5.11.2006

Unohtumattomia lainauksia, joita en muista kunnolla

Kirjoissa tulee vastaan juttuja, joista ei pääse koskaan yli, mutta ei niitä näköjään silti muista ihan auringontarkasti. Tai ainakaan siitä ei voi olla varma, jos ei niitä kirjoja ole käsillä. Muutama esimerkki huippusuorituksista, jotka viihdyttävät mua silloin, kun ei huvita hakea uusia virikkeitä – eli aika hiivatin usein.


1. Mauri Sariola Yksi yhdyssana riittää: "hiuskampaus". Mies, joka pystyy jankkaamaan jo yhden sanan mitassa, on alansa mestari. Muitakin huikeita vaihtoehtoja on… enkä malta olla mainitsematta tätä: "palava kynttilänliekki".

2. Kinky Friedman Nokkeluutensa ohella filosofi: "Cats are like experienced lovers. You don't call a cat, they come when they will."

3. Juhani Peltonen Isääni sykähdyttänyt luova sanamuoto vakavassa asiassa, mikähän loppupään teos olikaan kyseessä: "Minua on viime aikoina masennellut…"

4. Veikko Huovinen Pakollinen tapaus, loistojuttuja on vaan liian älyttömän paljon. Itäeurooppalainen marssikulkue ainakin lauloi jotenkin näin:
"Ninaa vaivasi nepotismi, Veralla huolena hirsutismi / bottom löttöm, bottom löttöm / heraldiikasta voimaa saan"
Joe-sedässä puolestaan Stalin lauleskeli leikkisästi Hrustsheville (?), joka kömpelöi soutuhommissa Laatokalla verkkoja nostaessa: "Mä ensin sut likvidoin, sen jälkeen sut rehabilitoin."

5. Ian Fleming Kingsley Amisin lämmöllä tutkimana kirjassa Raportti James Bondista: "Kielioppi on toinen katoava taito, jonka (Fleming) hallitsee, joskin hän saa aikaan yhden vuosisadan huomattavimmista sukuinkongruensseista, kun Bond tutkii aikomuksiaan Vesperin suhteen: 'Naisena hän halusi päästä vuoteeseen hänen kanssaan, mutta vasta sitten kun tehtävä oli suoritettu.' Sama huolimattomuus saa hänet kirjoittamaan esimerkiksi, että hiihtäjän polvet ovat hänen Akhilleen kantapäänsä.
Nämä pikkuluiskahdukset ovat vähemmän masentavia kuin ne äkilliset poikkeamat novellettimaisuuteen, joita esiintyy aina muutaman luvun päässä toisistaan.
"Junat muilla raiteilla olivat vailla veturia ja hylättyjä – odottaen huomista. Vain raide n:o 3 ja sen laituri sykkivät lähdön traagista runoutta." (James Bond Istanbulissa, 21. luku.)

Korjaukset erittäin tervetulleita, sillä nroa 5 lukuun ottamatta nämä ovat ulkomuistista.

4 kommenttia:

Ohari kirjoitti...

Ehhehehe. Olen lukenut Sariolaa vahingossa nuorena neitinä ja tarkoituksella vanhana rouvana jolla pitkällisellä kokemuksella voin sanoa, että se mies todella tiesi, miten täyttää uudet 15 sivua (painoarkki = 16 sivua - juonenpaljastuksen vaatima yksi rivi ensimmäisen uuden painoarkin alussa * laiskuudella lyhentää aiempia + kustannustoimittajan vaatimus järkäleromaanista).

Koska saamme lukea Juhani Ahon tuotannosta? Ja onhan tämä jo listalla?

Varapygmi kirjoitti...

Juhani Aho? Onko hää joku nuori kirjailijanplanttu? Ei vsrmaan ohita viä Sariolaa, mut jos suosittelet niin täytyy tutkia josko häneltä jankkausta löytyisi.
Muistelen, että hän kertoi avioparista, jok ekaan pendolinoon nousi.

Varapygmi kirjoitti...

Aaaaa! Et kai tarkoittanut hänen novellejaan? Kuten juuresmukuloista ytimensä löytävä Perunalastuja? Taikka se paljon myöhempi, rutkasti kuoleman jälkeen kirjoitettu, isoja tissejä hapuillen tutkiva Silikonilastuja?

Ohari kirjoitti...

Näitäpä juurikin :-D