Takaperins ollos nirepakat

Pari vuotta takaperin kyselin paareissa, tiedättekö mitä tarkoittaa triskaidekafobia, koska vanha toveri Kalle oli äänittänyt mulle sen nimisen loistolevyn. No, se on numeron 13 (ja perjantain 13. päivän) pelko, mutta hauskempi juttu oli, kun joku nokitti, että mitäs on aibofobia.
Se oli silloin uusi, mutta tietty vääjäämätön juttu: palindromien pelko.
En tiedä olenko sairastunut aibofobiaan kouluun mennessä, mutta noin kuusivuotiaana harrastimme sellaista, että istuimme Kalliossa rapussa ja kaverit sanoivat sanoja, jotka käänsin saman tien väärin päin.
Viimeistään opiskeluaikoina hylkäsin yrityksen luoda itse palindromeja, kun noppaa heitellessä niistä tuli puhe. Sain kyllä vastakaikua voimallisella yritykselläni penisinep, mutta siinä oli pari olennaista vikaa, koska se ei tarkoittane mitään etuperin tai takaperin.
Sittemmin olen törmännyt pari kertaa eläviin tilanteisiin, ei vain Alivaltiosihteerin tuotantoon (missä Retki - dikter viehättää kovasti nimenä), joissa palindromit ovat päässeet yllättämään, seuraavasti:
– Muuan Kaisu esitteli jyhkeän suosikkipalindrominsa: Tosi isot tissit, siis tissit tosi isot.
– Eräskin tietovisa-Antti taas kysyi, mikä oli maailman ensimmäinen palindromi. Kuulemma: Madam, I'm Adam. Se paljasti samalla mitä kieltä paratiisissa puhuttiin.
Noihin aikoihin keksin myös ainoan palindromintynkäni, jonka muistan: Nalle vai Viivi? Viivi Avellan. (Senkin sitten tiivisti Marko, jonka korvaan Nalle vai Viivi Avellan? oli paree.)
Periaatteessa päässäni elää vastarinta palindromeja ja varsinkin munasaannoksia kohtaan, koska muoto tuntuu ohittavan kirkkaasti sisällön, mutta jos niistä koululaishuumoria tai vielä parempaa irtoaa, niin kyllähän se viihdyttää.
Kuulemma yksi hoitokeino aibofobiaan on astua peilin läpi, mutta tuloksista ei ole takeita. Lewis Carrollin Liisa Peilimaassa vihjaa siihen, että seuraukset voivat olla turhan järeät.
Oli ilo.