä tietää. Pirun vaikea on vain pysyä mukana muutoksissa, joita ei ole kaivannut tai tilannut, jos "ohjausnäkymät" muuttuvat samalla automaattisesti, vaihtavat käyttökieltä ja tivaavat ratkaisuja asioihin, joista ei ole konsaan kuullutkaan, saati että olisi halunnut kuulla.

Pidän yksinkertaisista asioista, kuten polkistani on varmaan helppo arvata. En tulisi muuten toimeen itseni kanssa. Korostan etten ymmärrä koko sopasta mitään, pidän vain peukkua pystyssä kuin Simo Salminen ennen vanhaan.

Ai niin… ja yllyttihän se Blogger nyt päivittämään uuteen, helpommin muokattavaan sivupohjaankin. Menin halpaan, joutui rukkaamaan ulkoasua toista tuntia. Ehkäpä saan hierottua sen joskus hetkeksi tyydyttävään kuosiin, sillä vaatimukseni eivät todellakaan ole suuret, mutta mennään sillä välin näillä.

Haamupäivitysten vähenemisen haaveissa: Toodle-oo!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos me käyttäisimme uusien käyttöliittymien, ohjelmapäivitysten ja webohjelmoinnin oppimiseen tarvittavan aivokapasiteetin esimerkiksi kielten opiskeluun...

Toisaalta tiedon valtatieltä ei ole poistumisliittymiä, me olemme sinne itsemme ajaneet tietämättä, että poispääsyä ei ole.

Varapygmi kirjoitti...

Sasse, pirun vaikea palata kotoisille pikkuteille.

Yleisratkaisuni on ollut tehdä vain pakollinen, opetella uusia asioita juuri sen verran, että saisi välttämättömän osuuden toimimaan. Kun aika kuluu, suuri osa ongelmakohdista häviää, eikä vaivalla opituista ratkaisuista pääosa enää kelpaisi.

Seurauksena on vain myös tuo levottomuus, että mitähän helkuttia menee pieleen, kun toimii niin amatöörinä.

Anonyymi kirjoitti...

Varapygmi sanoi:"Yleisratkaisuni on ollut tehdä vain pakollinen".

Tämä on hyvä periaate, joka pätee tekstiin (esim. tieteelliseen artikkeliin) joka on luettava, mutta aika ei riitä. Minulle opetettiin aikanaan yliopistossa suomen kielen laitoksella, että hyvin rakennetussa tekstissä jokaisen kappaleen ensimmäinen virke kertoo tiivistetysti kaiken olennaisen kaikesta muusta saman kappaleen tekstistä. Eli isonkin tekstimassan pystyy silmäillen elikkäs kursorisesti lukaisemaan melko nopeasti. Ongelma on vain siinä, että harva teksti on niin hyvin kirjoitettu, että se noudattaisi tuota sääntöä. Toimii kuitenkin, kokeilepa vaikka.

Tämä siis pitkänä johdantona (peruspaheeni) tuohon lainattuun tekstiisi. Ohjelmamanuaaleista kun opettelee vain ne "kappaleiden"* "ensimmäiset""virkkeet", niin saa peruskäsityksen. Myöhemmin voi syventää tietämystään.

*=sitaateissa, kun noissa manuaaleissa tuo tekstin luettavuus on vähän niin ja näin

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa lupaavalta.

Omat paheeni kirjoittamisessa ovat (ainakin) laiskuus tiivistämisessä ja tajunnanvirralla seilaaminen, jolloin voi käydä niin, että olennainen osuu ensimmäiseen virkkeeseen vain, jos älyän pätkiä kappaleet oikein.

Siis aloittaa uuden kappaleen päästessäni vihdoin asiaan.