Taas yksi nopea lista, Huovista lainaten pieni etyylialkoholisarja.
1. PARAS KÄNNIKIRJA Tehokkaimmin munsta juopuneisuutta on kuvannut ja sitä juonen kuljetukseen käyttänyt Jonathan Latimer: Red Gardenias. Dekkarit ovat jo aika hönössä, kun he päättävät alkaa teeskennellä humalaista, jotta saavat ihmiset puhumaan sivu suunsa. Sitten he nappaavat lisää…
2. PARAS KÄNNIELOKUVA Onko sellaista? Yleensä hönöpetteriä ei osaa kukaan esittää kuin hektisen hetkisen vaivaannuttamatta. Esko Nikkari on kyllä luonnonlahjakkuus, Parikan Pohjanmaa on mulla lähellä kärkeä. Leaving Las Vegasia en ole nähnyt. Eikä Barfly kanna, mutta se on kiva lausua 'baaf-li'.
3. PARAS KÄNNIKIPALE Edellisestä kohdasta tulee mieleen yksi ee-normaali, joka EI ole kärjessä, ja siitä toinen harmaa traktori, joka on pohjalla, mutta niitä ei uskalla mainita ääneen. Ehkä George Thorogoodin I Drink Alone on edelleen ykkönen, vaikka kilpailijoita on viljalti. Paras tuubassa levytetty on Screaming Jay Hawkinsin I Put a Spell On You. Mahtaako Rolling Stones käyttää vanhassa puoli-instrumentaalissa Stoned muutakin kuin tärpättiä?
Linkit myöhemmin, tarttee lähteä suihkun kautta töihin.
9.11.2006
Minä tärpätän, hän tärpätti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
"Ottaa päähän" on myös melko hieno teemaa sivuava kappale, menee päähän alkoholi, menee päähän butanoli, menee päähän muovipussi. Maho neitsytkö lienee ollut tämän herkimpiä kieliä rimputtelevan teoksen takana?
Tosikolle muuten paljastin mauttomien ääntämysten yhdistyksen jäynätyöstä ja hän väitti muka arvaavansa, mitä voimia yhdistyksen taustalla on. Tuosta Baaflista tuli mieloseeni. (Kaseena oli Tosikolla Epe's eli Iips.)
Terve taas! Kyä se oli ehdottomasti Räime, jossa soitti heikosti naamioituneena (Pirkka-vinkillä sukkahousut päässä) Hellhoundin porukkaa ja ketähän kaikkia, kun teki tuon Ottaa päähän. Näin herkän esityksen Rockin SM-kisoissa 70/80-taitteessa, juontajana ja kai tuomarinakin Jussi Raittinen.
Niinpä yksi säkeistä alkoi "No, mua ottaa päähän Raittisen Jussi/Ottaa päähän, päähän ottaa".
Ja tietty: "…menee päähän muovipussi/hyvä Jussi!"
Yhdistys on mullen tuntematon! Iips taas kuulostaa kivalta.
Ei täällä uskalla navastansa hiljattain tikattu ihminen käydä, kun jo pelkkä merkinnän otsikko saa purskahuttamaan, ja kommenteista repeää jo muukin kuin riemu. Kuka vastaa, jos mun napa ratkeaa (ja tikapuu(hermosto) katkeaa), häh?
Minä vastaan, mutten navasta enkä puhelimeen! Tikitkin ovat luisuneet muille, kun kansa on elänyt kortilla, paitti misäärissä.
Onneksi et juuttunut Jimin ja Vanin taakse lekurin jonossa, sen tietää miten siinä olisi käynyt.
Kauralle kiitos, kiva luttu, tosikoinen antoi pitkät tuon nimikkeensä viitteille. Kuten tuntuu antavan isompi kaimakaisensa Tosikko. (Bussi ja hanan kahvakin löytyivät.)
Vielä tiedoksi, että yhdistyksen jäynätyöstä olisi hauska kuulla lisää.
Osmo Poliitti!
Olen kauan kadoksissa ollut salakälysi.
Moi. Hauska tutustua.
Mä voin jatkaa tätä känniparhauksien sarjaa paljastamalla että mun mielestä paras känni on silloin, kun ei ole selvinpäin. Ehhehh.
Moi.
Kiehtovaa? Sukua on niin pal, etten ehkä tunne edes kaikkia virallisia julkikälysiä. Jätän hautumaan, ehkä tulee joku teoria mieleen, ennen kuin alan utsimisen.
Et taida olla syntyjäsi Poliitteja sentään, koska olemme vähenemään päin. Niin ja ovatko kälyt läheisiä verisukulaisia muuta kuin Syvän joen tienoilla? The duelling Brandos ym.
Eikä känniparhauttakaan irtoa noin korkeimman omakätisesti ennen ensi viikkoa… mut ainahan voi kuunnella vaikka Nightingalesin herkistelyn "Boozing in a Space Saloon".
Systerin salarouva on salakäly. Isot tytöt kertoivat tämmöistä.
Hmm hmm, vielä kun se valaisisi jotenkin aasiaa, mutta arvauksia muotoutuu päähän.
Sukulaisista puheenollen poika oli maalannut mustaan pitkähihaiseen teepaitaan valkoisella ukkelinrehjakkeen, jolla oli möhömaha ja outo valkea hattara hiusten paikalla. Alla luki tyyriisti DAD, tarkoittaa varmaan sitä tanskalaista rokkibändiä.
Syyllinen istuu tuossa takana lattialla, pakko sanoa, että ainakin tässä tapauksessa vanhat hokemat pitävät kutinsa: omatekoinen ilahduttaa eniten ja ajatus on tärkein, vaikka toki itse paitakin on upea!
Kännikirjoista puhuttaessa ei ole syytä jättää mainitsematta Venedikt Jerofejevin "Moskova-Petushkia". Unenomainen kertomus neuvostotörpöttelijän junamatkasta, jonka aikana juopumus ja krapula syväluodataan. Tarinassa ei turhaan selitellä viinan käyttöä, sitä vaan käytetään. Na zdarovje!
No, Venediktpä Venedikt! Ei maar, en ole lukenut tai edes kirjaa nähnyt, mutta tarttee panna muistiin, koska se lupaavalta kuulostaa.
Joku tästä on ehdottomasti mulle kertonut, mutta olen tainnut olla itse silloin liian venediktiiniläisessä tilassa.
Lähetä kommentti