12.9.2007

Grexmex on niin eilistä

Toissailtana Domarin visa alkoi kysymyksellä: Mikä tai mitä on heetti? Siinä tuli taas esiin visojen opettavainen puoli, sillä kolmikostamme jokainen taisi ajatella, että kyllähän me tämä tiedetään, mutta oli vaikeuksia saada mitään järkevää paperiin. Emme tienneet, raapustimme "muinainen kansa".

Kysyjä Lasse haki kieltä, mutta hyväksyi kansankin, vaikka se taitaa esiintyä muodossa heettiläiset. Oman tietämisen ja tietämättömyyden tasoa on mukava mitata leikin hengessä, kun ei voi turvautua kookeliin tai lähdeteoksiin, korkeintaan joukkuetovereihin. Siinäkin on helppo huomata, jos haluaa, milloin ei olisi itse tiennyt. Mutta tuota heetin kieltä on löytynyt savitauluista jostain Turkin suunnalta, kuulemma, joten innostuimme eilen olemaan niin heettiläistä että.

Noin vuorokausi sitten aloin tällä foorumilla suunnitella, millaisen arkisen juhlapöydän kattaisi hönöttelevien herrojen myöhäislounaaksi. Edellisessä polkassa suunnitellut asiat sai toteutettua melko hyvin, vaikka pari asiaa toki muuttui matkalla. Kanavariantti jäi haaveeksi, koska panostimme vain runsaampaan jauhelihasysteemiin eli nötköttitököttiin. Otella (tiikeritoverin mukaan tuo on alkomaholiliikkeen uusi nimi) villitsi meidät ostamaan ruokaryypyksi ouzoa, ihan vain vaihtelun vuoksi ja koska se sopivan heettiläiseltä tuntui.

Lupasin kertoa salaisia kaavojani, joten menköön. Näin siis toimin eilen, käytän mielelläni luovaa hulluutta, jos ainekset ja päämäärä ovat tutut.

Guacamole (pohjana HS:n vanha resepti)
3 avocadoa (aika isoja, ehkä 700 g)
5 valkosipulin kynttä (nämä taas pieniä)
12 jalapenon viipaletta
puolikkaan sitruunan mehu (kevyesti puserreltu, ehkä 2-3 rkl)
1,5-2 dl heettiläistä jugurttia eli partaäijää
mustapippuria reilusti rouhaistuna
1 tl suolaa

Tekeminen oli simppeliä, periaatteessa. Avocadot pitkittäissuuntaan halki, kivi vekettiin, lusikalla tahdas astiaan. Monitoimisilppuri näitä runteli aikansa, kunnes tuloksena oli melko tasainen ja erittäin maistuva massa. En tiedä oliko tuo heettiläinen osuus tässä kerettiläistä, mutta minua virkisti sen häivähtävä vivahdus.

Heettiläissalaatti
ruukku lehtisalaattia
3 tomaattia
puolikas kurkku
300 g hunajamelonia
keltaista ja punaista paprikaa
mustia oliiveja
150 g fetaa mausteöljyssä (yrttipaprika)
mustapippuria
sitruunanmehua
balsamicoa

Jotain raikkautta, kirpeyttä ja makeuttakin kaipasi tuhdin evään kylkeen. En jaksa kertoa työmetodejani tarkemmin, grammamäärät ovat arvauksia.

Jauhelihasoosi
400 g naudan jauhelihaa
400 g sikanautaa
50 g pekonia
2 sipulia
porkkana
punainen paprika
keltainen paprika
400 g:n tlk chili-kidneypapuja
paprikajauhetta
chilijauhetta
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
2 rkl vehnäjauhoa
2 tl sambal oelekia
1 rkl vasikanfondia
tabascoa muutama tippa
6 jalapenoviipaletta silppuna
2 tl Worcester-kastiketta
1 dl ruokakermaa
rapsiöljyä
voita
(tomaattimurskaa)
(basilikaa)

Paistoin ensin pekonin rasvassa jauhelihat ja maustoin niitä alustavasti paprikalla, chilillä, valkopippurilla ja suolalla. Kippasin ne sivuun kattilaan siksi aikaa, että kuullostelin öljyssä sipulia, porkkanaa sekä paprikoita, joista jätin ehkä neljäsosan salaattiin. Nuo kasvikset leikkelin melko pieniksi paloiksi. Sitten raivasin pannun (eli tilavan ja korkeareunaisen kasarin ja paistinpannun välimuodon) keskelle tilaa, johon silpaisin voita ja levittelin vehnäjauhoa paistumaan suurustustarkoituksissa. Papusuosikkini kidneypavut chilikastikkeessa sekaan, jauhelihat samoin, niin pohja oli valmis. Yleensä olen tainnut käyttää kastinjatkeena myös murskattua tai paseerattua tomaattia, mutta nyt se unohtui.
Maustaminen oli se luova ja hauska vaihe. Sambal oelek ja mustapippuri olivat selviöitä, samoin fondi. Maistellessa totesimme lähtökohdan olevan hyvä, mutta kaipasimme lisää terää. Niinpä roiskin tabascoa ja silppusin jalapenoa. Worcester osui vahingossa käteen, se sopii hienosti tuollaisiin kastikkeisiin. Kuivayrtit unohdin myös, basilika olisi täydentänyt lihaisaa jykevyyttä. Puolikkaan purkin ruokakermaa lisäsin loppuvaiheissa, koska se oli siinä.
Vaikka unohduksia sattui, koostumus ja maku olivat hyvin antoisat. Muuten olisin varmaan osannutkin niitä hairahduksia paikata.

Juustokastike (pohjana Hyvä kokki -kirjan ohje)
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoa
5 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria

Voi sulatetaan kattilassa, jauhoja sekoitetaan siinä kunnes seos kuplii, ei ruskisteta. Kattila levyltä, puolet maidosta kyytiin ja sekoitetaan tasaiseksi. Kattila levylle, koetetaan saada loput maidot sekaan niin, että sakeutuva aines pysyy tasaisena. Kastiketta keitetään kymmenen minuuttia, loppuvaiheessa laitetaan sekaan juustoraaste ja mausteet. Käytin tällä kertaa arvocheddaria (Pilgrims Choice, Mature English Cheddar), koska Dubliner-merkkisestä tuli kerran erinomaista kastiketta. Klohmaisin 250 gramman paketista ehkä kolmanneksen ja raastoin.

Itse pääasia eli syöminen sujui niin, että valmiina ostetut tortillat kuumenivat uunissa ja kaikki tällättiin kerralla pöytään. Näissä antimissa riitti kahdelle miehelle yltäkyllin syötävää, joten tukiaisiksi ostetut nachot ja salsat jäivät melkein koskematta. Ensimmäisen ouzoryypinkin muistimme heettiläisesti nauttia vasta hetken ahmittuamme.

Kaikkea jäi siinä määrin, että Norsutanssija uhkasi tulla tänään aamiaiselle. Mikäs siinä, eihän punhojakaan voi jättää kitumaan. Rynnistimme nimittäin seitsemäksi taas visailuun, jossa kolme kaveria jo odotteli. Kohtasimme ylivoimaiselta vaikuttavan vastustajan, sillä ennakkosuosikkiin kuului kaksi Aamulehden älykköä ja visaeksperttiä, muuan Zorro, eräs viehko kulttuurikriitikko ja vieläpä Top Ranking Eric – itse asiassa neljä heistä taisi olla Aamulehden väkeä. Voitimme silti onnekkaasti viimeisen kysymyksen turvin, joka aina koskee jotenkin Beatlesia.

Tällä kertaa kysyttiin mikä on Beatlesin lyhimmän albumin A Hard Day's Nightin kesto. Repäisin siihen pokerina 28:36. Kunnioitettu kilpailija oli päätynyt, kuten heistä useampi vuorollaan tilitti, alle 28 minuutin. Oikea vastaus oli ilmeisesti 30 minuuttia ja siitä annettiin toleranssia kaksi minuuttia, joten arvauksellani ohitimme niperällä puolen pisteen marginaalilla Kalpeat tympöset ja pokkasimme päävoiton, 5 kpl kuuden desin vetoisia pokaaleja.

Jou mama, vaikka heettiläishenkinen texmex, suorastaan grexmex, on niin eilistä, alan jo varautua siihen, että ruoat pitää lämmittää soveltuvilta osiltaan uusiksi. Ehkäpä pisara tsantalia ja loraus punhoa antavat uuden inspiraation.

9 kommenttia:

Varapygmi kirjoitti...

Rikon tekstiviestien yksityisyyttä. Lähetin viestin: "Otin jo ekan tipan tsantalia. Kohta puhun sujuvasti heettiä."
Siihen tuli vastaus: "Tän täytyy viälä vähän aikaa riipiä nahkoja silmiltä, mutta tulossa ollaan, jätä eres santaalin pohja mulle."

Allyalias kirjoitti...

Mumsmums... Jo pelkästä lukemisesta tuli maha täyteen. Koklaan ainakin tuota Guacamolea (kun sitä hingun aina niin hulluna ja siihen tulee Partista).

Olux vesor molungga (heetiksi) Suom. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Koirut kirjoitti...

Vai että visailua, noh
tunteeko varapygmi Guacamole ja Leo Bardin?

veepygmi kirjoitti...

Huomenta! Guacamole yllätti eilen maistumalla vielä paremmalta oltuaan yön yli jääkaapissa. Se on aika järeää kamaa, koska satumme molemmat pitämään vahvoista mauista.

Allyalias: nautimme ruoan ohessa kuuntelemalla linkkisi takaa Mamas & Papasin ikivihreän California Dreamingin, jonka olemme sattumoisin joskus esittäneet duona karaokessa – valitettavasti, kuten Norsutanssijakin täsmensi.

Koirut: eipä taida leikata, vaikka Leo Bardi kuulostaa hauskalta nimeltä. Eilen eksyimme musavisaan ja voitto tuli taas, kun saimme sopivasti vahvistuksia ja apuja.

hdcanis kirjoitti...

Jee, hittitiitit on hieno kansa (lempinimi tuli eräästä englanninkielisestä lautapelistä jossa vaikuttavat nimellä Hittites).

Visailuissa pääsee joskus yllättämään itsensäkin sillä turhan tiedon määrällä mitä päähän on kertynyt. Miten niin kaikki eivät tiedä kuinka monella joulupukin poroista on D:llä alkava nimi? (kolmella)

Varapygmi kirjoitti...

Moro, vai porojen nimiä? En muista niitä, pitää ehkä kuukeloida. Ennen muisti oli herkemmässä, itsensä yllätti useammin. Nykyään sattuu, ettei tuttua asiaa saa kaivettua esiin, varsinkaan jos joukkue kovin huuteleepi muita asioita.
Silti yllättävän mottipäisiä vastauksia löytyy ajoittain, vaikka missi- tai euroviisuaiheisiin kysymyksiin. (Satu Östring valittiin missiksi 1966.)

Varapygmi kirjoitti...

Wikipedia auttoi heti, tässä ote runosta vuodelta 1826.

A Visit From St Nicholas

With a little old driver so lively and quick,
I knew in a moment it must be St. Nick.
More rapid than eagles, his coursers they came,
And he whistled and shouted and called them by name:

Now Dasher! Now Dancer! Now, Prancer and Vixen!
On, Comet! On, Cupid! On, Donner and Blitzen!
To the top of the porch! To the top of the wall!
Now dash away! Dash away! Dash away all!

Jatkona oli lisäys:
"Over time, another reindeer has been added: Rudolph, a well-known name due to the popular Christmas song Rudolph the Red-Nosed Reindeer."

hdcanis kirjoitti...

Juu, nuo ovat ne porot, tosin Vixen taitaa olla nykymytologiassa vaihtunut siksi Rudolphiksi.

Ja yllättävän usein on kanssa huomannut, että jos keneltäkään ei tule varmaa tietoa niin sitten kannattaa laittaa se ensimmäinen veikkaus, kun se alitajuntakin on ihmeellisen toimiva...

Eipä silti, silloin tällöin siinä pubivisassa jossa minun tulee ajoittain käytyä löytyy kyllä myös niin hämäriä kysymyksiä että ei voi tietää (tältä viikolta mm. "Moira Cameron valittiin ensimmäisenä naisena mihin asemaan syyskuussa 2007?" Eipä kukaan paikalla olija sitten arvannut, että kyseessä oli ensimmäinen naispuolinen Beefeater...

Varapygmi kirjoitti...

Jou, arvauksia ei sovi väheksyä, vaikkei niitä osaisi kunnolla edes perustella.

Eipä olisi beefeater löytynyt…