Mikään ei ole pyhää

Ei edes sunnuntai. Vein pojan eilen kaverinsa synttärijuhliin viideksi, minkä jälkeen piti huuhailla puolitoista tuntia keskustassa odottamassa juhlien päättymistä. Kantapaarissa aika olisi mennyt kai vilkkaasti, jos olisi tunkenut visailuun vähän myöhässä, mutta en jaksanut.

Sen sijaan tepastelin kohti Hämeenkatua ja totesin, että Akateeminen kirjakauppa on auki. Taivahan talikynttilät, sunnuntaina viiden jälkeen pääsee kirjakauppaan. Mentävä oli, ajattelin että sieltä voi keksiä jotain luettavaa, sillä en ollut äkännyt ottaa kirjaa mukaan, vaikka Jules Vernen Twenty Thousand Leagues Under The Sea* on pyörinyt juuri tässä tarkoituksessa viime aikoina kassissa.

Iltapäivälärpyköita en ole jaksanut enää edes lukea, se ei kelvannut vaihtoehdoksi. Ulkomaiset kevyen kulttuurin (rock, elokuvat ym.) lehdet ovat nykyään aika hyvissä hinnoissa, lonkalta sanoen haarukka oli 8-16 €, joten täytyi todeta niiden (tai maahantuojan) hinnoitelleen itsensä yli minun kipurajani. Onhan se varma, etten markka-aikana olisi edes harkinnut ostamista, jos tavallisen kuukausijulkaisun hinta olisi ollut päälle viisikymppiä.

No, palloilin katselemaan kirjapuolta, missä törmäsin jonkinlaiseen tarjouspöytään. Siinä käteen osui kanadanranskalaisen Gaétan Soucyn 2004 suomennettu Music-Hall!, jota vitosella tarjottiin ihkaomaksi. Kyllähän kunnon kirja aina lehdenlipareen voittaa, ja tämä oli vielä halvempikin.

Kirjailijaa en sen paremmin tuntenut, vaikka muistelen edellisestä teoksestaan Tulitikkutyttö jotain mainesanoja lukeneeni. Näköjään tämän uudemmankin suomentanut Anna-Maija Viitanen sai siitä kirjallisuuden valtionpalkinnon.

No, eihän lukemiseen jäänyt aikaa kuin kolme varttia, mutta lupaavalta tuo vaikuttaa. Käännöksessä aprikoin hiukan tyyliä, koska silmääni tarttui sellaisia sanoja kuin kruusattuja, ryöpsähti, möhnää, tursui ja lengotti. En tunne alkuteosta enkä edes osaa ranskaa, mutta ihmettelin vain hajamielisesti, onko siinä tarkoituksella maalailtu vahvoilla vedoilla ja väreillä aika pieniä asioita. Lause kulkee hienosti ja tarina pyrkii kohti fantasian ulottuvuuksia, joten tuo voi olla pohjustusta myöhempiin irtiottoihin. Niihin on vielä 400 sivua aikaa ja tilaa.

Jatkan tutkimuksia kunhan ehdin, mutta huvitti kuvittaa plokia tuon kirjan kannella. Mainittakoon, että alkuteoksen nimi on sama kuin suomennoksen, mutta englanniksi kirja sai nimen Vaudeville! – jänskästi englanti ja ranska vaihtuvat päikseen. Olin uskossa, että music hall kirjoitetaan erikseen ilman väliviivaa. Kun nyt tarkistin asiaa, kävi ilmi, että se on brittiläistä teatterialan viihdettä, joka oli suosiossa Wikipedian mukaan 1850-1960. Amerikkalainen vastine on sitten vaudeville, jonka pariin Soucyn tarina ilmeisesti ennen pitkää lukijan johdattelee.

Nämä music hall ja vaudeville ovat kiehtoneet menneen ajan huvituksena sikäli, että niiden parista on irronnut oman tyylilajinsa ohella paljon hienoja lauluja, lauluntekijoitä ja esiintyjiä, jotka ovat tehneet suuren läpimurtonsa sitten laajemmilla lavoilla, kuten elokuvissa, radiossa ja levyillä. Ennenkin on pitänyt asiaan tutustua, ehkä viimein tästä kirjasta saa kunnon kimmokkeen.

* Suomeksi Sukelluslaivalla maapallon ympäri. Ei siis kerro esimerkiksi roistokoplien tai palloilusarjojen huimasta paljoudesta meren alla. Päässäni kummittelee, että minulla oli poikasena kirjasta 70-luvun nide, jossa nimenä oli
10 000 sylen syvyydessä tai jotain sellaista.