Irvistelyä sanan äärellä

Silloin tällöin tupsahtaa esiin uudissana tai vanhan uusi käyttötapa, joka ärsyttää sitkeästi vaikka muista se on niin ihq, että suosio leviää kuin musta surma. Ajattelin listata pari esimerkkiä, jotka ehkä kertovat vähemmän näistä sanoista kuin omasta iästäni ja muutosvastarinnastani. (Voin vain kuvitella, kuinka paljon nuorempaa polvea oksettaisivat useat käyttämäni sanat, mutta niistä moni on sentään kertakäyttösanoja, jotka voi viskata heti käytön jälkeen mäkeen. Ai niin, sama voisi päteä näihinkin?)

1. eläköityä Ymmärrän jonkinlaisen tarpeen tälle sanalle, kun se suuri sukupolvi vetäytyy eläkkeelle ja kaipaa napakkaa sanaa, jolla toimia esmes lehtijutuissa. Silti tuo sana särkee yhä korvaa. Ehdotan kolminkertaista kannustushuutoa harmaantuvalle ikäluokalle: Eläköidy! Eläköidy! Eläköidy!

2. tähdittää Tarve on jälleen olemassa lehtikielessä, koska tärkeimmäksi jaettavaksi informaatioksi nousee kenen nimellä esimerkiksi leffaa myydään. Silti huomaan toivovani, että elokuvatoimittajat (jotka yhä harvemmin tuntuvat olevan kriitikoita – tai sitten kaikki ovat nykyään kriitikoita) tyytyisivät tähdittämään juttunsa, jotta näen helposti millaisille elokuville he antavat eniten ja vähiten pisteitä. Antaisivat tähtien näytellä tai vaikka vaan esiintyä omana itsenään.

3. kompata Tähän on törmännyt yhä useammin, usein sympaattisissa yhteyksissä, mutta sekään ei pelasta. Levyraadin Klaus Järvinen pilasi setämäisyydellään kenties saumat, että voisin niellä komppaamisen irvistelemättä muualla kuin pätevässä, sisäistyneessä rockmusiikin ruotimisessa. Vai tuleeko tässä joku sukupuolikuilu, kun erityisesti naiset tuntuvat kernaasti "komppaavan" toisiaan tai edellistä puhujaa?
Komppi on tärkeä, kuten käy ilmi Kollaa Kestään kappaleella Tätä oli elämäni: "Minä soitin kompin, toiset pojat säesti".

4. ihku Kaksipiippuinen miekka, koska lähtökohtana ahdistukseen on epäilys, voiko mies käyttää luonnikkaasti kantasanaa ihana. Itsellä harvoja poikkeustapauksia sanan käyttöön on se, jos sattuu ihastumaan ihmiseen tai asiaan, eikä suostu pöhköystilassa käyttämään arkisempaa adjektiivia, tai jos haluaa ironisoida, sarkasmoida (öh?) ja vaivihkaa ilkkuen käsitellä muiden ihastelua. Tässä mielessä ihq on ernomainen helpottava muoto, koska siihen on jo sisään rakennettu voimakas pilkkalatinki raavaan miehen käytössä.

5. olletikin Tämä on jo vanha juttu, isä siitä taisi ajoittain mainita 70-luvulta lähtien, mutta on huvittavaa, että sanaa näkee harvakseltaan ja melkein aina väärin käytettynä, olletikin lehdissä. Silloin kun se esiintyy, käyttäjä tuntuu luulevan merkitykseksi "oletettavasti" tai jotain vastaavaa. Terho Itkosen Kielioppaasta merkitys ja esimerkki: "varsinkin, etenkin: kesällä, olletikin heinäkuussa".
Tiedä häntä, ehkä vanha merkitys vain katoaa ja uutta saattaa joku ajoittain väläyttää jossain.

Saisikohan näistä muodostettua jonkinlaisen jättipotin, hmmmm… Elokuvaa tähdittävä eläköitynyt laulaja on ihku, olletikin myös häntä komppaava vastatähdittäjä.
Sortsi, ehkei sentään.