Neljä vuotta sitten, osa 2

Kauan sitten tulin tuupanneeksi tänne johdannon, taitaa siitä yli viikko olla, terapiakirjaan, jonka sitten jätin kirjoittamatta. Menköön nyt samaan rahaan ne muutamat rivit, jotka vielä nakuttelin. Valitsin näköjään rohkeasti minämuodossa kirjoittamisen ja preesensin, vaikka nyt tuo näyttäisi paremmalta, jos se alkaisi: "Hän oli tuntenut…"

2. luku

Olen tuntenut vuosien varrella useita viehättäviä naisia. Toisten kanssa on tullut hiukan riettailtuakin, vaikka pohjimmiltani lienen seksuaalisuusasteikolla melko passiivinen ja heikosti vastapuolta liekkeihin sytyttävä. Hetkellisiä poikkeamia onneksi osuu välillä kohdalle, sillä estojen karistessa eroosionomaisesti vuosien mittaan osaa paremmin tarttua hetkeen ja nauttiminen kehittyy täyteläisemmäksi. Pieni on suurta.
Jos suhteiden painoarvoa mitataan vuosissa, kolme on osoittautunut käytännössä ylittämättömäksi rajapyykiksi. Missä lienee vika, ehkä siinä etten osaa sitä edes viaksi ajatella.
Ystävät tuntuvat kestävän paremmin ajan nakerteleiksevaa hammasta, jota ei voi kääntää taakse päin. Toki mainitsemissani viehättävissä naisissa on sellaisia, joita en kai koskaan lakkaa ajattelemasta ystävinäni, jollei toisin vaadita.
Monet eri elämänvaiheissa läheisiksi tulleet ihmiset ovat myöhemmin etääntyneet eri paikkakunnille tai eri elämänpiireihin. Suurin palkinto heidän kanssaan vietetyistä tunneista on se, kuinka uudelleen kohdatessa jutustelu tuntuu luontevalta ja ystävyys entisellään säilyneeltä, vaikka olisi kulunut vuosia ilman näkö-, kuulo- tai muuta konkreettista aistihavaintoa.
Toisinaan on sattunut, että yhteys on tuntunut löytyvän jollain oudosti telepatiaa muistuttavalla tavalla, kun kaksi ihmistä on ajatellut toisiaan samaan aikaan ilman järkevää perustetta. Eihän raavas mies voi silti tällaiseen hömpötykseen uskoa.
Niin, ehkä risaisen elämäni merkittävin saavutus on juuri ystäväkaarti, joka hyväksyy ja arvostaa odottamatta muuta kuin että toinen on oma itsensä.
Ankeimpien vaiheideni aikana motokseni kehittyi: kannattaa olla oma itsensä, koska enempää ei voi olla.