Se on vähemmän tunnettu Lennon/McCartneyn sävellys tuo From A Window, jonka levytti beatlekaksikon avustuksella Billy J. Kramer & The Dakotas heinäkuussa 1964. Vankkaa laatutyötä siitä tuotteliaimmasta vaiheesta, jolloin tutkapari Lennon/McCartney viskoi hittejä tulemaan siihen tahtiin, että niitä riitti monille muillekin esittäjille.
Ajankohtaiseksi laulun teema tuli, kun Angela paiskasi haasteella, että pitäisi kuvata lähimaisemaa tästä koneen vinkkelistä katsoen, täten:
No, koin pienenä harmina ja hidasteena, ettei minulla ole mitään kalustusta tai varustusta valokuvaamista varten, eikä tuo kuvallinen ilmaisuni ole muuten mitään huippuluokkaa. En edes keksinyt mistä äkkiseltään lainaisin sellaisen kuvien ottamista varten tarkoitetun valokuvauskameran.
Onneksi apu oli lähellä. Sillä välin kun laittelin lohipastaa meitille, poika alkoi piirustaa ikkunan näkymää. Tässä tulos:
EDIT: Unohdin lukea haasteen huolella ja kertoa, että polkkailen käytännössä aina kotityökoneella kuvatun ikkunan vieressä. Akkunan alla sisäpuolella on sänky, johon työtuoli melkein koskettaa – työmatka on siis askeleen tai kaksi, vaikka sen mittaisi sängyn pohjalta.
Mainittakoon, että lyijykynän sävyt ja värit eivät ehkä toistu parhaiten skannauksen ja jpegiksi latistamisen jälkeen. Oma fantastique-elementtinsä on siinä, että pihalla kuulemma potkivat jalkapalloa piirtäjä ja isänsä, mitä olemme harvoin saaneet katsella ikkunasta.
En keksi sukkana kelle jatkaisin haastetta, joten läiskin avoimesti hansikkaalla kaikkia kohdalle osuvia haasteen merkeissä, että kuvatkaa ihmeessä omia näkymiänne.
7 kommenttia:
Voi että. Tämä on mainio. Harvemmin sitä tosiaan itseään näkee ikkunasta :D mutta nyt sekin onnistui. Kiitos pojalle ja paljon terkkuja! Aivan mahdottoman suloinen futiskuva ja uniikki meemitoteutus.
Kiva kuulla että kelpasi. Poika oli maireasti tohkeissaan, kun luin viestisi pari tuntia sitten. Siis iloinen. (Osaa hän jo lukea itsekin, mutta… pitäisi ensin paikallistaa, että mistä kohtaa luetaan ja mitä.)
Siihen on syynsä että mulla on aina sälekaihtimet alhaalla duunissa.
Tai no, mäpä heitän raa'an äänikuvailuversion:
maisemasa näkyy enimmäkseen pysty- ja vaakasuoria pintoja, seiniä, ilmastointiputkia, katonreunoja. Ikkunan alta lähtee noin kuusi metriä leveä asfaltin värinen harmaa sola, joka jatkuu aina parinkymmenen metrin päähän. Keskellä solaa on kaksi pientä metallitörpäkköä, noin maitopurkin kokoisia. Solan pohja on itseasiassa katto. Solaa reunustaa kummaltakin puolelta vaaleanharmaa seinä. Koko tämän maiseman poikki (lähellä ikkunaani) kulkee reunasta reunaan metallinvärinen ilmastointiputki, halkaisijaltaan noin metrin. Solan päädyssä näkyy iso laatikko, liittyy varmaan ilmastointiin.
Solan päässä, ilmastointiputken osittain peittämänä näkyy kauempana soramontun reunaa. Sen yli katsottaessa on parkkipaikka autoineen. Solan lopussa eli katon reunan tullessa vastaan oikealla puolella näkyy metallinen torni, jonka sisällä menee kierreportaat yläkerroksista alas maan tasalle. Vasemmalla kohoaa jykevä 8-kerroksinen talo, jota sanotaan legotaloksi siksi että sen pinta koostuu eri värisistä suorakaiteista.
Kauimpana solasta aukeavassa maisemassa näkyy punatiilinen kerrostalo ja harmaa taivas.
Talvella sama märkänä.
Aika neoromanttiselta vaikuttaa. (Tai siis ei, jos ymmärrän edes mitä tuo sana tarkoittaa.)
Poika katsoo näkymääni paljon raikkaammin kuin itse teen, sillä minusta tuossa silmiä vihlovat ensin autot ja matalat kerrostalon röttelöt, vasta sitten puut, pensaat ja taivas täyttävät skeneä. Jalkapalloilijat piristäisivät, kunpa näkisin ne itsekin.
Hittiläinen. Jos en tietäisi herra Pygmin olevan ei-Helsinkiläinen, olisin ruvennut asuinkuvauksen perusteella kyttäilemään naapureita pygmimäisten piirteiden varalta!
Jaa... tulipa sitten samalla vastattua kerrankin haasteeseenkin :D
Hmm, niettä? En löytänyt äkkinäisellä silmäyksellä haastevastausta, mutta saatan olla itse pihalla, minne poikakin osasi minut kuvata.
Niin siis tässä edellisellä kommentaatiolla... tiäks ;)
Lähetä kommentti