Murkinaa ja pöperöä

Katselin jo muutama päivä sitten, että yksi ruokablogisuosikkini Kulinaarimuruja oli vastaillut mukavalta näyttäneeseen meemiin, joka saattaa peräti olla hänen oma luomuksensa, mutta muistin vasta nyt palata asiaan. Asiaan.

Miten haluat munasi?
Ei kai tässä vihjailla mitään? Vaihtelee kovin, yksi pysyvä suosikki on munakas, johon tulee tomaatti, tippa vettä, mustapippuria ja suolaa sekä paistovaiheessa juustoraastetta. Ja pohjaksi siis munaa, 3-4 kpl, ettei totuus unehdu.
Keitetyistä puhuessa… munan on syytä olla minusta kova, jos viikseen tulee.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Kahvi menee mustanakin, yleensä lorautan sekaan maitoa, ja joskus harvoin vähän sokeria, jos se toimii yksinkertaisena välipalana. Juhla-aamuina, kun on pirteänä, voi keitellä vähän väksympää sumppia ja lämmäyttää kattilassa maitoa, että syntyy jonkinlainen au lait.
Tee on yleensä karua ceylonilaista, johon sopii lusikallinen hunajaa. Sitruunantiraus tuo vaihtelua.

Suosikkiaamiaisruokasi?
Puuro olisi ehdoton, mutta harvoin jaksan keitellä, paitsi kun poika pyytää. Joskus on aikoja, että mysli maistuu jukurtin kera. Tavallisin on silti ruiskyrsä kahvin kans.

Maapähkinävoi?
En tiedä olenko edes syönyt aikuisena, joten ei se himoja synnytä. Suolapähkinät uppoavat hyvin pelkällään ja viimeksi hivautin niitä myös uunikanankoipien alle; porkkanan, sipulin, tomaattien, veesipulin, oliivien ja sen sellaisten sekaan.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Keksin tänä vkonloppuna pikku vihneessä aika ässän: 2 dl partaäijäjukurttia, 0,5 dl pullosalsaa, kourallinen paahdettua sipulia, mustapippuria, suolaa jos tarvihee. Vihreän salaatin päälle pirskottelin suoraan limetinmehua ja balsamicoa, ehkä rkl:n kumpaakin, sitten tuota jukurttisörsseliä päälle. Tomaattia, kurkkua, hillosipuleita ja veesipulioliiveja siinä oli kans.
Ostin varoiksi myös putelin kevyttä ranskalaista kastia, muttei se tuolle pärjää edes keveydessä, eikä varsinkaan maukkaudessa. Taisi olla muuten eka pullo salaatinkastiketta, mitä olen kotiin ostanut. Soveltelen itse aineita, joita on kaapissa, tai olen ilman.

Colaa vai Pepsiä?
Juon hyvin vähän limpparia, mut Pepsi Max on melki ainoa, jota joskus ostan varta vasiten. Männä viikolla olin tullut paarista kotiin ja siwauttanut eväiksi jotain karvasta kolmiohässäkkää (Sandwichin jaarlin opeilla) sekä maxia. Eihän sitä lämpimänä voi juoda ja jäät olivat loppu pakastimesta. Ihmettelin aamulla tuoppia, jossa oli parin desin verran sulaneita pakastevihanneksia, mutta kyllä janoinen keinot keksii.

Laiskottaa, mitä teet?
Luultavasti elbaan, mutta jos tämä liittyy ruoanlaittoon, niin odotan nälän kasvavan tai teen jotain pikaista, kuten pastaa, munakasta, nuudeleita tai hernerokkaa.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
En jaksa yleensä pizzaa tilailla, hyvä jos kerran vuodessa, sillä odottelu ja jäähtyneen roiskeläpän natustelu ovat turhauttaneet. Jos taas pitäisi Alla fantasia laatia, siihen tulisi ehkä tänään salamia, tonnikalaa, krapuja ja aurajuustoa.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Mieluiten jotain uutta sovellusta aineista, jotka ovat melko tuttuja, että luottaa hyvää syntyvän. Kirjo- ja merilohi on tuottanut iloa viime kuukausina; keittona, perhosina ja juustolla kuorrutettuna uunissa.

Saatko jostain ruuasta hyviä muistoja?
Useista. Muinaiselta automatkalta Skotlantiin muistan iloisena yllätyksenä pubilounaan, jossa kastike oli vähän kuin steak and kidney pien täytettä ja erityisen maistuvaa.
El Toron pippuripihvi oli alta parikymppisenä minusta niin hyvää, että oli synttärien juhlahetki mennä vetäisemään sellainen. Rautapannussa, mojovan pippurisessa kermakastikkeessa (konuakin ehkä?), johon oli kiva upottaa perunaa.
Ite laittamista lämpimiä muistoja ovat jättäneet ainakin lihapadat, milloin pala-, milloin karjalanpaistin suuntaan, milloin tshekkiläiseen olutviritelmään.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Pitää oikein miettiä. Ravintoloiden joistakin rimanalituksista, varsinkin ketjujen annoksista, joissa on periaatteessa ainekset suunnilleen kohdallaan, mutta ei mitään henkeä. Ylipäänsä pettymykset, jos odottaa nautintoja, mutta jääpi ilman.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Useat herkkuhetket tuovat mieleen pöytäseuran tai ruoanlaittajan, jopa tarjoilijankin. Monesta ystävästä tai rakkaasta on ruokajohdannaisia muistoja.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
Aivan varmasti, mutta mietin ennemmin ruokia, joita haluaisin maistaa.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Koulussa ainakin maksalaatikko, merimiespihvi, hernerokka, lihapullat… olihan niitä. Kotona oli omat suosikit, kuten jauhelihakastike, lätyt… en jaksa muistella.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Liian vahvoja teonsanoja, mutta kaalikääryleet on sinne päin. Ruoka-aineista kaali muutenkin, sinihomejuusto, jopa sipulia piti lapsena kartella, mutta nyt se on ehdoton lisuke.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota rakastit, mutta nyt vihaat?
Edelleen liian vahvasti ilmaistu, mutta pinaattikeitto on joskus ollut suurta herkkua, sitten taas ajoittain ei tee mieli.
Ai niin, ranskalaiset perunat. Ne olivat huumaavan hyviä poikasena, jopa grilliltä ostettuna, kun ne tehtiin tuoreista, korkeintaan öljyssä esikeitetyistä perunoista. Nykyiset pakastelutrakkeet ovat usein turhaa mössöä. Harvoin jaksan keitellä oikeaoppisia itse, viimeksi muistan ilahtuneeni sellaisista Tallinnassa. Pikaruokaloiden tikut menettelevät.

Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi?
Hunajameloni on yksi suosikki. Tomaatti monissa muodoissaan. Juurespuolelta porkkana, palsternakka, lanttu ja erityisesti juuriselleri. Sipulia unohtamatta. Tai limetintä ja sitruunaa.

Lempiroskaruokasi?
Vaihtelee, toastit esimerkiksi. Ite laitettuna hotdog on hyvää: maukkaan patongin väliin juustoa, paahdettua sipulia, frankfurter, sinappia ja ketsuppia.

Lempivälipalasi?
Ei ole, tai piristävät oivallukset. Jos älyää esimerkiksi tällätä bolognesen jämiä ruisleiville, juustoa päälle ja uuniin paahtumaan. Pojan kanssa keksitään joskus hauskoja annoksia, joihin tulee kurkkulohkoja, pikkutomaatteja ja kauden kasviksia oheen.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Ompi. Muotoseikoista en juuri piittaa, taidan pitää aseitakin väärissä käsissä, koska vasuri.

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Sehän onkin ongelma, etten voi täyttää itseäni, koska veelaukku on venähtänyt. Salaattia tulee temmottua joskus hirmuisia annoksia.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
Kiitos kysymästä! Ottaisin lankkupihvin ja jos nuo perunat saa korvata parilla porsaankyljyksellä sekä persiljat pekonilla.

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Aika tulisesta tykkään, eli joskus on liian mietoa, mutta sikäläiset voisivat naureskella minun tuliselleni.

Saako olla jotain juotavaa?
Jo vain, kiitos. Tom Collins voisi maistua.

Punaista vai valkoista?
Punaista, vinjuissa ehkä kymmenisen kertaa useammin kuin valkoista. Lihassa ero on pienempi ja kalassa se voi jopa kääntyä nurin. Mansikoissa punaista (öh).

Lempijälkiruokasi?
Höm, tuota, jallu ja kahvi on aika kova sana. Jäätelö joskus. Ai niin, Kulinaarimurulan mainitsemat haisevat juustot ilman muuta, patongin, vinjun ja kasvispalasten keralla.

Täydellinen yömyssy?
Se voisi olla jotain turpeisen makuista mallasviskiä, vesitippa sekaan. Onko teillä Taliskeriä?

Se oli siinä. En tiedä missä määrin Varapygmilän cuisine brutal jaksaa kiinnostaa, mutta hauska näitä aiheita oli ohjatusti miettiä.

Rakkaudella multa mulle

Kerrankin napsahti niin mojova meemahdus, että sai oikein pyynnöstä ruopia esiin omia vanhoja raapustuksiaan, vähän kuin arkeologi luolamaalausten kimpussa. Harmillista vain, että joka kohdassa ei ollut tarkoitus kaivella omaa napaa, mutta sellaiseksi se pyrki flänähtämään.

Sanaa rakkaus en äkkinäisellä haulla löytänyt kertaakaan, vaikka näitä polkkauksia on kertynyt lähemmä neljäsataa. Koetin sitten etsiä jotain kuvausta lemmestä edes lihallisemmassa muodossa. Perheen kohdalta panostin lähipienperheeseen, josta olisi voinut hakea kyllä ainesta ja kohdetta rakkaudellekin.

Haasteen esitti täällä Saaran blogi, ja kolmiosaiset säännöt ovat alla kohta kohdalta.

1) Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla.
– Perhe
– Ystävyys
– Rakkaus
– Minä itse
– Mitä tahansa

2) Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään sama. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.
[– Kello on niin paljon, että jatkan tästä kohdasta huomenna. Otollisimmat ehdokkaani ovat ehkä jo tämän rastin ohittaneet, sillä olen ollut liian laiska etsimään uusia tuttavuuksia.]

EDIT eli Itillä, päätoimittaja Ed. puhelimessa.
Nyt löysin viisi viehkoa bloggaajaa, jotka haluaisin haastaa mukahan. Jos joku on livahuttanut vastauksen meemiin jo aikaisemmin, pahoittelen harvasilmäisyyttäni. Mutta jos kaivelu maistuu, lupaan tulla tutkimaan näitä:

Elma-täti painii ("vanha" salakälyni: terveyttä!)
The Lady Is A Champ (pulppuavasta valikoimasta olisi hauska nähdä omat poimintasi)
Katapultti (olen lukenut kai alusta asti, mut silti, kerta)
Lohi aseenaan (avartavaa luettavaa, näköjään paljon tutkimatta)
Erään Saaran tutkimuksia (mulle uusi ja kiinnostava kuikuiltava)

[ED. lopettaa]

3) Lue postaukset ja jätä halutessasi kommentteja.

x x x

Toista tuntia kahlasin vanhoja postauksia, ja voi hyvä isä, että siellä on hillitön määrä tuubaa. Kaiken hyvän päälle leikkimielinen tapani roiskia mitä sattuu luokkatunnisteita varmisti sen, ettei niistä löydä pirullakaan haluamaansa, jos pyrkii oikaisemaan apajille.

Jos jossain sattuisi olemaan kolme tai neljä sanaa peräkkäin aiheeseen sopivaa asiaa, kahta varmemmin ympärillä on ihmeellistä jaarittelua ja jankkausta. Juuri tämän takia varmaan kaipasin kurssia lukemisessa ja kirjoittamisessa edellisessä meemissä. En voi toistella tätä liikaa itselleni: Kill your darlings.

Kaipaako kukaan haastetta? Hakemukset palkkatoiveineen kommenttilooraan. [Kiintiö täytetty, mutta varapaikoille mahtuu vielä.]

Takaisin kouluun

Taisi tulla meemihaasteita oikein kaksin kappalein, sillä Mrs. Morbidin hilpeistä kursseista otin jo onkeeni, että siinä saattaa haaste olla. Sitten tuli Tosikolta vielä suorasanaisemmin kutsu. Erityisen hauskasti osui, että sain kunnian haasteesta Ruun kurssilla, joka oli suunnattu tosikoille.
Kaava lienee jo tuttu:

Siis ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua, ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua.

Ei kun kimppuun.

Palvelun perusteet, niin asiakkaille kuin alan ammattilaisille
Peruskurssi siitä, miksi hermot menevät kauppaa tehdessä sekä palveluja pyytäessä tai tarjotessa. Työryhmätyöskentelyä, jossa kukin vuorollaan palvelee ja toiset vonkuvat palvelua luontaisella tyylillään. Kärjistyksin terhennettävä, ettei yhteisymmärrys aina synny ilman kommunikaatiota ja joustavuutta. Avointa mieltä ja tilaa toisen osapuolen erikoisuuksille, joille voi olla joku perustekin.

Asiakkuuden perusteet, palvelun ammattilaisille ja asiakkaille
Peruskurssitus kohteliaasta käytöksestä palvelutilanteissa, jotta asiat tulisivat sulavasti ymmärretyiksi, eikä olisi tarvetta pullistelulle kummallakaan puolen tiskiä. Valaisevia näytelmällisiä kohtaamisia, jotka esittelevät kuinka tilanne voi sujua notkeasti ja jättää vieläpä hyvän mielen molemmille. "Saisinko pullon viinaa." "Olkaa hyvä, se maksaa noin tuhannen." "Tässä, kiitos. Minä nimittäin pidän viinasta."

Kehity sympaattiseksi lukijaksi, alkeet
Miten lähestyä tekstiä avoimella asenteella ja sillä mielellä, että luultavasti tekstillä on jokin tarkoitus, koska sellainen on taltion muotoon ruilautettu. Vasta kun pääsee makuun ja uskoo ymmärtävänsä tarkoituksen, on perusteltua heivata se hittoon, jos toteaa ettei teksti kiinnosta tai vetoa tai se jopa ärsyttää ja raivostuttaa. Jos lauseet ja ajatukset on ymmärrettävissä järkeviksi, ei ole kovin antoisaa kaivella niistä toisia merkityksiä tai virheitä, ainakaan itse lukemisen kannalta. Huvittelu on erikseen, sitä lainkaan väheksymättä.

Heivaa turhat törinät, jatkokurssi lukijoille ja kirjoittajille
Kun sympaattisen lukijan alkeet ovat hanskassa, on aika virittää suopeaa silmää sellaiseksi, että osaa kohtuullisen rivakasti todeta, jos teksti ei sovellu omiin tarkoituksiin tai omaan mielentilaan. Näitä samoja oppeja voi toki soveltaa myös esimerkiksi musiikin kuunteluun tai kaikenlaiseen katseluun valokuvista taulujen kautta telsuun ja elokuviin. Leffateatterista on kyllä ikävä lähteä vartin päästä hittoon. Kirjoittajat taas saavat näistä opeista kenties intoa kirjoittaa paremmin ja hylätä hanakammin alamittaiset takaisin kasvamaan.

Jossittelu-kurssi & Rakentavan riitelyn alkeet
Piti ottaa mukaan yksi haastajan kursseista, joten yhdistän täten morbidin tosikkomaisuuden. Urhon pubissa on kätevä jatkaa jossitellessa nautittujen tuoppien jälkeen rakentavalla riitelyllä. "Jos Tati olisi tykännyt miehistä, hän olisi ollut Seta." "Äitis oli." "Ei varmaan muuten ollu." "Sun vuoro hakea." "Miks aina mun."

Eiköhän näillä jo saa yhden lukukauden kulumaan sutjakasti ja opintoviikkoja ropisee. Ketähän olisi vielä säästynyt haasteilta, että arvaisi kysäistä? Ilman muuta kiinnostaisivat Krapulablogin ja Kervån koulutusohjelmat, samoin Jazmanautin. Kuinkahan, olisiko Kulinaarimurulassa ja Pastanjauhajilla mielen pinnassa esimerkiksi ruoka-aiheisia kursseja, joille pitäisi päästä? Niille olisi aina käyttöä.

Rekuperaation alkeet

Huh, perkele. Vähän railakkaampi työrupeama takana, enää pientä siivousta jäljellä ja uuden madon pujottamista koukkuun, jotta tammikuussa saisi taas puuhaa. Yksi lehti meni painoon eilen, toinen menee kai huomenna.


Tämmöinen ruotsalaisotsikko huvitti joinkin, varsinkin kun ajattelin "suoraa" käännöstä "Sensaatiomainen supernolla". Eikö tuo sopisi sarjakuvalehden nimeksi, vähän kuin vastaisku kaiken maailman "Hämmästyttäville Hämähäkkimiehille"?

Törmäsin meemiin, jossa pitää kertoa tuoreen kassakuitin sisältö, viimeksi kai Kulinaarimuruissa. Eilisistä ostoksista:

Katso mahdollisimman tuoretta kuittiasi ja kerro, mitä olet ostanut
Sandels olut 0,5l tlk 6-p
Karhu 0,33l tlk x2
Valio ykkösmaito 1l
Valio täysmaito 1l
Perinteine jogurt150g banaani
Perinteinen jog 150g päär-van
Oivariini 400g normsuol
Pirkka ruokakerma 2dl 10%
Tomaatti ulkomainen
Vaasan ruisreikäleipä 400g

Kerro tämän jälkeen kuitin päiväys ja kellonaika
15:16 18-12-2007

Kerro tuote jonka olisit halunnut ostaa
Ei syntynyt ihmeempiä mielitekoja. Juusto- ja kahvihyllyjen kohdilla lievää hinkua, mutta kumpaakin oli ihan tarpeeksi kaapeissa.

Bonuksena voin kertoa, että plussa-edut olivat 3,04 eli noin 15 prosenttia koko summasta, kerta Sandaalit olivat plussatarjouksessa ja voinkorvike kans.
Eipä tuossa paljon selitettävää ole, paitsi että karhut piti saada kylmänä ruokajuomaksi, kun uunissa pöhisi erittäin lupaava riisisörsseli päälläns neljä kanantissiä. Sandaalit taas ovat vierasvaraa, koska Biljardikuiskaaja kiikutti pari viikkoa sitten vastaavan päkin tänne välietapiksi, että voi töistä palatessa naukata tölkillisen. Ehdin kietaista ne jossain välissä kitusiin, tuolle voi käydä samoin. Jugurtit ovat poikaa odottamassa, saatan kyllä itsekin purkin joskus tempaista. Tarpeeksi pääaineksia oli kaapissa loppuviikoksi, tuo oli vain täydentävää toimintaa.

Mielenkiintoisempi tapaus oli se kanantissihässäkkä, minkä tuuppasin eilen uuniin, kun paineet alkoivat helpottaa. Neljä rintapalaa au naturell oli kaapissa, paistoin niihin nopsasti pannussa vähän pintaa. Lasipataan säveltelin tällaisia emmeitä mitä kaapista löytyi:
3 dl riisiä
5 valkosipulinkynttä puolikkaina
iso sipuli isohkoina paloina
1/2 paprikaa isohkoina paloina
2 luumua neljässä osassa
8 kirsikkatomaattia puolikkaina
50 g aurajuustoa
5 dl kanalientä
timjamia, basilikaa, sitruunapippuria
2 tl sambal oelekia

Sitten lihakset päälle, kanakimpaleille valelin soijakastiketta, reilusti limettimenmehua ja ripottelin pippuria. Ja uuniin, 200°.
Puolen tunnin päästä tarkistin. Lisäsin vettä, koska astia on vähän pieni ja riisit huusivat sitä. Veistelin tissien päälle pecorinoa kuorruttamaan. Vähensin onkaa 175 asteeseen, noin tunnin kohdalla panin uunin pois päältä.

Ainekset olivat niin lupaavat, että odottelin vesi kielellä, tai siis kauppareisun jälkeen karhu kielellä. Vaan eivätpä luoneet onnellista symbioosia nuo tarpeet. Kana oli mehevää, mutta ei imenyt erityisesti makuja altaan. Pekoriino oli kyllä kohillaan pinnassa, paljon maistuvampaa paahdettuna kuin kylmiltään. (Liiteristä kohdalle osunut Pecorino Sardo Maturo. Liian terveellistä, rasvaa vain 21% ja suolaa 1,4%.)
Riisisörsseli oli ihan kivaa syötävää sattumineen, mutta odotin paljon enemmän. Suolaa en käyttänyt sellaisenaan lainkaan, mutta ei vika ollut siinäkään, kanaliemi, aura, sitruunapippuri ja soija takasivat kyllä sen.

Onko joku sokea piste, mitä tuosta nimenomaisesti puuttuisi?

Ehkä on uskottava, että resepteissä on oma tolkkunsa sikäli, että itse kokeilemalla ei aika riitä jalostaa joka ruokalajia herkulliselle asteelle. Vaan täytyypä ensin tänään tarkistaa, jos se olisi yön aikana löytänyt todellisen karvansa, ennen kuin antaa lopullisen tuomion.

Miehimysten vertailua

Lupailin tehdä myös äijäversion Angelan plokissa tavatuista meemiöistä. Jossain vaiheessa ehdin sen jo ruksia ja lyhyitä selvityksiä rustata, mutta unohdin siirtää sen tänne. Kiirekö tuolla, tuskin hanut ovat ehtineet mitenkään merkittävästi keikuttamaan vaakakuppeja tai muuten rupsahtamaan. Valitettavasti en osaa katsoa äijiä sillä silmällä, joten en ryhtynyt vertailemaan sexpackia, pakaroita, rintalihaksia tai meisselin pullistumaa. Eikä tämä siis oikeastaan ole Kumman kaa, kun en ketään näistä hinkua kerallani petihin.

Pakko kertoa vielä tähän käännöskukkasesta, joka osui silmään torstaina Murhasta tuli totta -jaksossa, jossa kuvattiin ilmeisesti Frendien tapaista ohjelmaa nimeltä Buds. Yksi kookas ja jämerä sälli porukasta kertoili, miten hänet oli bongattu sarjaan, jotenkin näin: "I was discovered in a jockey shorts ad." Käännösteksti oli veikeästi:
"Minut löydettiin ratsastushousumainoksesta."

Harvoin silmääni pistää vastaavia lipsuksia, ehkä siksi etten taida kovin tarkkaan lukea tekstejä, mutta tuo oli niin moukeva, että olisin ylpeä jos olisin keksinyt sen huumorkäännökseksi. Tuumailin itsekseni, että onneksi kundi ei sentään edustanut nyrkkeilijöitä tai Miksi-rintamia (boxers, Y-fronts). Ehkä naiskääntäjä ei ollut uppoutunut miesten kalsonkeihin, mutta nauratti ajatella sitä hemmoa a) jockeynä ja b) lyhytlahkeisissa ratsastushousuissa.
Voisin vielä terhentää, etten tarkoita irvailla, virheitä sattuu kun käännettävä karkaa alueelle, jota kääntäjä ei turhan hyvin tunne.

No niin, asiaan. Äärisubjektiivisia kommentteja niistä yhteyksistä, missä olen sattunut äijiin törmäämään.

{x} Brad Pitt
{ } Tom Cruise
Cruise on säväyttänyt suunnilleen kerran, Levinsonin Rain Manissa ihailtavan määrätietoisella epäsankariroolillaan, menettelee myös Kubrickin Eyes Wide Shutissa. Pitt on silti helpompi sulattaa, koska Cruisen egomaanisuus ärsyttää ja vähän pelottaakin.

{ } Jone Nikula
{x} Jouni Hynynen
Vaivaudun enemmän Nikulan poseerauksesta, kumpikaan ei juuri kiinnosta.

{x} Anthony Hopkins
{ } Jack Nicholson
Kovaa kaliiperia. Nicholson voi parhaimmillaan säväyttää enemmän, kuten vaikkapa Polanskin Chinatownissa, mutta hänen reuhaamistaan on nähnyt vähän liikaa. Hopkins on ässä hienovireisemmin ladatuissa rooleissa, kuten Lecterinä tai siinä mikäs se olikaan… Remains of the Day, kenties?

{ } Matti Vanhanen
{x} Tony Blair
Toista on kiusallista katsella, toinen edes esiintyy sulavasti, vaikken fani olekaan.

{ } Jörn Donner
{x} Jouko Turkka
Kyä Donnerkin on munsta kova jamppa, mutta Turkan Aiheita on niin järäyttävä kirja, että harva on vastaavaan venynyt. Takavuosina myös Donnerin Angela-sarja piti lukea läpi, sekin laajensi näkökulmiani, koska viime vuosisadan alkupuoliskon suomenruotsalainen ökykulttuuri oli niin vierasta.

{x} Ray Liotta
{ } Joaquin Phoenix
Kummallakin on outo, pistävä katse. Liottalta olen nähnyt kiinnostavampia rooleja, monessakin mafiahenkisessä elokuvassa.

{ } Sakari Kuosmanen
{x} Hector
Vaikka Hector olisi tehnyt pelkästään ekan albuminsa Nostalgia, pitäisin häntä aika kurkona. Taitava käsittelemään melodiaa, Bergströmit sovittivat alkupään juttuja hienosti. Mielenkiinto alkoi herpaantua jo 70-luvun lopulla, mutta helvatan hyvän bändin ansiosta myöhempi tuplalive Eräänä iltana oli rattoisaa kuultavaa paarin voimasoitossa.

{ } Keanu Reeves
{x} Johnny Depp
Keinu nauratti jossain vanhemmissa Bill & Ted -jutuissa ja sopi hyvin Matrixin kiiltokuvarooliin, mutta Depp taas on ehdotonta eliittiä monipuolisuudessaan.

{x} Ewan McGregor
{ } Ben Affleck
McGregor on luonnikas ja persoonallinen minun silmääni, Affleck taas tuttu vain ihan kivoista buddy-rooleista.

{ } Jon Bon Jovi
{x} Bruce Springsteen
Bongiovi esitti pari kohtalaista hittiä muinoin ja oli hauska Conanissa "insult dogin" käsittelyssä. Bruce on aika paljon kovempaa sarjaa.

{x} Ville Valo
{ } Lauri Tähkä
En ole kummankaan fani, kai HIM on tehnyt muutaman paremman ja omaperäisemmän piisin.

{x} Jim Morrison
{ } Mick Jagger
Kumihuuleen olen väsynyt kauan sitten, Morrison älysi kuolla ajoissa. Doors teki vahvan sarjan albumeita, Rollareilta pidän eniten Brian Jonesin aikakaudesta 60-luvulla, koska siinä on yrittämisen intoa.

{ } Mike Monroe
{x} Andy McCoy
Hanoi Rocks on etupäässä riipinyt korvaa, Monroen laulutyylinkin takia, mutta Andy virkistää ajoin kitarallaan.

{ } Bruce Willis
{x} George Clooney
Willis sopii hyvin valittuihin toimintarooleihin, mutta Clooney on kova jätkä paitsi O Brother Where Art Thou -roolinsa takia, myös ohjaustensa ansiosta. Salaisen agentin tunnustukset oli niin hyvä, että pitäisi vihdoin hommata myös se Good Night And Good Luck.

{ } Jope Ruonansuu
{x} Mikko Kivinen
Sopivissa hönötiloissa Jope on voinut hymähdyttää, esimerkiksi Kuinka paljon mahtuu pieneen Hi-aceen. Kivinen on innostanut pitemmällä kaavalla, esimerkiksi Nyhjää tyhjästä -sarjassa improvisoidulla sananparrella "Olipas lyhykäänen sait-sii'inki, sano renki kun kaivoon tippus." Alkaa hänkin kyllä ärsyttää suuresti, jos jatkaa pitkään limpsakoneen mainostamista.

{x} Sauli Niinistö
{ } Ilkka Kanerva
Kumpaakaan en äänestäisi, ja vastakkainasettelun aika on ohi, mutta Sale sovitti vähän esittelemällä Oscar Wilden Dorian Grayta.

{x} Lauri Ylönen
{ } Jimi Pääkallo
Hmmm, Pääkallo viihdytti elokuvassa Pitkä kuuma kesä (?), mutta THE Rasmukselta olen kuullut pari toimivaa powerpophittiä.

{x} Ville Virtanen
{ } Jussi Lampi
Turo on pakko valita: "Muista Leena Rehumäki!" Virtanen vaikutti sangen asialliselta myös poliisina jossain murhasarjassa.

{x} Orlando Bloom
{ } Jared Leto
Ei ole kontakia kumpaankaan, Bloomin naamasta tulee edes aavistus mieleen.

{ } Tobey Maguire
{x} Leonardo DiCaprio
Maguiren muistan Oman elämänsä sankarina, Seabiscuitista (ei sentään Seabiscuitina) ja Hämiksenä, mutta Leo sytytti enemmän esimerkiksi elokuvassa Ota kiinni jos saat.

{ } Kari-Pekka Toivonen
{x} Antti Reini
Eivät ole tehneet lähtemätöntä vaikutusta kumpikaan, luotan Angelan valintaan.

{ } Santeri Kinnunen
{x} Samuli Edelmann
Pitää valita kahdesta pahasta, koska näistä tulee ensin soheltaminen ja muka-tekeminen mieleen, varmaan heidän sketsisarjansa takia. Jos Edelmann ei olisi vetänyt niin övereiksi julkikuvaansa taannoin, voisin pitää jostain hänen töistään.

{x} Patrick Swayze
{ } Kurt Russell
Loistavaa, saa valita huumorivalion, jota siskoni on kutsunut Sveissariksi. Vähän kuin köyhän miehen Hasselhoff, eikö? Minulla campin valioihin kuuluu Road House – kuuma kapakka, sitä ei pelasta millään edes Jeff Healey Band.

{ } Al Pacino
{x} Robert De Niro
Turhan häijy valita, mutta olkoon ratkaiseva tekijä De Niron rooli Jackie Brownissa. Se on niin vakuuttavaa puolijauhoisuutta.

{ } Teemu Lehtilä
{x} Juha Veijonen
Lehtilää en muista tähän hätään, menköön Veijonen, joka on ookoo erilaisissa ketkun rooleissa.

{x} Andy Garcia
{ } Alec Baldwin
Garciassa on ollut minusta vanhanaikaisen elokuvasankarin säihkettä.

{ } Kevin Costner
{x} Richard Gere
Costner on hankkinut ehkä parempia rooleja, mutta Gere painui mieleen jo aikoinaan: Mr Goodbar, American Gigolo ja erityisesti McBriden Polte veressä (Breathless), josta olin hyvin otettu, vaikka sitä vähäteltiin Godardin A bout de soufflen laimennoksena.

{x} John Malkovich
{ } Jeremy Irons
Malkovich on suursuosikkejani, esimerkiksi leffoissa Valheet ja viettelijät, Tulilinjalla ja Being John Malkovich. Ironsiakin on kyllä mukava katsella Menneessä maailmassa. Hän on pääosassa myös kömpelössä vitsissäni: "Wife fixes the car and Jeremy Irons."

{ } Robert Redford
{x} Paul Newman
Redford on tehnyt monta komiaa elokuvaa, mutta Newman oli Rossenin klassikossa Suurkaupungin hait ja palasi biljardikentille Scorsesen semi-jatko-osassa Color of Money. Mahtavan mittava ura kummallakin, ei voi jyvittää. Kumpikas niitä munia ahmikaan?

{x} Liam Neeson
{ } Ralph Fiennes
Neeson on vähän brutaalimpi, iskee sen takia paremmin. Molemmat laatuäijiä minun silmääni.

{ } Hugh Jackman
{x} Jude Law
Law on turhan kiiltokuvapoika, mutta komia tapettava Ripleylle. Jackmanin taidan tuntea vain Wolverinena ja Conanin vieraana.

{x} Matt Damon
{ } Peter Krause
Damonilla on paljon hyviä elokuvia, pärjää minusta jopa Bourne- eli Medusa-sarjassa, vaikka golfmoguli piti häntä siinä epäuskottavana. Rounders, Ripley, Good Will Hunting… hyviä on oikeasti paljon. Mitäs tuo Krause onkaan tehnyt?

{ } Jukka Puotila
{x} Pirkka-Pekka Petelius
Puotila säväytti muinoin vieraillessaan esittämässä lyhyinä pätkinä Jörn Donneria, Spedeä ja muita. Oli kaamea virhe yrittää koota niistä pitkä huumorisarja, vaikka hän erittäin taitava imitaation alalla onkin. Petelius varmisti voiton jo Velipuolikuun ja Mutapainin aikoihin, vaikka onkin välillä ylikuormittanut vanhaa mainetta.

{x} David Hasselhoff
{ } Matti Nykänen
Aito ja alkuperäinenkin oli täällä! Ritari Ässät ja Babewatchit on uusittava joka vuosi! Tuo jälkimmäinen ei nykyvireessään niin piristä.

{ }Mikko Leppilampi
{x} Peter Franzen
Epä*-Mannerheimin elokuvia olen nähnyt vähän, en osaa punnita, mutta ainakin Franzen on tehnyt pätevän ja monipuolisen vaikutelman.
(*Asiantunteva lukija Minja korjasi, että väärää Mikkoa syytin Mannerheimiksi. Tsori! Naama oli muistissa, luulisin, mutta tuleva rooli meni robinvanpersielleen. Nousiainen tieteski oli se Marskiksi valittu.)

{ } Pierce Brosnan
{x} Daniel Craig
Brosnan oli kankean eloton Bond, enkä muitakaan sykähdyttäviä rooleja ole nähnyt, joten toiveikkaasti valitsen Craigin, vaikka uusi Casino Royale on näkemättä. Kuvien ja lyhyiden mainospätkien perusteella äijässä on häjyä otetta.

Tosi kiinnostavaa, vai häh?

Ottaisin tämän, tämän ja tämän

Jaahampsis, Angela niin vetoavasti yllytti tekemään Kumman kaa -meeminsä, että pitää ryhtyä sulattelun jälkeen toimeen. Kiperiä kohtia oli useita, joko niin että molemmat viehättävät tai ettei kummastakaan saa vertauskuvallista suu- tai näppituntumaa. Otan linjaksi röyhkeästi, että kun molemmat kutsuisivat sängyltä vaihdettuaan jotain mukavampaa päälleen, valitsen kummalle antaisin kunnian vetää vielä mukavampaa päälleen.

Lyhyet selitykset ovat paikallaan. Teen samalla sinunkaupat ja käytän etunimiä, anteeksi vain omavaltaista tungettelua. (Se on toisaalta pientä noiden premissien jälkeen. Millainen Tanja mahtoi olla premissinä?)

{ } Sigourney Weaver
{x} Isabella Rossellini
Varhaisaikuisena koin Sigourneynkin vetovoiman, varsinkin SNL-sketsissä, jossa pilkattiin Alien-ratkaisua riisua hänet aina teepaitasilleen ilman liivejä, mutta Isabellassa on harvinaista salaperäistä taikaa, minkä tietenkin liian monet mainokset turmelivat.

{ } Kata Kärkkäinen
{x} Laura Malmivaara
Kata olisi heistä lähempänä pygmin mittoja, mutta Lauraa sattuu pukemaan pitkä ryhdikkyys minuun vetoavasti.

{ } Eva Longoria
{x} Angelina Jolie
Angelinaa ei aina erota huultensa takaa ja Eva taas on liian teollisen näköinen. En tiedä, molemmat kauniita, mutten ole ihan varma, onko heillä esimerkiksi ruumiintoimintoja lain.

{ } Anneli Saaristo
{x} Ulla Tapaninen
Harvinaisen kiperä kohta, sillä Annelin laulama "tyhjät sanat kolisivat kivinä laaksoon" ilahduttaa pollajukeboksissa, mutta toisaalta hänen kantavaa riitelyään ei ollut yhtä kiva kuunnella Pinellan terassilla Turussa ammoin. Ehkä Ulla olisi vekampi.

{x} Uma Thurman
{ } Nicole Kidman
Ei epäilystä, Umasta olen pitänyt vuosikymmeniä, olisiko eka salatapaamisemme ollut Gilliamin Paroni von Münchhausen tai Frearsin Valheet ja viettelijät. Nicole on monipuolinen näyttelijä, mutta ulkonäkönsä puolesta vetoaa yhtä paljon kuin kaunis nukke.

{ } Leena Harkimo
{x} Kirsi Piha
Leenankin viileä, asiallinen kauneus viehättää, mutta Kirsi vielä enemmän, erityisesti kirjablogissaan osoittamansa harrastuksen vuoksi. Sitä on ilo seurata.

{ } Jessica Simpson
{x} Christina Aquilera
Huitukoita molemmat, Jessicasta tulee ikävämpiä mielikuvia.

{x} Maria Guzenina
{ } Tanja Saarela
Marian katseessa ja persoonallisissa piirteissä on jotain kiinnostavaa. Tanja näyttää yhä missiltä, siis vähän epäihmiseltä, vaikka oli varmaan kauniimpaa kastia heistä.

{ } Victoria Beckham
{x} Niina Herala
Victoria on tuote, jota en ostaisi. Niinasta en osaa sanoa oikein juuta, en jaata.

{ } Pirre (Eija Vilpas)
{x} Hansu (Riitta Havukainen)
Fakta homman vanhoissa jaksoissa ovat molemmat huikeita, mutta arkisemmissa yhteyksissä heistä vetoaa Riitta selvästi enemmän.

{ } Lena Olin
{x} Geena Davis
Toisen sukunimi on suomen kieltä, toisen ex-mies taas on ex-suomalainen. Lenaan ei ole kummempaa kontaktia, Geenasta olen monessa elokuvassa tykännyt, jopa muinaisessa Tootsien pikkuroolissa.

{ } Erja Häkkinen
{x} Outi Mäenpää
Erja vaikuttaa jotenkin kolkolta ja etäiseltä, Outilta on nähnyt jonkun hyvän roolityön.

{x} Irina Björklund
{ } Miia Nuutila
En muista tähän hätään Miiaa, joten Irina pyyhkäisee ohi monilla kiinnostavilla elokuvaesiintymisillään.

{x} Julia Roberts
{ } Sarah Jessica Parker
Jaa-a, Julia iski aika tymäkästi muinoin Pretty Woman -elokuvassa. Vähin Erin Brockowich oli kans ihan kiva. Sinkkuelämää olen kans kattellut yllättävän paljon, muttei Carrie siinä eniten eroottisena hahmona säväytä.

{x} Kiira Korpi
{ } Eva Wahlström
Nuoria tyttösiä, en osaa ajatella naisina, mutta suositaan nyt tomperelaista. Sitä paiten, olen haaveillut tilannetta, että neiti Korven poikaystävälle joku huutaisi "Kiiras tuli!" (Mieluiten ehkä intiimissä tilanteessa neiti itse.)

{x} Hillary Clinton
{ } Päivi Lipponen
Hui sentään, ei mitään Päiviä vastaan, mutta olisihan aito ballbuster hauska kohdata.

{x} Susanna Sievinen
{ } Susanna Kuronen
Mahdotonta. Orkesteri, Ruusus-jenkkaa!

{x} Lisa Marie Presley
{ } Céline Dion
Mahtava fantasia, jos pääsisi Frank Drebinin sandaaleihin ja saisi soimaan Herman's Hermitsin styken I'm Into Something Good, niin voisin kirmailla Elviksen lesken kanssa. Ai niin, tuo on tytär, saako vaihtaa äitiin? Nice beaver!

{ } Kaija Koo
{x} Anna Hanski
Jaa miksi? Ehkä Kesäviinin ja parin muun mukavan rallatuksen takia.

{x} Arja Alho
{ } Angela Merkel
Suosin kotimaista. Ei kai tämä Arja kehuskellut aprikoosillaan? Se vähän pelottaisi.

{ } Aira Samulin
{x} Tarja Halonen
Pressan kaa en oo koskaan ennen ollu.

{ } Demi Moore
{x} Jennifer Aniston
Nyt pitää tunnustaa se motiiveista kenties ilkutuin, elikkäs ryntäät. Demi viehätti nuorena ja luonnollisena, mistä onkin paaaaljon aikaa, kun taas Jenniferin kolmiulotteisuus hätkäyttää yhä.

{x} Kristiina Halkola
{ } Katri-Helena
Ostin Krrr*… Halkolan varhaisalbumin kummitytöllekin lahjaksi, koska siinä on loistavaa Chydenius-kamaa. Olikohan se Jos rakastat? Kantri-Helena on hupaisa tapaus hänkin, mutta ei vetoa. Kuka uskaltaisi astua Panu Rajalan merkkaamalle reviirille?

{x} Naomi Campbell
{ } Claudia Schiffer
En piittaa ökymalleista, mutta mitä tummempi iho, sen vähemmän poseeraus ehkä kiusaa. Joo, koska ne on kaikki samannäköisiä.

{ } Sofi Oksanen
{x} Leena Lehtolainen
Sohviin kammetessa tulee usein selkä kipeäksi, koska olen niin pitkä. Neitosesta en taas tiä pal mitään, mutta valitsen Leenan, koska hän pitää ramopunkista ja olen viihtynyt kirjojensakin parissa.

{x} Salma Hayek
{ } Pamela Anderson
Pamela oli kuulemma kaunis ennen leikkauksia, mutta nykyään on pelottava. Hayekin pikanoppaa kutsun nimellä Salman Rushdie. Pilasi paljon, että näin elokuvan Frida, mutta silti.

{x} Madonna
{ } Melanie Griffith
Melonista olen tykännyt monessa elokuvassa, varsinkin mikkihiiripiipityksestään nuorempana. Madonna taas on vetänyt sellaisia övereitä, että on tuntunut rasittavaltakin monesti. Valitsen vanhojen hittien, sanotaanko Immaculate Collectionin pohjalta.

{ } Sandra Bullock
{x} Gwyneth Paltrow
Anteek Sandra, että hylkään, mutta Gwynethiä elokuvassa Rakastunut Shakespeare on vaikea ohittaa. Gwynethiä on myös kiva taivutella: Gwynethkö on valintasi? Gwynethpä Gwyneth.

{ } Agnetha Fältskog
{x} Anni-Frid "Frida" Lyngstad
Hee hee, tätä piti miettiä jo ennen kuin opin tumputtamaan tai pääsin lukioon, kumpi nyt tulikaan ensin. Pidän vanhat asemat: Frida. (Vaikeampaa olisi, jos tässä olisi toisena Charlien enkeleistä se vähän pienempit*ss*nen, siis porukan älykkö.)

{ } Halle Berry
{x} Penélope Cruz
Halle on kyllä hekumallinen, mutta Penelopen sarja espanjalaisia elokuvia vie heittämällä ohi.

Huh, loppuivathan ne sentään! En uskaltanut hakea kuvia valintojen tueksi, koska selaimessani ei ole mitään aikuissuodatinta. Tämähän olisi kestänyt pian koko yön…

* Halkolan kohdalla piti tehdä poikkeus, ei irronnut etunimi. Syitä en arvaa eritellä.

Paljastuskirja nyt

Sijaistoimintojen aatelia. Piti tehdä ihan muita hommia pikaisesti koneella ja sitten lähteä tiskaamaan, mutta ei taida ehtiä enää, kerta unohduin vastailemaan meemiin, joka on kiertänyt jo laajan joukon suosikkiplokejani. Viimeksi näin sen minulle uudessa tuttavuudessa nimeltä Lohi aseenaan. Niettä kiitos kimmokkeesta.

Take it away, Eric the Orchestra leader!

1. Tiedätkö ketään, jolla on samat nimikirjaimet kuin sinulla?
Lukuisia. Nippu sisaruksia, vanhempani ja eräs kerhokin käyttää niitä.
2. Tiedätkö ketään, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla?
En samalta vuodelta, mutta esmes NHL-pelaaja Rick Nash taitaa jakaa synttäripäivän.
3. Jos saisit olla yhden päivän ajan kuka tahansa henkilö maailmassa, kuka olisit?
Voiko tästä enää parantaa? Ei vais, vaihtelun vuoksi voisi olla erirotuinen nainen ihan eri oloissa… vaikka Condoleezza Rice. Lukisin Ilen viestit ensitöikseni.
4. Olisitko valmis lunttaamaan kokeessa, jos tietäisit, ettet jää kiinni?

En haluaisi. Kokeissa, testeissä ja visoissa haluan periaatteessa vain nähdä millainen tulos tulee, olkoon hyvä tai huono. Joskus liha voi toki olla heikko.
5. Ota päiväkirjastasi (jos sinulla sellainen on) esille sivu 6 ja kirjoita tähän pätkä, joka kuvaa sinua, elämääsi tai ajatusmaailmaasi parhaiten?

Ei ole, en jaksa keksiä korviketta.
6. Mitä kappaletta kuuntelet parhaillaan tai minkä kappaleen kuulit viimeksi?

Hmmm… illalla elokuvassa toistui Screamin' Jay Hawkinsin järäyttävä I Put A Spell On You.
7. Mikä on sinusta lähin esine tietokonetta tai sen osia lukuun ottamatta?

Tuossa on vesituoppi, kyniä, pari sanakirjaa ja nippu laskuja.
8. Mitä näet, kun katsot (juuri nyt) oikealle takaviistoon?

Sängyn ja sen takana kirjahyllyn.
9. Käytätkö/käyttäisitkö mieluummin piilolinssejä vai tavallisia silmälaseja? Miksi?

Laseihin on tottunut, kyllä ne kelpaavat.
10. Onko kivempi antaa vai saada lahjoja? (rehellinen vastaus!)
Hauskinta on antaa pojalle lahjoja, mutta täsmäosumien saaminen toki innostaa. Ja pojan itetekemät ovat ylivoimaa.
11. Mihin kilpailuun osallistuisit näistä mieluiten: Idols, Haluatko miljonääriksi?, vai Big Brother? Uskoisitko pärjääväsi näistä jossain hyvin?
Haluatko miljonääriksi? on ainoa, mitä voin edes kuvitella. Kotisohvalla pärjäisin, mutta telsussa menisin kai puihin.
12. Mistä hinnasta suostuisit ajamaan pääsi kaljuksi?
Luonto hoitaa sen hiljalleen, mutta vaikka toimintatonnilla voisin luopua näistä jämistä.
13. Syötkö/söisitkö mieluummin etanoita vai mustekalaa?
Hmmm, varmaan etanoita, koska mustekalaa olen saanut vain kumimaisessa olomuodossa olemattoman makuisena.
14. Tulet kouluun ja huomaat, että tänään on koe, jonka luulit olevan huomenna ja johon et ole lukenut lainkaan. Mitä teet?
Tuttu tilanne muinaisvuosiltani, ettei ole valmistautunut lainkaan. Pokerilla kimppuun.
15. Avaatko banaanin ylhäältä (se osa, mistä se on tertussa kiinni) vai alhaalta?
Tertun oma asia… eikäkö ylhäältä.
16. Ottaisitko lävistyksen mieluummin kieleen vai napaan?
Ei houkuta yhtään, napa kirpaisee vähemmän ajatuksena.

17. Oletko koskaan juossut liukuportaita väärään suuntaan?
Kloppina se kuului pakollisiin riitteihin.
18. Milloin ja miksi itkit viimeksi?
Ei haisua, siitä lie kuukausia, kenties vuosia.
19. Jos joutuisit luopumaan jostain aistista (näkö-, kuulo-, haju-, maku-, tunto-), mistä luopuisit?
En tiedä olisiko maku vai haju tärkeämpi, että osaa varoa pilaantunutta. Vastaan maku, haju varoittaa muistakin asioista.
20. Entä mistä aistista luopuisit kaikkein viimeisimpänä?

Tunto. Elämä olisi vaikeaa ja vaarallista, jos voisi saada puukon selkään tai auto voisi ajaa jalan päältä, eikä huomaisi mitään. Aika moni nautinto kalpenisi myös olemattomiin.
21. Oletko ikinä ollut ihastunut/rakastunut opettajaasi?
Tuskin olen. Yliopistossa joku on voinut viehättää, mutten muista haaveilleeni enempää.
22. Käveletkö/ajatko yleensä päin punaisia?

Hyvin harvoin. Jos kadut ovat tyhjiä, niin silloin.
23. Puhutko tai laulatko itseksesi usein?
Kyllä, volyymikin vaihtelee kuiskailusta täysiin palkeisiin. Erityisen pikantti tapa on kiroilla huutaen, ehkä löydän sisältäni vielä pikku Touretten.
24. Haluatko kassalla ensin kolikot ja kuitin/setelit siihen päälle, vai ensin kuitin/setelit ja kolikot siihen päälle?
Koura on iso, kunhan mahtuvat siihen kerralla.
25. Kuinka monella kielellä osaat sanoa "minä rakastan sinua"?
Uskottavasti en ehkä yhdelläkään, mutta sanoja tulee mieleen ainakin 6-7 kielestä.
26. Mitä kuivaat ensimmäisenä, kun tulet suihkusta?
Yleissääntö pätee: iso pää edellä.
27. Oletko ikinä uinut alasti?
Totta munassa, uimahallissakin joskus.
28. Minkä osan luet sanomalehdestä mieluiten?
Riippuu pitkälti lehdestä. Takavuosina yksi hämärä suosikki oli Hesarin palsta Kysy Kirstiltä. Iltapäivälipareista urheilusivut, koska muu voi olla mitä vain huttua.
29. Mihin ulkonäkösi piirteeseen olet erityisen tyytyväinen?
Äh, tavallisuuteen. Ajoin pituuteen, siis että pää keikkuu korkealla.
30. Oletko ikinä ollut koulussa/töissä krapulassa?
Kyllä olen. Voisin nokittaa, että joskus jopa hiukan nenässä.
31. Jos tv:ssä esitettäisiin suorana lähetyksenä julkinen teloitus, katsoisitko sen?
Ei houkuta, mutta en tiedä. Sosiologisena havainnointina voisi kiinnostaa.
32. Olisitko valmis tappamaan viattoman ihmisen, jos sen avulla nälänhätä poistuisi maailmasta?
Niin tolkuton premissi, etten osaa ottaa todesta. En ole valmis tappamaan edes viallisia.
33. Jos sinulle tulee aikaisena kouluaamuna kiire ja joudut jättämään joko meikkaamisen tai aamupalan väliin, kumman jätät?
Mitä muistelen aikaisia kouluaamuja, niin ei tehnyt tiukkaakaan jättää väliin sekä aamupala että meikkaaminen. Mieluummin tämä jälkimmäinen.
34. Valitse jokin lempi-tv-sarjoistasi. Ketä sen hahmoa muistutat eniten?
Seinfeldia olen kelannut läpi taas viimeksi, mutta tyyppeihin ei voi samastua. Jos joku, haluaisin olla enemmän kuin Kramer.
35. Mitä näistä teet mieluiten: tiskaat, imuroit vai peset lattioita?
Sopivan zeniläisessä olotilassa tiskaaminen palkitsee parhaiten. Kiireessä ja pakolla kaikki ärsyttävät. Imurin ääni on rasittava.
36. Mitkä ovat huoneesi hallitsevimmat värit? Ovatko ne lempivärejäsi?
Heh! Mulla on violentti vyö feng shuissa, mutta vaatii meedion kertomaan lempi- tai hallitsevia värejä.
37. Ovatko jalkasi juuri nyt ristittynä, istutko niiden päällä vai miten ne ovat?
Tällä hetkellä vasen on normaalisti taitettuna ja oikea polkee vähän jännittyneenä.
38. Jos saat matikan kokeista kasin, miten reagoit?
Hyvää keskitasoa se on, muistelen. Yläasteella haarukkani oli noin 9-10, mutta lukiossa vähän isompi 4–10. Ei aina ehtinyt tutustua uuteen aiheeseen, kun jo pukkasi koetta.
39. Mitä elokuvaa/tv-ohjelmaa katsoessasi olet itkenyt?
Aika moni ohjelma itkettää nykyjällänsä. Katsonpa lehdestä pahimpia: E! Entertainment, Tartu Mikkiin!, Huuma, Big Brother… nämä ovat vain pari esimerkkiä, joita olen kironnut eksyessäni kohdalle, mutta helppohan ne on kiertää. Paitsi jos poika vaatii Huumaa ruutuun.

Numero 300

Hee, mää kans, kerta Sun äitis oli toteuttanut tämän niin viehkon asiallisesti. Olen ollut vähän paineissa ja työn lumoissa viikon, ettei ole arvannut suotta väkisin rääpiä mitään tänne, mutta nyt oli hyvä hetki kirjoittaa kolmassadas polkka meemin hengessä. Jumangek, 300!

10 vuotta sitten 1997(-99)
Muutin kahden kaverin kanssa kimpassa omakotitaloon, joka oli remontin vallassa ja tarpeessa, mutta jossa oli mahtava pihamaa grillaushommiin ja mainio sauna. Toisen kämppiksen kanssa olimme jo reenanneet piskuisessa ullakkokämpässä, koska olimme molemmat niin vähissä varoissa.
Meillä oli komiat monipäiväiset tuparit joulukuussa, kämppä täynnä väkeä, ja tein puuhellalla 10 litran kattilassa yllättävän maukasta tulista ja tomaattista jauhelihakeittoa.
Yläkerran boksissani käynnistin taas isomman mittakaavan käännöshommat vanhalla Macin louskulla ja pääsin välillä huoltomiehen duuneihinkin, jotta raha-asioita sai hitusen kohennettua. Roikuin myös rutkalti pilispaarissa pelailemassa ja hörpöttelemässä.
Heeetkinen, tuohan tapahtuikin kaikki vuosina 1998-99, mutta onko se niin tarkkaa.
Vuonna 1997 taisin olla vähän nenässä. Isä kuoli, mikä mullisti asioita pääni sisällä ja oudolla tavalla myös täräytti palikoita kohdalleen.

5 vuotta sitten 2002
Muutin poikani ja äitinsä luota nykyiseen lukaaliin, eli yksiönrähjään. Ero varsinkin pojasta ahdisti, mutta jotkin palaset loksuivat kohdalleen, kun älysin yksinkertaistaa elämääni muissa suhteissa.

3 vuotta sitten 2004
Jatkoin hommia vanhoilla Macin louskuilla (niitä taitaa olla kolme, kaikki pian 20 vuotta vanhoja kitkuttimia) ja kiikutin valmista kamaa levykkeellä elikkäs korpulla toimistoon. Vanhojen ohjelmien kanssa oli mukavampaa toimia, pelasivat pomminvarmasti ja yksinkertaisesti, mutta kieltämättä netissä ja kotisähköpostissa on vankat etunsa. Sitä paiten, muiden käyttämät ohjelmat olivat niin paljon tuoreempia, että tekstien siirto vanhoihin vehkeisiin (käyttömuistia 4 megaa) alkoi tökkiä. Kääntäminen on nopeampaa suoraan vieraskieliseen dokuun kuin printiltä.
Pojan yökyläilyjen rutiinit olivat soljahtaneet koko lailla uomiinsa.

Tähän asti tänä vuonna
Poika on saatettu koulutielle ja kahdenkeskiset jutut vain syvenevät, kun puhumme kahdella kielellä ja hän osaa lukeakin. Tajusin muuten, etten ole joutunut piilottelemaan mitään lapselle sopimatonta luettavaa, kämppä on entisellään paitsi että käy siivottomammaksi viikko viikolta.
Olen huhkinut tuoreemmalla vanhalla Macin louskulla (Dual 450 MHz PowerPC G4), jossa on sentään megan ADSL-piuha ja iso vanha putkinäyttö. Tämä oli kai kova rauta joskus viisi vuotta sitten, tuplaprosessorinkin ansiosta, koska kelpasi ankaraan graafikkokäyttöön. Välttää hyvin yhä minulle, koska en tarvitse paljon tekstinkäsittelyä ja pdf:ien tsekkausta ihmeempiä tehonsyöjiä, ja sain halvalla. Tiger on komia käyttis, tiedä sitten mahtaisiko uusi Leopard edes pyöriä tässä. Helppohan tuota olisi kohentaa etenkin muistien osalta, koska se on laajennettavaksi suunniteltu.
Niin, olen saanut hommiakin tehtyä, sillä jos kädenjälkieni tärvelemät lehdet ja kirjat tältä vuodelta panisi pinoon lattialle, kyllä se yli polven kai kohoaisi. Joukossa on useita, joista olen vähän polleakin, ettei työ hukkaan ole valunut, vaikka omalle pankkitilille siitä ei jää mitään.
Ja tänne on tullut nakuteltua äimistyttävä määrä roskaa, enpä olisi vuosi sitten millään uskonut.

Eilen
Tein tiukasti hommia aamulla, kunnes Konttorin maratonvisa kutsui yhdeltä.Yllätimme itsemme iloisesti, sillä venyimme 60 kysymyksen paketissa puolen pinnan päähän voittajasta, jonka keulahahmo on tietääkseni Suomen parhaita tietäjiä. Meillä oli erinomainen joukkuehenki ja peruskivenä Norsutanssija, joka kahmi meille hulvattomasti pisteitä ihan omillaankin. Itse asiassa, ellei viimeisen 10 kyssän jaksosta olisi annettu tuplapisteitä, olisimme voittaneet koko hoidon. Eniten siis hyväksyttyjä vastauksia.
Pari lipsua jäi jäytämään, mutta niin kai pitää ollakin noin isossa satsissa. Silti, tottahan se olisi pitänyt keksiä, kuka yhdistää Humphrey Bogartin ohella elokuvia Syvä uni ja Key Largo. Sotkeuduin ajattelemaan jotenkin Maltan haukkaa ja innostuin keksiessäni Peter Lorren.
Erehdyin sitten vielä mukaan Amurin Portin musavisaan, jota veti Sami Hintsanen, mutta se oli liian tuoretta ja hevivoittoista kamaa mullen. Tulimme silti palkinnoille, ehkä kolkiksi, koska Cobain ja Teemu pelastivat riittävästi pisteitä.

Tänään
Heräilin pää liiasta visailusta kipeänä. Siitä huolimatta olen saanut nakuteltua jonkun 20 000 merkkiä käännöksiä, jonka pyrin vielä tuplaamaan yöhön mennessä, ja tarkastettua ainakin viisinkertaisen määrän. Totesin lompsaan eksyneen kaksi lätkälippua joulukuulle, joten yritän järkätä pojan mukaan halliin, mutta pitää muistaa korvata toinen lipuista Norsutanssijalle, jolla oli tuolle päivälle työesteitä.

Huomenna
Ei osaa ennustella. Hommia piisaa loppuviikoksi, mutta käännökset saa varmaan tänään ja huomenna jokseenkin valmiiksi. Jos nyt kipaisen hakemaan muutaman tölkin, kuten houkutus vahvasti enteilee, pää voi olla kipeä taas huomennakin, mutta tuskin kuitenkaan.
Pakastin pitäisi sulattaa, jos vain saan sen syötyä tyhjäksi. Kaipa se kerran viidessä vuodessa on tarpeen. (Pahoittelut kotihengettärille, joita tämä tunnustus epäilemätic loukkaa.)

Ensi vuonna

Mjuu, voin olla hengissä ja saatan suunnitella suuriakin muutoksia. Jos yhtään itseäni tunnen, niin luultavasti höylään kuitenkin samoilla vanhoilla laduilla vain hiukan väsyneempänä ja kankeampana. Haaveilen ehkä jossain vaiheessa vuotta sukupuolikontaktista. Jos tuurit osuvat kohdalleen, voin keksiä uuden aforismin tai edes luulla keksineeni, sillä on niitä pulpahtanut päähän ehkä joka kolmas vuosi siitä lähtien, kun täytin noin 25. Paha vaan, kun en ole laittanut niitä juuri ylös, pari on jo unohtunutkin. Onhan se aika varmaa, että ne ansaitsivatkin sen. Tai sitten ne tekevät skambägin omaan tai jonkun muun päähän.
Koetan välttää edelleen pönöttämistä ja valehtelua, varsinkin itselleni ja pojalle. Asiat etenevät tuntuvasti paremmin, jos jaksaa olla valehtelematta itsellens.

From A Window

Se on vähemmän tunnettu Lennon/McCartneyn sävellys tuo From A Window, jonka levytti beatlekaksikon avustuksella Billy J. Kramer & The Dakotas heinäkuussa 1964. Vankkaa laatutyötä siitä tuotteliaimmasta vaiheesta, jolloin tutkapari Lennon/McCartney viskoi hittejä tulemaan siihen tahtiin, että niitä riitti monille muillekin esittäjille.

Ajankohtaiseksi laulun teema tuli, kun Angela paiskasi haasteella, että pitäisi kuvata lähimaisemaa tästä koneen vinkkelistä katsoen, täten:

"Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta, tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä, kirjastossa, kahvilassa, you get my point) ja onko kuvassa kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa."

No, koin pienenä harmina ja hidasteena, ettei minulla ole mitään kalustusta tai varustusta valokuvaamista varten, eikä tuo kuvallinen ilmaisuni ole muuten mitään huippuluokkaa. En edes keksinyt mistä äkkiseltään lainaisin sellaisen kuvien ottamista varten tarkoitetun valokuvauskameran.

Onneksi apu oli lähellä. Sillä välin kun laittelin lohipastaa meitille, poika alkoi piirustaa ikkunan näkymää. Tässä tulos:
EDIT: Unohdin lukea haasteen huolella ja kertoa, että polkkailen käytännössä aina kotityökoneella kuvatun ikkunan vieressä. Akkunan alla sisäpuolella on sänky, johon työtuoli melkein koskettaa – työmatka on siis askeleen tai kaksi, vaikka sen mittaisi sängyn pohjalta.

Mainittakoon, että lyijykynän sävyt ja värit eivät ehkä toistu parhaiten skannauksen ja jpegiksi latistamisen jälkeen. Oma fantastique-elementtinsä on siinä, että pihalla kuulemma potkivat jalkapalloa piirtäjä ja isänsä, mitä olemme harvoin saaneet katsella ikkunasta.

En keksi sukkana kelle jatkaisin haastetta, joten läiskin avoimesti hansikkaalla kaikkia kohdalle osuvia haasteen merkeissä, että kuvatkaa ihmeessä omia näkymiänne.

Aave väsyi vaeltamaan

Kop kop… kus on puuta… pitääpä ainakin hetken huilin.

Susupetal esitteli mukavan härpättimen, johon voi laatia oman etusivunsa, ainakin parin liikkuvan osasen suhteen, joten sitä piti kokeilla.


En hurmioitunut kovin luovaksi, mutta eiköhän jostain putkahtele vekkulimpia kombinoituja haarukoita. Sattuu olemaan kiire toteuttaa taas sijaistoimintoja, ajattelin karata töiden äärestä vielä kauppaan.

Räiskyvää muotia

Hulvatonta sosiaalisuutta Plokistanin piirissä kesken rauhaisan viikonlopun. Allyalias haastoi jo aamupäivällä kertomaan, millaisissa vaatteissa parhaillaan kuleksin. Vaikka aikaa ehti kulahtaa välissä, vakuutan etten vaihtanut yhtään osasta seksympään, vaan nämä ryntteet olivat niskassa jo kaupungille lähtiessä – valitettavasti.

Onneksi en ollut Allyn toivomassa vaatekerrassa (eli nk. aavikon asusteissa, siis kulkenut kommandona), että jäi edes jotain kerrottavaa. Seuraavasti:

– tummansininen collegepaita, resoriton loimi, joka ei purista ranteista, ei lanteista
– mustat suoriksi tarkoitetut housut, olikohan malli "chinos"
– musta teepaita, jossa "Tampere kulttuurikaupungiksi 2011"-teeman tunnus. "Tunnetta, taidetta, tarinaa" Harmi vaan, ettei Tre päässyt kampanjalla edes ehdokkaaksi.
– harmaat sukat ja bokserit

Aika säväkän värikäs kokonaisuus, kaikki jälleen pelkkää puuvillaa, ellei sitten sukkiin ole salaa hivautettu jotain tekokuitua pitämään niitä muodossa. Välissä ulkoillessa päällä kävivät toki haalistunut sininen farkkutakki ja mustat kengänlipareet. Kengät eivät ole puuvillaiset.

Tähän en keksi nyt haastettavia, valitan, koska moni tuntuu jo kuosiaan selvittäneen.

Lörpöttelevä hamsteri

Tärskähti kohdalle ansiomerkki, jonka otan polleana vastaan, kun Mieto Marinadi sellaisen herttaiseen tapaansa tarjoili. Allyalias oli ouluntanut merkin levitysperusteet:

"Nää palkitut eivät oo vaan niitten suosittujen pissisten kaa, vaan ottavat myös uuet lokit leikkiin mukkaan. Ne herättellee myöski järkevää keskustelua, vaikka kuka pistäis vastaan ja siltiki he saavat aikaan lähheisyyen ja ystävyyen tunnun."

Haluaisin todeta, että englannin sanakirjan mukaan 'schmoose' eli 'schmooze' tarkoittaa "jutella, lörpötellä".

Hatunnostoksi Marinadille koetin kehitellä kulutusaiheista meemiä. Lähtökohtana on se, että olen vähän kuin huovislainen hamsteri, jonka pitää koota kaappiin ruokaa yli välittömän tarpeen. Yleensä varalla on emmeet vähintään kolmeen tai neljään pääruoaksi kelpaavaan eri ruokalajiin, eivätkä yleistarpeet ole juuri koskaan lopussa.

Tältä pohjalta suuntaviivoja ja outouksia ruokataloudessani.

1. Hätävara eli ruokalaji, johon pitää aina emmeet kaapissa
– Hernerokkatölkki (eilen tosin poika halusi rokkaa, yllättäen meni viimeinen)
– pastaa on aina, vähintään makaronia, jotain saa kylkeen helposti, niukimmillaan vaikka valkosipuli-voi-yrtit-akselilta. (Maineikkaat poikamiesten "italianviikot" jäivät opiskeluaikaan, eli viikon ajan Torino-makaronia ketsupin kera rahaa odotellessa.)

2. Turhin säästöoperaatio ruokahankinnoissa
Pari kuukautta sitten totesin sokerin loppuneen. Minulla sokerikilo kestää saletisti yli vuoden, koska käytän sitä harvoin kahviin, vähän useammin esim. tomaattikastikkeeseen (Tina Nordströmin hengessä: "Och lite socko…"), enkä juuri leivo makeita.
Silti innostuin kaupassa puutetta paikatessani, koska lussakortilla sokeripaketin sai alennuksella. Enkö vaan ostanut niitä siitä riemusta kaksi. Luultavasti se toinen kivettyy kaappiin ennen käyttöä, mutta saatoin säästää jopa 15 senttiä.

3. Useimmin poisheitettyä, vaikka haaskuu on syntiä
– Kermaviili. Ostan pakkomielteisesti halpoja pytiköitä, koska ne säilyvät useita viikkoja ja kermaviilistä voi aina tehdä dippiä tai salaatinkastiketta. Jos taas suunnittelen johonkin ruokaan kermaviiliä käyttäväni, ostan uuden pytikän, jolloin usein totean jääkaapissa odottelevan vanhaksi käyneen purkin.
– Leipä. Paketit ovat liian isoja noin yhden hengen taloudelle. Pitäisi opetella pakastamaan aina puolet JA käyttämään niitä pakasteita, mutta satun pitämään tuoreesta.
– Perunat. Olen tottunut ostamaan näitä reippaasti, koska tuntuu ääliömäiseltä, jos näin halpaa ainesta varaa liian vähän. Tuntuu tosin että niiden kilohinta oli numeraalisesti sama jo markka-aikana, mikä tarkoittaisi hinnan kuusinkertaistuneen.
– Muutkin vihannekset ja hedelmät, mutta niiden luonteeseen kuuluu riski, että ostaa ennen aikojaan väsähtäviä tai pilaantuvia tuotteita. Sama koskee juustoja, joita on kaapissani usein montaakin lajiketta.

4. Pakastimen perussettiä (viihtyy varalla, ei ole kiire käyttää pois)
– Kalapuikot. Tartteehan paneroitua jalokalaa hommata, vaikka harvoin poikakaan niitä enää vonkuu. Soppaan sopivat kalakuutiot tai seipaketti kelpaavat vaihteluksi.
– Keittojuurekset. Ehdoton apu pikakeittoon ja vaikka pikanuudelien sekaan, vaikka parempaa tulee toki, jos ostaa tuoreena lanttua, porkkanaa, palsternakkaa jne. Eikä risteytyksen huipputuote hernemaissipaprika ole pois tieltä sekään, niitähän voi vaikka imeskellä jäisinä.
– Perunatuotteet. Suurimpiin synteihin ravintoloissa kuuluu, että ainakin ketjuformaatilla jylläävät paikat tekevät perunalisäkkeet pakasteista. Maku on aivan toista luokkaa, jos lohkot, tikut tai valkosipuliperunat on tehty tuoreesta. Pitää pakkasessa silti olla varalla ehkä perunasipulisekoitusta tai ranskanperunoita, sillä kotoiseen pikaruokaan on eri standardit kuin isommalla rahalla ostettuun täsmäateriaan.
– Marjat. Mielellään pitäisi varalla aina puolukoita ja kenties jotain makoisampaa sekoitusta.

5. Tärkeimmät kuivamausteet
– Mustapippuri, myllystä makoisinta
– Suola, sopivasti annosteltuna irrottaa makuja, tärvelee ylimäärissä
Noilla kahdella pääsee pitkälle, muita jatkuvasti käyttämiäni: basilika, paprika, valkopippuri, chili, curry, oregano, provencaleseos, ym.

Eiköhän tuo riitä, en jaksa väkisin enempää pusertaa. Jos jollain muullakin on vinksahtanut suhde ruokatarpeisiin, olisi hauska lukea vastinetta.

Jos tällaiseen kunnianosoitukseen kuuluu oikeus jatkaa viestiä parhaaksi näkemäänsä suuntaan, tarvitsen valikoimiseen jonkin kainalosauvan. Olen saanut ilahduttavia viestejä kommenttilooraan niin monelta suunnalta, että katson listalta vain tuoreimpia moninkertaisia kävijöitä niistä, jotka tunnen puhtaasti blogien välityksellä. Eikös tämä sovi merkin henkeen, kun olette täällä smuutsailleet?

Timbuktu, hdcanis, Mrs. Morbidi ja Urpo, ottakaa ihmeessä omanne jos maistuu, eikä sellaista ole jo muuta kautta tyrkytetty. Poika heräsi ja alkoi puhua mottipäisiä, täytyy lähteä koneelta. Toodle-oo!

Solmio tuli

Haksahdin vaihteeksi tekemään testin, kerta Minjan esittelemä "Mikä juoma olisit?" kiinnosti etäisesti. Kysymysten joukossa oli useita, joista en löytänyt sopivaa vastausta lain, eipä siis ihme että tuloskin oli näin skitsofreeninen.


Hjuu, viskiä juon harvoin, silloinkin ilman jäitä* tai vesitipan kera, jos sattuu olemaan erityistä mallasherkkua. Pillimehut ovat jääneet vielä pienempään rooliin karvaassa ruokakolmiossani, vaikka toki niitä pojalle pitää ostella. Omena- ja appelsiinituoremehua kuluu jonnii verran isommasta tölkistä.

Yleisin tulos näytti olleen oluttuoppi, mikä voisi minuakin parhaiten kuvata: pitkä, arkinen ja halpa sekä tuottaa väsyneen pöhnäisen ja turpean olon. Positiivisena puolena testistä pitää mainita, ettei 10 vaihtoehtokysymykseen vastaaminen vie juuri aikaa.

Sattui olemaan aikaa tässä Suomi–Kazakstan-pelin puoliajalla. Ei aivan vakuuttanut ensimmäinen puolikas, vaikka Alexei Eremenko Jr. yllätti iloisesti ja Jässi Jääskeläinen surullisemmin.

* Nautin viskini kuten naiseni: kylmänä ja kuivana. Ei vais.

You sexy… woo-ooh!

Muistaako joku vielä Princen kappaleen, jonka usein toistetusta nimestä (kts. otsikko) oli MTV-käytössä sensuroitu viimeinen sana oudolla naukaisulla? Minut on kerran pokattu Doriksessa sen kappaleen tahdissa, sensuroimattomana versiona, mutta siitä on tietenkin hirmuisesti aikaa.

Tuli vain taas niin mediaseksikäs olo, kun tein Kaiken pelityksestä löytämäni meemin "Mikä kouluruoka olisit?". Eikö vaikuta viekoittelevalta:

Olet kuin kaalilaatikko ja lasi vettä

Olet luotettava ja kallisarvoinen ystävä, hyvää pataa kaikkien kanssa. Suhteesi vanhempiisikin on todennäköisesti parempi kuin kellään ystävälläsi.
Fiksuimmat ovat jo huomanneet, että olet vaatimaton, mutta näppärä sekä käsistäsi että päästäsi. Siksi ihmiset tuuppaavat pyytämään sinua talkooavuksi ja soittavat sinulle, jos vastausta tai ohjetta ei löydy Googlesta tai Wikipediasta.
Viihdyt kauniissa kodissasi, ja hyvää elämää on ilta tv:n ääressä. Jos irrottelet, juot lasin viiniä. Taustamusiikiksi sopii kotimainen pop tai popahtava iskelmä.

Tekisi mieli heti irrotella useita kertoja tiheään tahtiin, mutta työt painavat päälle. En tiedä riittäisikö laatikollinen siihen, että jaksaisin kuunnella kotimaista popahtavaa iskelmää kauniissa murjussani.

Tässä vielä testin tarjoilema kaalilaatikon resepti, jota en kuulemma tietenkään tarvitse, mutta ystävät kuitenkin kysyvät sitä minulta. En ole koskaan kaalilooraa tehnyt, enkä tee nytkään, joten sikäli en sitä heti tarvihe:

Kaalilaatikko
gluteeniton
(6 annosta)
Valmistusaika: Yli 2 h
Vaikeusaste: Helppo
1 kpl valkokaali
25 g Flora leivontamargariinia
2 dl vettä
0,5 rkl Knorr vasikkaliemitiivistettä
0,5 dl siirappi
1 tl meiramia
1 kpl sipulia
25 g Flora leivontamargariinia
500 g jauhelihaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl viherpippuria
Liemi:
5 dl Flora ruoka -kasvirasvasekoitetta
0,5 tl suolaa
0,5 tl pippurisekoitusta
Pinnalle:
1 dl juustoraastetta

Paloittele kaali suikaleiksi. Sulata rasva isossa kattilassa ja laita kaalisuikaleet kattilaan. Kypsennä 5 minuuttia käännellen kaaleja lastalla. Lisää vesi, liemitiiviste, siirappi ja meirami kattilaan. Hauduta puolikypsäksi. Lisää tarvittaessa vettä. Hienonna sipuli. Sulata rasva paistinpannussa ja ruskista sipulit ja jauheliha. Mausta sipuli-jauhelihaseos suolalla ja rouhituilla pippureilla. Lisää seos kattilaan kaalin sekaan. Sekoita hyvin. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Mausta Flora Ruoka suolalla ja pippurisekoituksella. Valuta liemi uunivuokaan kaali-jauhelihaseoksen päälle. Ripottele kaalilaatikon pintaan juustoraaste. Paista laatikkoa 180 °C:n lämpötilassa 1-1½ tunnin ajan. Tarjoa kaalilaatikko puolukkahillon ja salaatin kanssa.
© Unilever Finland Oy

Jep jep, syksymmällä voisi vaikka kokeillakin, sillä onhan kaaliloora persoonallisen maukas eväs. Hyvä etteivät tillilihaa tai kanaviillokkia minusta tehneet.

Kymä hyvää, ilman kirosanoja

Kova rasti, paha paikka, ikävä tilanne ja sen semmoista. Mutta menköön, jos Angela haastaa, ja satun olemaan nousujohteisessa ylämäessä (onkos tuokin Sariolaa?). Kuulemma pitäisi keksiä 10 asiaa, joista pitää itsessäns (ja hitot muiden mielipiteistä, otaksun).

1. Elämänhalu. Liian monesti olen herännyt niin, etten haluaisi morjestaa itseäni peilistä, saati tervehtiä ympäröivää maailmaa. Täällä keikutaan silti, paremmin mielin kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Joskus sattuu nykyään, että muut haluavat minun olevan läsnä, kunhan olen suhteellisen hiljaa.

2. Välittömyys. Haluan sanoa itseäni lähellä oleville ihmisille, ja oikeastaan muillekin, mahdollisimman suoraan mitä ajattelen. En ole tehnyt sitä siksi, että ajattelisin siitä hyötyä koituvan, mutta välillä olen taintua hyvään palautteeseen. Ennen kaikkea siksi, että minä ja ne muut ymmärtävät, että liikumme yleensä vähäpätöisissä asioissa, jotka vain keventävät arkea. On vain hyvä, ettei haudota turhia.

3. Epäherkkyys. Olen kuullut pienestä pitäen, että olen liian herkkä, kuin mimosa. Lukiovaiheessa kuulin olevani ylimielinen. Nykyään näen ajoittain, että olen pystynyt säilömään pirtussa sitä samaa orastavaa versoa omasta erikoisesta luonteestani, joka ilmeisesti loukkaa tai hermostuttaa muita, mutta enää ei ole kiire tyrkyttää sitä kellekään muulle. Nyt tiedän, etten ole herkkä tai ylimielinen, olenpahan vaan.

4. Päättämättömyys. Liittyy edelliseen sikäli, että minulta tivataan silloin tällöin päätöksiä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Tiedän pystyväni joustamaan, jos se on edes jollekulle hyödyksi. Sen sijaan en pysty joustamaan harkitusti siksi, että joku saisi voiton näennäisessä valtataistelussa, koska se sotii liikaa elämänarvojani vastaan. Niinpä tahattomasti saan jonkun ihmisen ajattelemaan enemmän, mitä hän haluaa tai haluaako mitään. (Vinkki: tällä periaatteella on keskimäärin turha lähestyä naisia, jos halu on syventää suhdetta. Patriarkaalinen "mies päättää" tai "isä päättää" toimii usein helpommin, vaikka kuinka toisin toivoisi.)

5. Sukupuolisuus. Olen iloinen siitä, että vaikka nautin naisten katselemisesta, siihen ei ole nykyään mitään kiirettä. En halua katsella salaa, en halua loukata tuijottamalla, enkä halua tehdä oletuksia, mutta sen verran olen oppinut, että naiset pitävät siitä, että heidät huomataan. Sen ei tietenkään tarvitse johtaa mihinkään, mutta on yllättävän juhlavaa vain notkua kaikessa rauhassa, huomata kiinnostava, oikea nainen (mikä ei liity hemaiseviin vaatteisiin ja ulkomuotoon, vaan yleiseen asenteeseen), jonka kanssa voi vaihtaa katseen. Missejä ja nuoria tyttöjä en edes osaa katsella niin, että ajattelisin heitä sukupuolisina olentoina, mikä voi kuihduttaa mielikuvitusmaailmaani. Kaikkein hienointa on toki löytää katseella oikea ihminen, josta saattaa myöhemmin huomata, että hän on sukupuolisesti kiinnostava nainen.

6. Itse-epäily. Vaikka teen törkeitä yleistyksiä, kuten yllä naisista, en usko niiden kuvaavan taas päinvastoin yhtään yksilöä. Jos huomaan väkisin tunkevani jotakuta lokeroon, enkä tarkoita nyt penetraatiota vaan tylsää luokittelua, niin luulisin olevani altis nousemaan matalamielisyyttäni vastaan, kunhan ensin huomaan sen. Samaan liittyy se, että huomaan vaivihkaa kamppailevani homofobiaa vastaan muun muassa siksi, että olen oikeasti kiinnostunut, miksi en käsitä monien perusviettejä ja etten ainakaan tiedä tuntevani juttukavereina homomiehiä, -naisia kyllä. Jos summaan naiset, homot ja uskovaiset toiselle puolelle, huomaan ymmärtäväni aika pientä osaa väestöstä. Fobioita vastaan kannattaa aina taistella, sitä paitsi, jos on toivoa edistyksestä.

7. Ankkuroituminen. Nyt huomaan, että listani järjestys on satunnainen. Eniten pidän itsessäni siitä, että haluaisin pysyä miehenä, jollaisena poika minut tuntee ja jollainen hän haluaa minun olevan. Ei niin, että koskaan haluaisin esittää hänelle mitään, vaan etten muuttuisi turhaan hepsankeikkaillen siitä karusta olennosta, johon hän on oppinut luottamaan. Siihenkin olentoon liittyy paljon outoja piirteitä, mistä poika myös on osoittanut pitävänsä. Olo on sellainen, että olen hankkinut ja ansainnut hänen luottamuksensa, mikä voi toki olla potaskaa.

8. Yleissivistys. Juhlava sana, käytän sitä paremman puutteessa. Sam Cookea lainaten: "Don't know much about history / don't know much about geography", mutta sitten taas kevyestä kulttuurista on tarttunut sellainen laaja ja ohut pintasilaus. Paljon palikoita, joihin voi kiinnittää uusia tietoja. Se on hienoa siksi, että ymmärtää usein, jos joku muu kertoo kunnollista, syvällistä asiaa.

9. Kielellinen huvittelu. Pystyn viihdyttämään itseäni leikkimällä sanoilla. Isäni kehui taipumustani tähän jo ennen kuin olin kouluikäinen, esimerkiksi ilmaisua: "mennään metsemmäs". Pakko se on myöntää nykyään, vaikka kaverit etupäässä sille irvistelevät, että tavassani pelleillä sanoilla on jotain erikoista, mutta se on ehdottomasti sukurasite (jos suksi ei luista).

10. Rehellisyys. On erityisen vaikeaa väittää olevansa rehellinen, mutta luulo siitä pitää minua pinnalla. Saa upottaa kernaasti, sitten keksin kai uuden tavan vakuuttaa itseni, että jollain olennaisella tavalla pyrin siihen.

Hui helkutti, olipa kaamea, katharttinen reissu. Ja minä sentään pidän itsestäni aika paljon. Haluan jatkaa haastetta, jos ette ole ehtinyt vielä listaa tehdä, kaikille suosikeilleni. Teitä on kuulkaa monta. En uskalla nimetä teittiä, koska hirvittää jos haasteesta tulisi sariolamaisesti "peloteuhka".

Polka des zwei hunderts

Anteeksi siansaksa otsikossa, se markkeeraapi sitä, että näköjään tämä on polkka numero 200. Tai kuten me latinalaiset (olen käynyt Klasua, joskaan en lukenut siellä platinaa, enkä ole ihan saletti luvuistakaan) sanomme CC, mikä viittaa pienin kirjaimin myös kuutiotilavuuteen, olikos se kuutiosenttimeeteri.

Edelleen pitää mainita, että siemennestepanoksen keskitilavuudeksi on jossain joskus määritelty 10 cc, mistä puolestaan otti nimensä näppärä brittipopbändi 1970-luvulla. Ilmeisesti ihailivat amerikkalaista popbändiä nimeltä Lovin' Spoonful ja halusivat nostaa tällä keinolla hattuaan.

Jeaah, pojan kanssa hurvitellun viikonlopun jälkeen silmäisin pikaisesti Plokistania, missä huomio kiinnittyi monella kolkalla tilaa raivanneeseen Syntitestiin. Pitihän se hapiaan pyöräyttää lävitse. (Via Sedis, Kriisipuuro, Sun äitis, Dolorosa, Appia, Veneto… en jaksa keksiä enempätä.) Näin mairittelevaa hyveellisyyttä se pukkasi:

Suhtaudun epäluuloisesti ihmisiin, jotka hyveitään korostavat, enkä usko tähän tulokseen millään muotoa. Jos nyt kaivamalla kaivaa asioita, joiden korostuminen ilahduttaa, niin kohtuullisuus on hauska nähdä kärjessä ja vastaavasti ylpeys, kateus ja huumorintajuttomuus hännillä.

Asioita, jotka näyttävät sijoittuneen aivan vääriin paikkoihin on vatsan palvonta, sillä elämästä kohtuuton osa menee oraalinautintoihin, joista vatsa saa osansa, jopa leijonan sellaisen. Rakkaus taas tuntuu jääneen huutolaiseksi, en käsitä mistä se pisteitä keräisi, vaikka testi muuta väitttää.

Sitten ovat vielä vastapareiksi asetellut ahneus ja viisaus sekä ylpeys ja urhoollisuus, jotka ilmeisesti jäävät arvomaailmassani kunnioitetun Syntestaattorin mielestä muiden jalkoihin, kuten saattaa olla todellisuudessakin. Meinaan, ahneudelle ja ylpeydelle ei olisi oikein elinkelpoisia olosuhteita ahtaissa puitteissani, kun taas kannettu viisaus ei pysy matkassa eikä urhoollisuutta rauhanajan pelkurisivari ole nähnytkään, saati että olisi itse osoittanut.

Näillä eväillä uuteen viikkoon. Taidan satsata tuolta syntilistan kärjestä murehtimiseen ja hengen velttouteen, jos kohta myös ruumiin. Huomasin vasta, että hyveiden matalin lukema on korkeampi kuin syntien suurin. Mitä hiivatin pyhimystä se viattomasta testaajasta vääntää? Painotetut nopat taas käytössä. Silti taidan määrätä Pyhän Varapygmin päivän almanakkaan, kunhan keksin sopivan ajankohdan ja teeman.

Soittolistaa meemitellen

Olen kovin tykästynyt listoihin, joten oli hauska katsoa Loistavan puhalluksen nippua levyjä, jotka hän oli valinnut soimaan ja joista hän laajensi aiheen meemiksi.

Itse laitan koneelta soimaan milloin mitäkin, usein ihan suffelina sekalaista tai jonkin aihepiirin kamaa arvotussa järjestyksessä. Onneksi iTunes taltioi tiedot viimeksi soineista, niin voin osallistua meemiin katsomalla sieltä, mitkä albumit ovat pyörineet viime viikkoina. Tässä tuoreusjärjestyksessä, ykkönen viimeksi.

1. Deke Dickerson & The Ecco-Fonics: More Million Sellers
Menee melkein vimmaisen puolelle, kuinka paljon olen kuunnellut Dickersonia viime kuukausina. Tämä on suosikkilevyni, mutta hyvin tasalaatuista on tuotanto. Hilpeää, muhevaa ja hulvatonta roots-kamaa, kitara soi rivakan sävykkäästi.

2. Mickey Jupp: Live At The BBC
Pitkäaikaisen suosikkiäijäni pätevää luentaa parhaista kappaleistaan vuosien varrelta, kuten Cheque Book, Switchboard Susan, Down At The Doctors, Anything You Do ja paljon muuta. Jopa vanha sotaratsu St. James Infirmary kuulostaa komealta.

3. Martti Servo & Napander: Avatkaa ovi!! Live & Sydämen amiraali
Ajoittain nämä hupsuttavat suuresti, sitten voi tulla kuukausien tauko ennen kuin viitsii ottaa uusinnan.

4. M. A. Numminen ja Jani Uhleniuksen uusrahvaanomainen orkesteri: Swingin kutsu
MAN teki 1970 huimia suomennoksia swing-ajan klassikoista (All Of Me, Whispering, One of These Days, Tea For Two) ja Uhleniuksen orkesteri soittaa "neekeri-jatsimusiikkia" erittäin svengaavasti, pehmeästi ja taitavasti. Pitkän linjan lempilevyjä.

5. Lynyrd Skynyrd: Gimme Back My Bullets
Lynyrdiä kaipaa tämän tästä, kahden tai jopa kolmen kitaran boogieatakki on iskenyt aina. Valitettavasti koneella ei ole vielä muita levyjä, mutta toimiihan tämäkin hienosti.

6. Love: Forever Changes
Yksi persoonallisimmista rocklevyistä ja hienoimmista kans, hippihörhöilyyn sotkeutuu ovelasti mehikaanovaikutteita torvissa ja kitaroissa. Julman komeita kappaleita.

7. Elvis Costello & The Attractions: Imperial Bedroom
Tästä olen polkannutkin, ei siitä tämän enempää, mutta mielenhäiriö ei ollut tilapäinen.

8. Reverend Horton Heat: Spend A Night In The Box
Uudempi tuttavuus, psykoon vivahtavaa rockabillyä ja rokänrollia. Viihdyttää verevyydellään, mutta vaatii lisää perehtymistä.

9. Nightingales: Sentimental Hospital & Circus Delirium
Tuorein albumi (2007) ja kakkoslevy (1995) ovat näköjään räikyneet viimeksi.

10. Kasettikokoelma 3 CD
Veli teki niin herttaisen eleen, että hankittuaan piuhat analogikamojen siirtämiseksi tietokoneelle poltti minulle kolme ceedeellistä vanhoja suosikkipiisejä, jotka olin 80-luvulla nauhoittanut hänelle. Helmiltä nauhassa ovat kuulostaneet esim. Fun Boy Three, Big Country, Monochrome Set, Nits, Magazine, Squeeze, Joe Jackson, Man, Madness, Thin Lizzy, Smiths, Jim Pembroke ja monet muut. Harmittavaista, että mulla oli silloin niin surkeat stereovehkeet, mutta ydin välittyy rahinan seasta edelleen.

Jep jep, olisi hupaisaa lukea muidenkin listoja, jos huvittaapi tarttua meemiin.

Meemiläiset kansat

Annoin pikkuvarpaan… meemit vievät taas. Angela oli haastettu mainioon henkilökohtaisia asioita penkovaan kyselyyn, johon houkutti vastailla. Olisi kiintoisaa lukea muidenkin listoja, joten saanen haastaa mahdolliset kiinnostuneet lukijat edelleen mukaan.
Edit: Erityisesti houkuttaisi haastaa Theodor, joka on juuri avannut blogin, kuten edellisen polkkani kommenteista kävi ilmi.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
1. Fintrådsdragare ("hienolanganvetäjä" kaapelitehtaassa Tukholmassa 2 kk 18-vuotiaana)
2. Teurastamoapulainen (kahtena kesänä, mm. minkinruokaa talikoimassa)
3. Huoltomies yliopistolla (työllistämishommia, kohosin asemaan Asentaja I, mutta pidän itse enemmän tittelistä "akateeminen huoltomies")
4. Yöportieeri hotellissa (Turussa ja Treella, yht. yli viisi vuotta, neljä hotellia)
Alla kuplii: lehdenjakaja, kengänkoron syrjähöylääjä (hieno titteli!), duunari makkara- ja kaakelitehtaassa, sivutoimitalonmies, museovalvoja… olikohan vielä muita? Ai niin, STV:n vartija (vastuualueena mm. Finlandia-talo ja Nesteen pääkonttori. Heh!)

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:
1. Turku (noin 6 vuotta)
2. Helsinki (6 v lapsena + 3 kk aikuisena)
3. Vaasa (1 v)
4. Tukholma (2 1/2 kk)
Kärkeen kuuluisivat Tampere ja Pirkkala.

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
1. Conan O'Brien
2. Uutisvuoto
3. elokuvat (jos on aikaa ja halua katsoa kokonaan)
4. Monty Python (olisi kärjessä muuten, mutta ovat niin tuttuja)
Muita: NHL-pelit, urheilukimarat (jalkapallo, jääkiekko), satunnaisia jaksoja monista sarjoista (Simpsonit, Diagnoosi: Murha, Frasier, Frendit, MacGyver, Pulmuset… jne sen mukaan mitkä tulevat sopivaan aikaan). Eivät Conan ja Uutisvuoto parasta ole, mutta niitä jaksan katsoa varta vasten.

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
1. Lontoo
2. Turku (lomailin aikoinaan vahingossa siellä kuukauden)
3. Autokiertue Hollannin ja Belgian kautta Englantiin ja Skotlantiin (jos yöpymismaita mainitsee)
4. Lontoo
Köyhältä näyttää, muut lomat ovat olleet äkkipiipahduksia. Kotona on kiva lomailla.

Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin (ei sentään joka päivä, usein):
1. Google ja Wikipedia
2. Blogilista (mistä käynnistyy kierros)
3. nhl.com
4. Ilmatieteen laitoksen sääsivu (keli Treella)
Lähellä listaa: ESPNsoccernet, viitisen muuta urheilusivua jotka pitää tsekata, Sitemeter ja Google Analytics (plokiliikennettä on kiva seurailla), yourdictionary.com, pankki, onhan niitä.

Neljä lempiruokaani (tässä omatekemiä):
1. Palapaisti puikuloiden kera
2. Pojan suosikki "makaronisimpukoita ja kastiketta" (Pasta bolognese)
3. Hernerokka (raa'asti purkista; pippuria, meiramia, sinappia ja ehkä sipulia sekaan)
4. Chicken wings ja kermaviilidippi (ollut viime aikoina in) tai herkuttelevien herrojen kanssa fajitas/enchiladas liha- ja kanatäytteillä
Ulkona syötynä: kinkki- ja thaipöperöt, kunnon pippuripihvi, texmex-tyylin pikaruoka (ei taco), savuporojuustokeitto (pitäisi opetella tekemään), mustamakkara torilla, pizzakin aina joskus.

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisit juuri nyt:
1. Koti kelpaa mainiosti
2. Kurussa "pahuuden mökillä" (kaverit ovat talkoohommissa ja tenuttamassa)
3. Paarissa
4. Pojan kanssa (tavallaan ykkönen, mutta asia on monisäikeinen)
En tunne kaukokaipuuta, kun ei ole nyt saumoja reissata, viihtyisin kyllä varmaan monessakin paikassa. Turkuun pitäisi mennä heilumaan paria hyvää kaveria tervehtimään. Ehkä myös Espooseen ja/tai Riihimäelle. Puhumattakaan sukuloinnista.

Sillä lailla. Aika risaista on ollut, kuten näkyy, ehkä sekin vaikuttaa nykyiseen kotona viihtymiseen.

Meemi sanojen tunnearvoista

Viikonloppu on hyvä aika ihmetellä meemejä, tuorein mieltä viihtänyt löytyi Ruu Morbidilta. Sanojen äärelle pitäisi hakeutua.

Aktiivisen sanavaraston palikat on voittopuolisesti hyväksynyt käyttökelpoisiksi ja hyödyllisiksi, joten meemissä haettuja poikkeustapauksia joutuu oikein kaivelemaan passiivipuolelta ja etsimään kirjoituksista, joissa ne ovat silmään tökänneet. Näillä eväillä kimppuun:

Viisi suomenkielistä lempisanaani (ei kuitenkaan erisnimiä tai paikannimiä tms.).
– 'naseva, nasakka' Pidän nasevista ilmauksista ja niiden nasakoista käyttötavoista.
– 'turska' Ei niinkään norjalaisen synonyymina, vaan ennen kaikkea tuskan korvaajana: yhtä aikaa leikkisä ja voimistava, sillä onhan turskassa enemmän kärsimistä kuin tuskassa. Kalannimet ovat muutenkin kivoja, kuten ruijanpallas ja toutain (terveiset Kauralle!)
– 'mynnähtänyt' Ilmeisesti tuo tarkoittaa pilaantumaan pyrkivää ruoka-ainesta, esim. lihaa, mutta PG Wodehousen kirjassa Kuka teki kenelle mitä? kääntäjä Olli Nuorto käytti sitä kuvaamaan huonosaattoista, tumpeloivaa, puhditonta miestä. Löysin tuurilla sanan tyypillistä olotilaani kuvaamaan.
– 'maalisieppo' Urheilukielen kliseiden kyllästämässä, jankkaavassa termistössä tämä on mullen pieni ilopilkku. Samaa sukua jotenkin on 'kirjosyöppö', jonka kenties muovasin itse muinoin.
– 'hiuskampaus' Epäsana, joka on jaksanut viihdyttää vuosikaudet. Kiitos kuuluu tietenkin Mauri Sariolalle, joka pystyy jankkaamaan jo yhdyssanan mitassa.

Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein.
'Toutain' Myös mukaranskalaisittain lausuttuna /tu-tään/.

Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten työssä, arjessa tms.
Jaaha, kun kääntelee vaihtelevaa materiaalia tuhansia sanoja viikossa, täsmävastaus olisi niin tylsä, etten jaksa sitä edes miettiä. Otan erivapauden arpoa viisi arkista sanaa, jotka on ollut mukava tuikata käännökseen, kun paikka aukeaa:
nahjus, käsirysy, kyntää, eritoten, tolkku (lähellä kärkeä: Jawohl! Ai niin, se ei taida olla suomea.)

Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten.
Vintillä olisi ollut leipää, mutta lapset söivät portaat. (Alla kuplii: Kannattaa olla oma itsensä, koska enempää ei voi olla.)

Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan.
– 'velvollisuus' Usein ulkopuoliset kutsuvat velvollisuudeksi asioita, jotka näen pikemmin mahdollisuutena, oikeutena tai puuhana, joka vain vaihtoehtoja miettimättä tehdään. Liian juhlava ja negatiivinen sana käyttötavoiltaan, samoin kuin on usein 'vastuu'.
– 'kevyt' Käytön takia taas: sana on alkanut tarkoittaa mautonta, olematonta, vesitettyä tai käyttöarvoltaan kehnoa ruoan, kulttuurin ja viihteen saroilla. Vielä kun kevyeen yhdistetään 'ohuen ohut', niin lähennellään nollatuotetta.
– 'eläköityä' Tästä tuli taannoin jo kirjoitettua, ottaa edelleen pahasti korvaan. Vaikka sisällössä ei ole kai vikaa, siinä muutetaan aktiiviseksi siirtymävaihe, jonka olen tottunut ajattelemaan melko passiivisena liikkeenä, kun jäädään eläkkeelle.
– 'moinen' Tämä on niitä sanoja, joissa oletan vian olevan ihan omassa korvassa, mutta jokin häiritsee vaikkapa lauseessa: "En ole koskaan nähnyt moista." Taustalla voi jyllittää sekin, että ennen pidin sanoja 'sellainen' ja 'tällainen' sointuvampina kuin 'semmoinen' ja 'tämmöinen'. (Tuosta turskasta olen päässyt jo eroon.)
– 'perfektionisti' Tästäkin olen jo nurissut polkassa "Olen imperfektionisti": sanassa häiritsee sekä sen väärinkäyttö että taustalta paljastuva eetos, jota en pidä kovin tervehenkisenä. Asioita on mukavampi tehdä hyvin kuin tavoitella tavoittamatonta päämäärää, jonka saavuttaminenkaan tuskin toisi onnea.

Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta.
En ole kovin kliseekammoinen, vaan koen latteudet ja itsestäänselvyydet usein hyödyllisiksi ja turhan hanakasti parjatuiksi. Kyllähän kielessä tarvitaan yleispäteviä ilmaisuja, jotka kaikki ymmärtävät, ei kaikkea voi suunnata pienen piirin nokkelointiin.
Niinpä kaipaan uusiutumista eniten hauskuuttamaan luotuihin fraaseihin, jotka ovat menettäneet hauskuutensa kauan sitten. Vaikkapa:"Tuli kuin Manchester Unitedille illallinen." Tai jos vähän yleisempää etsii, niin "hän loihe lausumaan" on raskas kuulla, jos se toistuu aina ennen jutun loppukäännettä.
Samaan henkeen voisi mainita, että Turun voisi jättää välillä rauhaan. Vaikuttaa peräti kankeamieliseltä, että kaupungin nimi voisi toimia vuosikymmenet automaattivitsinä, kuten moni stadilainen ja tomperelainen tuntuu uskovan: Turku, tsihihi. (Vaikka mikä minä olen keltään hupia viemään, jos se yhä nakrattaa. Homo, tsihihi. Ruotsalainen, tsihihi. Pylly.)

Sana, jonka haluaisin kuulla useammin.
'mojova' En tiedä oikein miksi, ehkä haluaisin kohdata tiheämmin mojovia asioita. Ai niin, kaipasimme hiljattain myös sanan 'etsu' paluuta, se tarkoitti koulukielessämme etevää. Kuuluu niihin, jotka huvittavat tomppeliudellaan, kuten vaikkapa 'ortsia' [eli odottaa] ja 'mölö' [maito].

Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut.
Uusia sanoja tulee passiiviseen sanavarastoon varmaan joka viikko, mutta milläs niitä sieltä käskystä kaivaa? Eilen opin ainakin, millainen on rekan 'piirturinkiekko', jonka pitäisi olla aina ajossa käytössä. Sana saattoi kyllä olla ennalta tuttu. Ruun meemahduksen kommenteista opin juuri sanan 'midis' [mitään ym.].


Pääsi vähän venähtämään tämä pikaiseksi tarkoitettu kynnellys, eihän tuota jaksa enää lukea Viitapiru-Erkkikään, ja silti sen koira tuli kipeäksi. Huomenna lista olisi tietenkin jo erinäköinen. Kääntäessä pitää käyttää niin erilaisia rekisterejä, että tunnearvot katoavat monista sanoista, jäljelle jää parhaimmillaan vain käyttökelpoisuuden akseli. (Hmm, "parhaimmillaan" siis sikäli, että työn tekeminen helpottuu ja jälki voi koheta, jos käytössä on laajempi skaala sanoja, ei vain omia suosikkeja. Tunnearvot ovat liian henkilökohtaisia, eivät välity lukijalle.)