3.12.2006

Nomenia kuin mätiä omenia

Olen pelännyt tätä päivää, että alkaisin koota perinnevitseistä alkeellisimpia, jotka saattavat myhäilyttää krapulatiloissa, mutta kuka tahansa täysi- tai edes puolijauhoinen ymmärtäisi jättää ne sinne. Siis nimivitsit. En tarkoita hassuja kehitelmiä tai munasaannoksia, vaan tunnetuihin nimiin värkättyjä kehyskertomuksia.
Nimiä on pitänyt tietenkin väännellä jo alle kouluikäisestä. Olisiko jotenkin veljen vika, että vääntelyyn on muodostunut muutama peruskaava, tutkimuksissani löydän ainakin seuraavat:
– "Sukunimellä, etunimi puhelimessa."
– "Äläkä sitten etunimi sukunimi!"
– "Etunimi1 sukunimi1 on solminut avioliiton etunimi2 sukunimen2 kanssa ja on nykyään etunimi1 sukunimi1-sukunimi2 tai etunimi1 sukunimi2 tai etunimi1 sukunimi2-sukunimi1 tai päinvastoin."
– sitten on tietenkin muodissa kauan sitten olleet "nyt teki jotakin pukunimi, sanoi etunimi sukunimi". Nämä kuittaankin heti ainoaan, joka on viimeiseen kymmeneen vuoteen huvittanut, lähdettä en tiedä, Tampereella kuultu: "Voin mää sen peruakki, sanoi Jack Keruakki." (Tai toisaalta, kyllähän taannoin naurattivat myös Nyt-liitteen käännökset englantiin, mallia: "Now the drinking stops, said Jamppa Tuominen.")

Tämähän on vielä hyvin asiallista ja tieteellistä juttua, eikö? Jospa lopettaisin tähän?

Ehei, täytyy mennä juurille ja etsiä niitä arkkityyppejä, jotka ovat toimineet malleina myöhempiin väännelmiin. Moni on helppo sijoittaa oikeaan aikaansa, koska nimet ovat jääneet terveiltä ihmisiltä nopeasti unholaan. Seuraavan epäilen tulleen perhepiiristä:
– "Äläkä Gustavo Thöni!" Italialainen alppinisti tuppasi kyynärpäät korkealla joka paikkaan 70-luvun alkupuoliskolla. Surukseni huomaan yhä käyttäväni tätä lausetta baarissa, kun kovasti horjuttaa. Herra Thönin seuraajissa on kyllä vieläkin vanhempia tekijöitä.
– Arpinaaman (1932) ohjaaja Howard Hawks tuskaantui jatkuviin uusiin ottoihin ja tiuskaisi: "Nyt et sitten Paul Muni!"
– Tästä opiskelukaveri kehitti jääkiekkoversion, kun Jari Kurri kuulemma antoi namusyötön pakille viivaan ja varoitteli Oilersin pelikaveriaan: "Etkä sit Craig Muni!"
– Kasinotalouden kuumina aikoina oli kätevää komentaa muita pitämään näpit omalla puolellaan: "Äläkä Pentti Kouri!"
– Sutena syntyneistä minua kovasti viehättää splatterista ja sadomasohommista lupauksia antava, mutta kuplana ilmaan puhkeava: "Äläkä Sam Raimi!"

Avioliitto-osaston vitseissä arkkityypiltä tuntuu kohtuuttoman laajalle levinnyt tarina, kuinka Marion Rung solmi liiton Acre Karin kanssa. Yhdysnimi, tuttu juttu.
Sitten 70-luvun lopussa säväytti ihmeesti, kun Hilse Megashine kertoi yllätysuutisena, että Patti Smithin uusi aviomies on Deep Purple -rumpali Ian Paice, jonka sukunimeä hän alkoi käyttää. Kuten tästä voi aavistaa, ei näistä ole mihinkään, korkeintaan kertakäyttövitseiksi. Yksi esimerkki vielä silti:
Titanicin tunnarin laulajatar Ms. (vai M/S?) Dion teputteli alttarille suomalaisen leffamogulin kanssa, otti Markuksensa sukunimen, eikä päässyt kuvaan kuin pyrstöpuoli linssiä kohti. Siitä kuvateksti: "Celine Selin selin." (Toivottavasti tämä seireeni ei jatka vokottelemalla sitä edesmennyttä ranskalaiskirjailijaa, jonka läpimurtoteos oli Niin kauas kuin yötä riittää. Siitä voisi seurata liian paha yhdysnimi, jos kirjailijan taiteilijanimeen tarraisi.)

Jaahas, poika heräsi tikkana, joten täytyy keskeyttää. Suuri helpotus muuten, mutta "sukunimellä etunimi puhelimessa" jää vielä korvamadon lailla päähän, kun sitä ei pääse kippaamaan tänne kaatopaikalle.

Edit: koetin korjata pari öökköslinkkiä.

7 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Joron jäljet saattavat johtaa suoraan ylenevässä polvessa sylttytehtaalle.

veepygmi kirjoitti...

"Italian" Stallone toimi siä ennen pomona ja tapasi vastata soittoihin: "Tehtaalla, Syltty puhelimessa."
Vettä jo toisessa polvessa, ja arvaa mitä päässä.

magic kirjoitti...

Okei, tää on huono, mutta itse keksitty!! "Perhe ekana, sano Steve Kekana". Muistaako kukaan Steveä, sokeaa parkaa, jonka hitti "Raising my Family" myrskysi läpi Euroopan vuonna 1981? Ja hei, muistetaan toki Bogart Co, joka aikanaan versioi kappaletta. Brilliant!

varapee kirjoitti...

Tiikeri! Ja rusinaperheeni, "in my own direction"! Ei sitä ole saanut voimakonsteinkaan irtoamaan päästä.
Taso on komeasti linjassa muiden kans, ettes vaan ole keksinyt niistäkin osan? Tai ainakin sitten Jukola-listan?

magic kirjoitti...

Mainio Yukola HO! ei oo mun kekkaama jubanderi, ellei sitten inspiraatio ollut Imatralla läikehtinyt yli 110 prosentin kalkkiviivojen. Muistan vaan sen, että aamuyöllä krapulassa meinasin oikeasti kuolla, mutta sain viime hetkessä kellistettyä hileisen, elinvoimaisen karhun.

varapuhjoht kirjoitti...

Kyä sää 11,5 romillee puhalsit! Eli olnit antanut yli 110 prosenttia suurella sydämellä koko joukkueen puolesta ensko älysit huutaa havuja, himputti.
Luin hiljattain Jim Thompsonin suomennetun teoksen, jonka nimessä on kylä asukaslukuineen (Pottsville 1412 tms.), missä muistaakseni joku supliikkimies jaksaa terhentää olevansa asioista tuhatprosenttisen varma. Se on hienoa, vaikkei tässä siltä kuulosta.
Nyt olen juonut puoli polloa jallua, joten logiikka on sumea ja paariin pitää päästä, toivottavasti ei paareihin tai herään pian itzekin sairaalasta.

Rehtori I.R. Other kirjoitti...

Ai niin, huomasin izekin, että 1101 romillea vasta olisi yli 110 rosenttia… unohda hela happening.
Pirun vaikeita nuo rosenttilaskut tuntuivat olevan jo koulussa. "Onks sata rosenttia paljo vai vähä? Jee jee…"