Herra Korhonen saa kaiman

Ilahduin tänään päivällä nähdessäni, että omakohtaisen eläytyvästi kirjoista polkkaava Kirsi Piha esitteli HS-blogissaan Veikko Huovisen Hamsteria. Huovinen on muissakin teoksissaan nautiskellut kokoamalla muhkeita listoja mielikuvitusta kiihottavista aineksista, esimerkiksi Alkon hinnasto oli varmaan taannoin suosittua selattavaa. Muistelen kuulleeni, että hän kertoi Aarresaaren ja kenties Tarzanin olleen elämyksiä, koska niissä luetellaan laivasta pelastettua varustusta, mikä rimmaisi hyvin Hamsterin kanssa.

Tämä taisi johdattaa minut mutkan kautta lukemaan pojalle iltasaduksi Hannu Mäkelän kirjaa Herra Huu saa naapurin, koska Kirsi Piha on useammassa yhteydessä kertonut Mäkelän tuotannosta ja omasta innostaan lukea niitä.

Pojan kummitäti, joka on myös pikkusiskoni, antoi joululahjaksi hällen ensimmäisen Herra Huun, jonka hiljaksiin saimme käsiteltyä loppuun. Seuraavat kaksi löytyivät valmiiksi valikoimistani, koska innostuin pyytämään ne aikoinaan joululahjoiksi, vaikka hitusen nolostellen aprikoin tusinan vanhana, olenko jo yli-ikäinen. En tainnut olla sikäli, että luen niitä edelleen mielelläni. Kolmas osa Herra Huu muuttaa on suurin suosikkini niistä, mutta tässä tuon toisen osan avaussivu:


Poika simahti ennen kuin Hra Huu ehti luulla maailmanlopun tulleen, mutta Amiraali Kaljamaha häntä nauratti, ja toisaalta matala, rauhallinen ääneni näyttää tyynnyttävän hänet tehokkaasti. Mäkelä on tavoittanut jotain erikoista naivistiseen vivahtavaa, mitä omintakeinen ja omatekoinen kuvituksensa osuvasti korostaa.

Vetäydyin uuvuttamaan itseäni uudella Kiekkolehdellä (20/07, 19.9.), mutta rupesi vahvasti naurattamaan loppupäästä löytynyt lukijakuvitus. Ei kai tamperelaiskirjailija Wexi Korhonen vain ole kampeamassa Mäkelän jalanjäljille ja aio ryhtyä kuvittamaan itse lastendekkareita?


Miltä tämäkin Kari Salo -sarjan lähtölaukaus näyttäisi vastaavalla kuvituksella höystettynä?

Ei maiskis, eiväthän nuo voi olla samasta kädestä, sillä toinen kirjoitetaan yksöis- ja toinen kaksoisveellä. Enkä tarkoita irvistellä kummallekaan taholle, sillä lasten piirustukset ilahduttavat ja olen pitänyt myös Korhosen dekkareista. Olemme liikkuneetkin samoissa baareissa lähemmäs 20 vuotta ja kohdanneet silloin tällöin, viime viikollakin ellei muisti petä. Niettä terveisiä vaan Wexille, jos tämä sattuu silmään.

Juukeli, huomasin Mäkelän Wiki-esittelystä, että noiden kolmen 1973-75 ilmestyneiden lisäksi on tullut Herra Huu matkoilla (1994) ja HH hoitaa puutarhaa (2000). Jos tätä tahtia etenemme, poika pääsee yhtä kypsään ikään kuin itse olin avauskolmikkoon perehtyessäni, ennen kuin ne on luettu läpi.
Tylyydessään aikuisemmasta proosasta Mäkelältä pitäisi lukea uusiksi Vetsikko (1988), joka järäytti tuoreeltaan.