Kiertelin suosikkini läpi Blogilistalta, eikä silmiini osunut mainintaa ranskalaistaiteilija Marcel Marceaun (1923–2007) kuolemasta. Outo merkkihenkilö, tunnen hänen maineensa paljon paremmin kuin työnsä – niin räikeästi paremmin, että samaa voisi sanoa vain hyvin harvasta. Ehkä hänen erikoisalansa vaikutti siihen, että luuli silti tietävänsä millaisesta miehestä on kyse, kun vuosikymmeniä kuuli hänen olevan mimiikan ylivertainen ykkönen.
Suureen maineeseen perustui tietysti nurinkurisesti sekin, että Mel Brooks jo 70-luvulla antoi mykkäelokuvansa Pähkähullujen paratiisi (Silent Movie, USA, 1976) ainoan vuorosanan Marceaulle. Hieno pätkä löytyi myös juutuubista, tähän tuo otsikko olevinaan viittaa.
Marceau talks (1:50)
Amerikkalaisessa muistokirjoituksessa on liikuttava kertomus, kuinka hän tapasi lentokentällä vanhan Charles Chaplinin, jota imitoimalla hän aloitti uransa poikasena. Siinä kerrotaan myös Marceaun kuvanneen, mitä ominaisuuksia hänen alallaan vaaditaan: "Miimikon pitää olla kuvanveistäjä, maalaaja, kirjailija, runoilija ja muusikko."
Näköjään hän teki mimodraaman myös Gogolin Päällystakista. Esityksiä kertyi yli 15 000 pitkän uran aikana, vaikka Marceau pudotti 300 keikan vuositahdin 80-vuotiaana puoleen.
Varteenotettavia sitaattejakin oli kertynyt, ehkä ne jotenkin Marceauta kuvaavat.
Vaan sanokaapa missä vuoden 1984 kulttielokuvassa lausutaan viisaus "Mime is money!" ja kuka pikkuisen sivuroolin miimikon maskissa esittävä elokuvatähti sen lausuu?
24.9.2007
Sananen miimikosta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Mielessä kävi. Mutta ei ehtinyt.
Spinal Tap? Jos, niin Billy Crystal oli siinä miimikkona.
Gulp, eksää siis lue Lehteä? http://lehti.samizdat.info/ Kannattais kyl! Sieltä kuulee uutiset ekana :)
(Tää on usein myös totta...)
Jou, Sedis, raapaisin vain huterien tuntemusten pohjalle netistä löytynyttä kamaa. En muista koskaan nähneeni Marceaun täysimittaista esitystä, näytepaloja vainen.
Susu, nappiin meni. Aika nopeasti vilahtaa herra Crystal, joka johtaa kokkareilla miimikkotarjoilijoiden laumaa.
Zepa, tosiaan, Lehdessä oli erittäin osuva nekrologi, mutta voinkohan sanoa lukeneeni sen?
Muah, olin jo unohtanut, tuon brooksin elokuvan ja etenkin tuon kohtauksen! Pitääkin painua tänään kauppaan sen perässä!
Mel Brooksista sen verran, että tämä voinee huvittaa:
http://www.youtube.com/watch?v=yu2NqfISm9k
Kah Jaz, kappaleen muistan hämärästi, mutta en videota. Brooks huikkaa jopati "Achtung baby" ennen erään skiffleporukan samannimistä levyä. (Huvitti kun luettelin jossain polkassa irlantilaisia bändejä, mutta tuo ei tullut mieleen.)
Se Silent Movie -pätkä kummitteli mielessä eilen aamusta asti, niin olihan sitä pakko kaivella juutuubista. Elokuvan näkemisestä on reilusti aikaa.
Mutta kuka onkaan se toinen miimikko, jolle Crystal räksyttää?
Schwing?!
No perhana! Ennen kuin tarkastan, veikkaan Garthia… oliko se Algar sukunimeltään… eli näyttelijäänsä Dana Carveyta.
Morty the Mime (Billy Crystal): Whoah, whoah, whoah, whoah, whoah. How come you got so much here?
Mime Waiter (Dana Carvey): I don't know, they're not eating it.
Morty the Mime: Did you do the wind?
Mime Waiter: I did the wind, I did the wind.
Morty the Mime: No, you don't push the wind away, the wind comes at you. Ok change those, get the little dwarf canolies. Come on, don't talk back, mime is money, come on, move it.
Niinpä niin. Tarkastin sen Carveyn wikijutusta, mutta siellä taidettiin sanoa, ettei hänellä ollut vuorosanoja… eipä sanottukaan. Jostain sain sen kuvan.
Juutuubista löytyi aika mottipäisiä kohtauksia ja lisukkeita Spinal Tapin legendaan, mutta suoraan irtopätkänä en huomannut tuota.
Lähetä kommentti