17.12.2006

Kundi meemaa

En tunne meemisääntöjä, saako tällaiseen tarttua kutsumati? Onko se suotavaa? No, muutama sellainen on aiemmin houkutellut, mutta tätä ei voinut päästää ohi, kun näin sen useammassa plokissa, viimeksi Tosikon aina yhtä vetovoimaisessa aprikoinnissa. Siis kysymyksiin pitää vastata suosikkibändien kappaleiden nimillä.
Yritin vastata ensin kaivaen ulkomuistista kappaleita, mutta se alkoi tuntua liian vaikealta ja tyhmältä, joten otin iTunesin valikoimani avuksi. Bändi on the Kinks, johon olen parhaiten perehtynyt, vaikken tiä onko se mitenkään paras missään suhteessa.

1. Sukupuolesi?
Apeman
2. Mikä on suurin unelmasi?

(Wish I Could Fly Like) Superman
3. Mitä inhoat?

The Way Love Used To Be
4. Millainen fiilis sinulla nyt on?

Too Much On My Mind
5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Dead End Street
6. Mistä asioista pidät?
See My Friends
7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Act Nice And Gentle (ei sentään Set Me Free)
8. Missä haluaisit olla?
This Is Where I Belong
9. Kuvaile elämää?
No Return
10. Kuvaile itseäsi?
I'm Not Like Everybody Else (silti vaan A Face In The Crowd)
11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?
Holiday In Waikiki… ei kun Alcohol

Hankalaa, kun houkuttelevat vaihtoehdot vievät aivan eri suuntaan, mutta kiehtovat yhtä lailla. Vastauksista osuvimpia ovat 1, 4, 6, 8 ja 9. Vähiten taas 2 ja 11, mitä sitä suotta niin kauheasti haluamaan ja haaveilemaan.

10 kommenttia:

Pekka Eskimo kirjoitti...

meemaus täyttää minutkin hämmingillä. Tein saman homman, vaikka en siihen kutsua saanut. olipahan vain hauskaa tehdä. Kinks on parempi kuin beatles.

en meemiteoriaa kauhean hyvin tunne, mutta jonkun tutkimuksen johdantoa lukiessa tuli olo, että näiden kyselyiden kutsuminen meemeiksi on jotenkin pielessä, tai ettei erityisesti selvitä ihmisille asian ydintä. ei että olisin asian ydintä ymmärtänyt. ei muuta.

kunhan vain.

veepygmi kirjoitti...

Moro Quinn the Eskimo! Tämän plokiväen yhteisöllisyys on mulle kaikkinens uutta ja outoa. En halua ketään häiritä, mutta ilmeisesti tallon erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä, kun tulen kommentoineeksi kevytkenkäisesti siellä ja täällä. Varmaan jotain samaa, mihin törmää kaikissa yhteisöissä – jokin nokkimisjärjestys on rakentunut ja hyväksytty.
Kun en itse halua väkisin hakea paikkaa yhteisössä, päteä, tai yhtä nuolla ja toista painaa alas, niin seurailen honkkelina, huudan havuja ja katson mihin se riittää. ;–p
Sääntöjä on liikaa muutenkin.

Kaisa kirjoitti...

Enpä ole mikään x-pertti minäkään, mutta meemien seurailun kannalta on kätevää ilmoittaa sen blogin kommenttiosastossa josta meemin lopulta päättää napata, että meemi on nyt sitten kopioitunut ja seurattavissa täällä permalinkissä.

Meemihän tarkoittaa oikeastaan vähän eri asiaa, muistelisin Tiede-lehden asian selvittäneen ennen näitä tämmöisiä blogimeemejä, mutta nykyään meemi on meemi on meemi. Ei sille enää mitään mahda.

Sormipystyilyn päätteeksi saaneen osoittaa kunnioitustani herralle Varapygmille? Kunnioitukseni! Jos jotain kaipaa nykyään saadakseen aivot toimimaan raskaan työpäivän päätteeksi, niin pätkäsanoja. Kiitos niistä!

Varapygmi kirjoitti...

Hoi, Kaisa, kiitos!
a) sormipystyilystä: opin taas jotakin, vaikka permalink onkin outo asia. Permavalas on tutumpi eläin.
b) salutaatiosta: ihme että ne pätkät viihdyttävät, mutta hauskaa toki.
Kaura on jaksanut sitkeästi ne ratkoa, mikä on yllyttänyt jatkamaan, mut kuten kerroin olemme törmänneet niissäkin merkeissä jo joskus 15 vuotta sitten. Tarttis välittää tietoa myös idean kantaisille Uolevi ja Larssi Nojosille, jos vaikka haluaisivat nähdä näitä versioita.
Houkuttaisi kokeilla, vieläkö niitä syntyisi uusia, kun vanhat alkaa olla kaluttu.

Tosikko kirjoitti...

Minä katsoin aikoinaan kertaalleen internetistä mikä se meemi on enkä tullut hullua hurskaammaksi, ja edelleen iskee epävarmuus kun jossain näkee kivan kysymyslistan ja haluaisi siihen tarttua; sama fiilis kirjoittamattomista säännöistä (joskus muutenkin blogiyhteisössä, vaikka olen nyttemmin jo aika pitkään sen laitamilla pyörinytkin). Mun päässäni meemi, siis blogiversio, on suomeksi "lista kysymyksiä joita olen aina halunnut itseltäni kysyttävän, ja nyt saan vastata niihin", tai jotain sinne päin, ei mitään sen hypertekstuaalisempaa. Ja toisaalta yritän muistaa ajatella, että blogini on linnani, siellä saan noudattaa mitä sääntöjä tai säännöttömyyksiä haluan.

Mutta jos olisin tähän nimenomaiseen meemiin jonkun erityisesti haastanut, niin hra varapygmin nyt ainakin.

Varapygmi kirjoitti...

Hoplaa, Tosikko! Haaste otettu vastaan, kuten ehkä huomasit. Hyvästi meemipoikuus.
Oman plokin säännöttömyydet yleensä kestää, (sääntöjä EN ole vielä keksinyt), mutta iskee ujous jos yltyy tumpeloimaan toisten areenoilla. Välillä (tai aina) tulee päättömiä mielleyhtymiä.
Jotenkin houkuttaisi kiittää (ehkä ketunhäntä kainalossa) sinua oikeastaan koko plokailuun sortumisesta, niettä ehkä runollinen oikeus sitten vaati tämän meemijuttuhommankin plokkaamista sinulta.

toosikko kirjoitti...

No nyt kun poikuus on mennyt eikä takaisin tule, on seuraavaksi aika kehittää oma meemi!

Piti sitten oikein tsekata tuo poeettisen justiisin tarkka määritelmä, internetistä tietenkin. Sukurasituksesi tuntien en kehtaa ottaa ihan koko ansiota kantaakseni, mutta kiitokset ketunhäntineen (joita Piilomaan pikku aasissa vilisee runsaasti) kaikkineen otan kyllä vastaan. Ja gommentit gans.

veepygmi kirjoitti...

Hui! Siinä meni tärviölle joulunalusviikko, jos tarttee alkaa ihan itte meemin juurta kehittää. Kai se jotain vastaavaa on kuin hapanleivän juuri?
Plokissa olen nauttinut erityisesti vastuuttomuudesta – saa kirjoittaa silloin kun huvittaa vaihteeksi huonoa, löysää ja kimpoilevaa kieltä, jos se tarpeen tuntuu olevan, eikä kenenkään tartte sitä lukea. Silti joskus tulee hienoja gommentteja (ong tuo raumaa?).
Ähhh, ei tietysti tahallaan huonoa, mutta voi kokeilla syntyykö sanaripulista jotain ja joko lähettää tai heittää tunkiolle. Tästä on kill your darlings kaukana. Kirjoitan mailit samaan henkeen, en varmaan muuten.

Kaura kirjoitti...

Joskus tuntuu, että blogiyhteisön sisäpiiri tai (nokkima)järjestys on jotain, jota kaikki kokevat katsovansa ulkoapäin. Minä ainakin. Jonkun mielestä olen varmaan varsin keskellä blogiyhteisöä, kun kert tunnen Pinseri porukat ja kaikkea!

Tietysti blogistossa on liuta tapoja ja sydeemejä, tuttavuuksia, sekalaisia käsityksiä, väärinkäsityksiä, sekalaisia tunteita jne. On myös liuta pienempiä blogikaverustoja, joilla kuillakin on varmaan omia tapoja ja sydeemejään.

Sen kummiskin uskallan observoinnin perusteella nostaa jonkinmoiseksi säännöksi, että ylivoimaisesti suurin osa meistä tykkää, kun saa kommentin. Kantsii siis kommentoida surutta ja ottaa se riski, että ehkä joku jossain joskus nyrpyttää.

Geenit ovat kieroja olentoja, jotka käyttävät ihmistä maailmanvalloituskoneinaan. Meemit ovat ideapuolen geeniä vastaavia judeemeja. Näin oon ymmärtäny, että jotkut ajattelevat, mutta voin tietysti olla karkeasti väärässä. Antakaa siinä tapauksessa karkki! Blogipuolella meemi-sana tarkoittaa kiertovillitystä enkä pysty oikein sanomaan "meemi" ilman vääntelyä tai ns.-sanaa edessä.

Varapygmi kirjoitti...

Karkki tulollaan! Kits, kun viitsitte vastailla, sillä Tosikko ja Kaura, te olette perusteet ja syyt, että koskaan hairahduin tänne plokimaailmaan. Älkää silti tunteko velvollisuutta hautoa kyperminästäni aikuisempaa, sillä olen tottunut kestämään vajavaisuuteni. Jopa nauttimaan siitä.
Kuulin tänään suosikkiorkesterini Nightingalesin seuraavan albumin "Sentimental Hospital". Siellä on monta hienoa riimiä, vaikkapa tämä:
"Thank you my lord for the plastic,
Thank you my lord it's fantastic."
Allekirjoitan poies.