29.9.2007

Erilaisia supersankareita

Kloppiaisena sarjakuvien supersankarit olivat suunnilleen säväkintä ja mielikuvitusta eniten kutkuttavaa aineistoa, niin kuin nyt Hämähäkkimies, Ihmeneloset, Teräsmies, Batman, Mustanaamio, Tarzan ja mitä niitä oli. Ei niinkään Super-Hessu.

Niistä sai varmaan yliannostuksen tai mielenkiinto muuten vain suuntautui uudella tavalla, sillä välissä oli pitkä jakso, varmaan 15 vuotta, etteivät nuo tutuimmiksi käyneet hahmot jaksaneet kiinnostaa uusissa olosuhteissaan, kunnes Batman palautti vähän uteliaisuutta Tim Burtonin hienoilla elokuvilla, Frank Millerin Dark Knight -sarjakuvilla sekä uudenlaisella animaatiosarjalla.

Mutta viis näistä vanhoista tutuista sankareista, kun ajattelin kerätä viis vähän erikoisempaa supersankaria. Sakki on sekalainen, joten en rankkaa heitä järjestykseen, se olisi liian rankkaa.

1. Droopy
Tex Averyn 1940-luvulla kehittämä huikea piirrettyjen sankari ei näyttänyt kaikkein rivakimmalta hahmolta, mutta vaikka iso paha susi ajeli mutkissa niin hurjaa tahtia, että luisui ulos filminauhalta, Lurppa oli aina ovelampi ja nopeampi. Näitä taisin saada ensi kertaa katseltavaksi videolla, kun lähipiiristä oli väkeä Tukholmassa ja tallensi Tecknade pärlor -sarjasta monenmoista hienoa piirrettyä. Kuvastakin käy ilmi, millainen pieni suuri sankari Droopy on. On syytä huomata, että sudella on jo toinen jalka haudassa.

2. Hank Lightning
Hankin seikkailut eivät ole kaikille tuttuja. Jollain kirjallisuuden luennolla piirsin alkukuvan sarjakuvaan, jossa pulskalla supersankarilla oli arvostetun kirjailijan Hannu Salaman kasvot ja trikoidensa rinnassa ympyrä, jota halkoi salama. Harmi, että lupaavan aiheen käsittely jäi siihen, opiskelukaverini Jaana taisi taltioida silloin tuon kuvan.

3. Kim Jong-Il
Väittävät hänen olevan ihan oikea ihminen, mutta viralliset korealaiset lähteet ovat kertoneet tekojen yltävän helposti supersankariluokkaan. Wiki mainitsi muun muassa, että hän on säveltänyt kuusi oopperaa, joista kukin oli parempi kuin yksikään aikaisemmin tehty ooppera. Ja kun hän vierailee huipputeknisissä tai erikoistutkimuksia suorittavissa kohteissa, valtionpäämies tietää kustakin alasta enemmän kuin ekspertit. Saati että ensi kertaa golfkentälle mennessään hän löi 11 hole-in-onea. Etevä kundi, etten sanoisi renessanssinero.

41. Raimo Helminen
Itse asissa hän saattaa olla vain tavallista parempi ja sitkeämpi jääkiekkoilija, mutta urassa on jotain supersankariin viittaavaa. Olikohan se 1990-luvun alussa, kun Pentti Matikainen jätti hänet sivuun maajoukkueesta liian vanhana, mutta sen jälkeen on tullut vielä erinäisiä huippuvaiheita myös suurkisoissa.
Edelleen pysyy 43-vuotiaana peliälyllään SM-liigan vauhdissa, joka on kasvanut selvästi noista 90-luvun ajoista. Kuvassa Malmö IF:n paidassa, missä hän "jäähdytteli" seitsemän kautta 1989-96. Sen jälkeen palasi Ilvekseen, missä käynnistyi nyt kahdestoista kausi peräkkäin.

5. Mighty Mouse
Muistan näitä katsotun YO-talolla jossain iltamissa 16-millisinä filmeinä. Rivakkaa menoa, erilaisia cliffhangereita pitkin matkaa, kun Mahtihiiri (vai oliko se Teräshiiri?) pelasti neitosia pulasta 30-luvun sarjaelokuvien malliin. Olivatkohan nämä oikeasti niin hauskoja, vai olivatko olosuhteet vain otolliset? En tiedä löytäisikö näitä tai Droopyja jostain dvd-muodossa käsiinsä, nimittäin niitä parhaiden vaiheiden filmejä, ei laimennettuja tv-versioita.


Sillä lailla. Olipahan taas melkoinen neronleimaus listaksi. Harkitsin myös Nicolae Ceaucescua, joka oli siis aikansa Karpaattien nero, Ajatusten Tonava ja Metsästäjien metsästäjä, mutta supersankarilla ei voi olla niin kurjaa loppua. Oudosti säpsäytti nähdä muinoin (jouluna 1989) uutiskuvat hänestä ja vaimostaan Elenasta teloitettuina.

8 kommenttia:

Vt kirjoitti...

Ceaucescu on aina viehättänyt jo noiden lempinimiensä tähden. Elämän hienoimpia asioita olisi, jos joku täysin spontaanisti kutsuisi joskus Metsästäjien metsästäjäksi.

Mutta itse itsensä siksi nimittäminen on kyllä heti seuraavaksi paras juttu.

Vt kirjoitti...

Mikä helvetin Ceaucescu? No, joka tapauksessa.

varapygmi kirjoitti...

Moro Vt, on se kaunis nimike. Ei veny vaikkapa Murhaajien murhaaja samaan runollisuuteen.

Ceaucescusta en ole varma, pitäisikö ilman erikoismerkkejä keskellä olla c vai s, wiki näyttää käyttävän outoa ässää, jonka alla on ongenkoukku aksenttina. Mukavampi puhua vaan tuttavallisesti Karpaattien ex-nerosta.

Angela kirjoitti...

Droopy on jotenkin mun makuun. Sellainen piilosöpö pakkaus, kylmänrauhallinen. Ihan kuin Bogart ja Clintti...jumalainen. :)

Onhan noita muitakin "supersankareita" kuten täällä kerrotaan: http://hiki.pedia.ws/wiki/Josif_Stalin

(Putin on oikeasti tainnut olla kovantason agentti aikoinaan ja on kai vieläkin kovassa iskukunnossa.)

Varapygmi kirjoitti...

Hikipedia on jäänyt vähemmälle tutkailulle, mutta olihan tuo puolihauska juttu. Tuli mieleen hämmennys, minkä poikasena koki, kun alkoi tavailla Huovisen Veitikkaa. Tyylilajia oli vaikea tajuta, että onko se totta vai ei, kunnes tuli niin riehakkaita tarinoita, ettei niitä voinut pitää tavallisena historiankirjoituksena.
Esimerkiksi se, kun hyökkäystä Englantiin piti siirtää, koska Adolf oli odotti sieltä tilaamiaan herkkuja ensin, Caillard & Bowserin toffeeta piti muistaakseni saaman.

Droopya ja muita Tex Averyn kulta-ajan kamaa olisi upeaa saada dvd-paketti, mutta olen kuullut ettei niitä jostain syystä olisi julkaistu.

Angela kirjoitti...

Aivan. Minullakin hämärtyy joskus todellisuus ja kuvitelma. Ihan hupsista vaan (krhhmm). Huovisen tarinat ovat huvittavia. Positiivisesti. En ole lukenut noita mainittuja parodioita, mutta ehkä vielä joskus. Havukka-ahon ajattelija ainakin pitäisi taas lukaista, kun nyt kerran muistutit hra Huovisesta.

hdcanis kirjoitti...

Mieleen tuli myös erään toisen bloggaajan kommentti nähtyään Scott Walker -dokumentin että jos ei tietäisi kyseessä olevan oikean henkilön niin olisi taipuvainen pitämään pätkää Spinal Tap -tyylisenä mockumentaryna...

Jonkun Tex Avery -kokoelman olen DVD:llä nähnyt mutta en ole ehtinyt ostamaan...enkä tiedä mitä siellä oikein on sisällä.

veepygmi kirjoitti...

Tervens taas. Jäin miettimään onko Walker niin monipuolinen ja taitava vai oliko dokun lähestymistapa niin ylenpalttinen. Jotkut ovat kyllä pelkkää hunajaa äijästä puhuessaan, enkä osaa sitä kiistää, kun olen vaivautunut kuuntelemaan vain pienen osan tuotannosta.

Jos törmäät aktuelliin vinkkiin Avery-kamasta dvd:nä, se kyllä kiinnostaa. Pitäisi kai selata vähän nettikauppoja, kunhan olisi aikaa. Niihin unohtuu liian helposti pitkäksi aikaa.