Hetken päästä telsusta tulee kiintoisa elokuva, Sean Pennin ohjaama Kunniasanalla (The Pledge, USA, 2001), ohjelman mukaan 22.25 (MTV3). Se on tullut pari kertaa ennenkin, ei taida olla kahta vuotta kun sitä uteliaana tiirasin. Tiivistä tunnelmaa ja kerrassaan ilkeä pohjavire.
Mielenkiintoni heräsi, koska turkulaiskaveri Pete ehti mainostaa silloin, että siinä on pohjana Friedrich Dürrenmattin rikosromaani Lupaus (Das Versprechen, 1958, suom. Eero Ahmavaara).
Sattuu olemaan yksi erikoissuosikeistani (tai -mme) tuo sveitsiläiskirjailija, joka tunnetaan erityisesti näytelmistään, mutta minua ovat säväyttäneet nuo vanhan komisario Bärlachin tutkimukset, joita on julkaistu suomeksi myös Tuomari ja hänen pyövelinsä (Der Richter und sein Henker, 1950) sekä Epäily (Der Verdacht, 1951).
Suurta toisen maailmansodan traumaa niissä puretaan, en tiedä voisiko muu kuin sveitsiläinen kärjistää niin julman terävästi syyllisyyden, velvollisuuden, vastuun ja jatkuvuuden ristiriitoja.
Eipä sitten muuta, täytyy keittää vielä teet ennen kuin leffa alkaa.
8.9.2007
Lupaus (The Pledge)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Jatkoin tuonne autismiketjuun vielä, kun aihe ei jätä rauhaan:)
Täytyy varmaan tutustua Durrenmattiin. Saiskohan sitä englanniksi? Varmaanpa saa, kun kerta suomekskin. Toisaalta täkäläiset kirjastot harrastavat enimmäkseen amerikkalaista ja muuta anglotarjontaa enempi kuin eurooppalaista laatukirjallisuutta.
Elokuva on todellakin synkän värinen, mutta hieno. Pari mainitsemisenarvoista sivuosasuoritusta: Mickey Rourke pikkuisen jo rähjääntyneen kulahtaneena sopii surevan isän rooliin kuin nakutettu ja Vanessa Redgraven suru on aitoa ja syvää; riisuttu kaikesta turhasta. Nicholson on niin...väsynyt ja vanha ja niin pirun oikeassa! Erikoinen ja Penn:in näköinen leffa. Pitihän se taas katsoa. Nicholsoninkin takia :)
Näyttelijänä Penn on sangen monipuolinen. "Mystic River", "Dead Man Walking" ja "I am Sam" ovat jääneet vahvasti mieleen.
Huomenta! Puurot on keitetty, itelle kaffet, ja suihku hoidettu pojan kipsiä suojellen, mutta herääminen on vielä kesken.
Kyllä Dürrenmattia runsaasti on englanniksi julkaistu, saatavuudesta ei ole haisua, mutta The Pledge, näytelmät ja kootut ehkä helpoimmin. Amazonista ainakin löytyi runsaasti. Näytelmistä olen lukenut vain Meteorin (The Meteor yllättävästi englanniksi), jossa on vahvasti absurdia henkeä.
Luin spostista jatkon autismiketjuun, kyllä se ajatuksia kravahuttaa. Ehkä vielä jatkankin paremmalla ajalla.
Angela, hauska lukea näkemystä. Pennissä on jotain jyreää, jopa epä-Hollywoodia. Nukahdin iltayöllä kesken, joten karu loppu jäi näkemättä. Yllätyin kuinka tyynesti ja pitkään psykologinen kehittely etenikään, kun Nicholson ei käytä maanista vaihdetta.
Olosuhteet poikkeavat suuresti sveitsiläiskomisarion pakkomielteestä kirjassa, mutta jotain hienoa sieltä on löytynyt omillaan seisovaan elokuvaan.
Lähetä kommentti