Lyyristä menoa eikä meininkiä

Joku urheiluselostaja aikoinaan innostui hehkutuksessaan: "Siinä on menoa eikä meininkiä!" En tiedä onko tuo jo vakiintunut ja niin sanotusti kielitston hyväksymä, mutta se nauratti, koska 'meininki' ja 'meinaaminen' olivat sekoittuneet keskenäns.

En ole kova musiikkisanoitusten harrastaja sinälläns, jostain perverssin putkiaivoisesta tai aspergeriaanisesta syystä nautin helpommin melodiat ja sanankäänteet erillisinä, vaikka kukkeimmillaan hyvät sanoituksetkin nasahtavat koppaan. Niiden toimivuutta yleensä määrittävät eri säännöt kuin runoutta tai proosaa, luulen. Ainakin päätellen siitä, mitä laulunsanoista minun päähäni jää, vaikka harvinaiset helmet voisivat runoinakin toimia ja joku taituri on saanut joskus kääntäen tehtyä runolle antoisan musiikillisen sovituksen.

Pari viikkoa on soinut päässä Robyn Hitchcockin kappale, joka nimeä myöten perustuu omituiseen vitsiin, minun tulkintani mukaan siis. Siitä oli YouTubella häiriintynyt sooloesitys:

Sometimes I Wish I Was A Pretty Girl

Toinen laulunsanoihin liittyvä outous tuli vastaan Musavisassa männäviikolla, kun ykköskyssässä piti muistella kymmentä ekaa sanaa Markku Aron iskelmästä Jestas sentään. Jokahinen joukkueessa muisti kyllä kertosäkeen, ainakin puolet alkuperäisenkin (Mud: Crazy), mutta yhtään sanaa ei tullut alusta mieleen, vaikka hiljalleen palasi muistiin tahti ja vähäinen sävelkulku, millä se käynnistyy.

Kyä on Vexi Salmella ollut lääkitys kohdallaan, kun hän on sanoituksen tehnyt. Jäi jäytämään päähän se aloitus "Mä silakoita kerran myin…", joka jatkuu vielä riimiin johtavalla lauseella, mutta herra Puputti ei tahdo saada sitä sopimaan annettuihin puitteisiin. Juutuubilla oli Bat & Ryydin version (jota en uskaltanut tutkia) lisäksi vain uudempi laitos:

Markku Aro: Jestas sentään

Pöydässä syntyi myös muisteloa, että Yö on kappaleen versioinut. Legendan mukaan bändi oli viettänyt pari vilkasta viikkoa studiolla, mutta narulle asti oli tarttunut vain tuo uusiointi, mistä tamperelainen levymoguli oli kuulemma hiukan hapan. En tiedä tarinan totuuspohjaa.

Toiset pelimannit taas ovat niin taitavia, että täydentävät lennosta rytmiin erinomaisesti sopivia sanoja, joiden sisältökään ei poikkea laadullisesti suuresti keskimääräisestä, ellei sitten absurdin nerouden suuntaan. Ajattelen nyt eritoten Remu Aaltosta, jonka tähtihetkiin kuuluu:

Hurriganes: Let's Go Rocking Tonight

Vanha vitsihän se on, tuo "Lissun lässyn luupi luu", mutta jaksoi taas hykerryttää kun kahlasin Ganes-tuotantoa lävitten.

* * *
Valioblogi Kemppinen esitteli kirpeitä lyriikka- ja proosanäytteitä, joista pitäisi tunnistaa niiden kirjoittajat. Pojan kanssa touhutessa en osannut keskittyä kunnolla, seli seli, mutta totesin etten juuri mitään taitaisi tunnistaa. Siitä tuli kuitenkin kimmoke, sillä ajattelin, että tänne voisi pistää vaikka kerran viikossa pätkän jostain suhteellisen tunnetusta kirjasta tunnistettavaksi.

En tiiä, jaksaisiko kukaan niitä arvuutella, mutta olisi hauska itse kahlata etsimässä hyviä pätkiä.

Halkion pidot

Huono otsikko, mutta kotikuukelini tarjosi päivän sanan, joka säväytti vähän, vaikka ääntyykin pikemmin hälsion kuin halkion, eikä se Trimalkion kans ole synonyyminen.

halcyon \HAL-see-uhn\, noun:
1. A kingfisher.
2. A mythical bird, identified with the kingfisher, that was fabled to nest at sea about the time of the winter solstice and to calm the waves during incubation.

adjective:
1. Calm; quiet; peaceful; undisturbed; happy; as, "deep, halcyon repose."
2. Marked by peace and prosperity; as, "halcyon years."

Tuo siis suoraan Dictionary.comin Word of the Day -palvelusta. Siellä on muutama sitaattikin, valitsen niistä yhden:

It was a halcyon life, cocktails and bridge at sunset, white jackets and long gowns at dinner, good gin and Gershwin under the stars.
-- Elizabeth M. Norman, We Band of Angels

Tuo kuuluu niihin kiinnostaviin sanoihin, joista en ole varma, olenko sitä koskaan tarkastellut sanakirjasta, mutta omanlainen vankka mielikuvansa siitä on tullut yhteyksien (kontekstien) kautta. Nytpä tarkistin:

halcyon [en löydä foneettisia merkkejä] s 1 (myt) jäälintu 2 (run el) kuningaskalastaja ∼ days s pl onnellinen aika ∼ian, ∼ic a onnellinen, huoleton.

Olen ajatellut sen tarkoittavan jotain vastaavaa kuin myyttiset lapsuuden kesät, siis esimerkiksi muistojen kultaamaa tai ulkopuolelta haaveellisesti tarkasteltua. En mene vannomaan onko noin, sillä tämä on muotoutunut satunnaisten kohtaamisten myötä ilman todellista pohjaa ymmärtää ilmaisun koko sisältöä. 'Onnellinen aika' kuulostaa kuitenkin melko lattealta verrattuna tuollaiseen erikoisilmaisuun, joten julistan kisan, keksiikö tai tietääkö joku innoittuneempaa tapaa kuvata vastaavaa tyyntä auvoa suomeksi.

Itse asiassa, olen hyvin voinut katsoa tuon ennenkin, mutta se ei ole jäänyt mieleen, koska jättää niin valjun kuvan ilmaisusta halcyon days, eikä halcyon yearsia edes erittele, vaikka se tuntui minulle tutummalta, epäilemättä rock-yhteyksistä.

Jos omaa elämääni ajattelen, niin tuohon suuntaan hakeutuneet ajanjaksot eivät ole millään tavalla liittyneet taloudelliseen vaurauteen. Sellainen keveyden, rauhan ja riippumattomuuden tunne on tullut muista syistä, joskus jopa rahan olemattomuudesta, ettei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nauttia kesäisistä päivistä, jotka etenivät herttaisen leppoisaan henkeen hyvässä seurassa. Toisaalta, en ole koskaan vaurautta kokenutkaan.

* * * * *

Teki mieli kirjoittaa vielä tuskasta, joka syntyy valikoidessa mitä tavaraa vie vintille ja mitä heittää suoraan menemään. En jaksa mennä syvemmälle, mutta näyttää siltä, etten malta heittää kolmea vanhaa Macintoshia pois, vaikka on epätodennäköistä, että niitä koskaan enää käynnistän. Ne ovat jotain 90-luvun alkupuoliskon vehkeitä varmaan, jälkeen linnunpönttövaiheen, joita olen ostanut muinoin poistokappaleina kympillä tai parilla markka-aikaan yliopistolta. Olivat aikansa erittäin toimivia työkaluja puhtaaseen tekstinkäsittelyyn. Taisin säätää ne aina mustavalkoiseksi, ettei käyttömuistia mene turhuuteen. Tuskin ovat niin harvinaisia, että museoon kelpaisivat. (EDIT: Tuossa temutessa katsoin ohimennen mallit: kaksi kertaa Mac IIsi, kerran LC II)

Harmittavasti tallella ei ole enää muinaista kannettavaani, olikohan se PowerBook 100. Sitä kuskailin 90-luvun alussa hotelliin, jossa olin yöpokena, ja tienasin tavallaan kahdesta työstä yhtä aikaa. En pidä sitä syntinä, koska pystyin päivystämään yöllä tehokkaammin ollessani hereillä nakuttelun ansiosta. Kysyin sitä paiten luvan lähimmältä pomoltani. Ainakin Nintendo-aiheista lehteä sekä Beverly Hills 90210 -pokkarin tai kaksi muistan tällä metodilla kääntäneeni, vaikka tietysti pääosan käännöshommista tein kotioloissa.

Vaikeuksia vintti/roskis-akselilla tuottavat myös jääkiekkoaiheiset kausikirjat, SM-liigasta ja NHL:stä, vaikka käsissä on ehkä metrin korkuinen pino kaksoiskappaleita. Kenties keksin niille uuden kodin, sillä yhtä pöhköpäisiä tilastojen tavaajia kuuluu kyllä ystäväpiiriin. Suuri osa noista tilastoista saattaa toki löytyä netistä, mutta… jotenkin ne ovat siellä eri järjestyksessä, eivät kausittain jämerinä paketteina. Eikä niitä ole yhtä kiva selata. Varmaa on, että yhdet kappaleet haluan jättää itselleni.

Sarjakuvat ja Suomen Kuvalehdet ovat jostain syystä sellaisia, etten ole kyennyt heittämään vekettiin. Nyt on lentänyt vasta pari vuosikertaa Urheilulehteä ja läjä Hesarin Kuukausiliitteitä. Keräävät kirotut niin törkeästi pölyä, että laiskuuttani viskasin.

Pöhköpäisiä… enhän ole täällä maininnut, että poikani suosikkisuklaa on Snickers? Ei muuten, mutta talvella huomasimme lähikaupassa tarjouksen, että neljä Mars-, Raider- tai Snickers-patukkaa sai könttätarjouksella ja kylkiäisenä tuli vielä Nutcase-pipo. Poika tivasi mitä Nutcase tarkoittaa ja yritin selvitellä useampaa kautta sanoja erikseen ja yhdessä. Seuraavana päivänä olimme lähdössä ulkoilemaan, jolloin hän halusi uuden pipon koestukseen. Hän muotoili Nutcaselle hienon suomennoksen Pähkinäpöhkö.

Huiskis ruukussa

En tunne Irlantia juurikaan, mutta sieltä on irronnut erinomaisia kirjoilijoita (Oscar Wilde, James Joyce, George Bernard Shaw, William Yeats ja Samuel Beckett noin esimauksi) ja väkeviä rokkareita, kuten Van Morrison, Thin Lizzy, Rory Gallagher ja maailman paras lontoolainen irkkubändi The Pogues.

Mietin että mielikuvani irlantilaisista lauluista on voimakas, mutta saan silti palautettua mieleen hyvin vähän niitä rallatuksia. Olikos It's A Long To Way To Tipperary irkkukamaa? Lukiossa luokkaamme valmennettiin aiemmilla englannin yo-kuullunymmärryskokeilla, joista yksi kertoili monsterista nimeltä rary, jota joku ukkeli lähti kuskaamaan rantakalliolle vierittääkseen otuksen mereen. Polveillut matka päättyi ratkiriemukkaasti, eh eh, opetukseen "It's a long way to tip a rary".

Irlantilaisista peruskamoista rok-yhteyksissä yli muiden on noussut tietenkin Whiskey In The Jar. Tunsin sen pitkään nimenomaan Thin Lizzyn hedelmöivästä esityksestä, joka on soinut ajoittain liikaakin. Jonain kesänä viime vuosikymmenellä, ilmeisesti 1998 tai 1999, videolle tarttui Metallican Live Covers -keikka telkkarista.

Siinä James Hetfield (kuvassa) vetäisi niin isännän otteella Whiskey In The Jarin, että siitä tuli tuon kesän tunnari, joka piti kuunnella ja katsella usein yöllä kotiinpalattua LUJAA ja väliin pariinkin kertaan. Ilahduin joskus keväällä, kun löysin samaisen version juutuubilta, vaikka yhtä lujaa en saa sitä ainakaan puhtaasti soimaan. Video lie jossain kaapissa, mutta puolinopeus ei pelaa muissa laitteissa kuin siinä, jolla sen alkujaan nauhoitin.

Tässä kolme erilaista versiota, jos jotakuta muuta sattuu aihe kiinnostamaan.

Dubliners

Thin Lizzy

Metallica (live 1998)

Jeh, pelkän tuon esityksen pohjalta nostan hattua Hetfieldille, asenteessa ja soittoasennossa on jotain järäyttävää. Muutkin asiat huvittavat, kuten edellisen basistin Jason Newstedin naama, joka vääntyy teatterin kaksoisnaamion itkuversioksi. Ovelaa on myös rumpali Lars Ulrichin paiskominen, eikä Kirk Hammett pääse tiluttamaan itseään suohon.

Kappaleen sanoista taitettiin tuolloin peistä, olkoon se englanniksi tällä kertaa rapier, panen tähän yhden netistä löytyneen version. En tahtonut tajuta kooruksessa toistuvan "whack for my daddy-o":n verbiä, saati kohtaa "musha ring dumma do damma da".

Whiskey In The Jar (trad.)
As I was going over the Cork and Kerry mountains
I met with Captain Farrell and his money he was counting
I first produced my pistol, and then produced my rapier
I said stand over and deliver, or the Devil he may take ya

musha ring dumma do damma da
Whack for the daddy 'ol
Whack for the daddy 'ol
There's whiskey in the jar

I took all his money, and it was a pretty penny
I took all his money, and I brought it home to Molly
She swore that she loved never would she leave me
But the devil take that woman, for you know she tricked me easy

Being drunk and weary I went to Molly's chamber
Taked my Molly with me for I never knew the danger
But by the sixth or the seventh in walked Captain Farrell
I jumped up, fired both my pistols and shot him with both barrels

Now some men like a fishin and some men like a fowlin
Some like to hear, the cannonballs a roarin
But I like sleeping 'specially in my Molly's chamber
But here I am in prison, here I am with a ball and chain

Jyrkkä on tarina, opetus varmaankin se perinteinen, että naiset ovat petollisia. Eikä rikos ehkä kannata.

Meemi sanojen tunnearvoista

Viikonloppu on hyvä aika ihmetellä meemejä, tuorein mieltä viihtänyt löytyi Ruu Morbidilta. Sanojen äärelle pitäisi hakeutua.

Aktiivisen sanavaraston palikat on voittopuolisesti hyväksynyt käyttökelpoisiksi ja hyödyllisiksi, joten meemissä haettuja poikkeustapauksia joutuu oikein kaivelemaan passiivipuolelta ja etsimään kirjoituksista, joissa ne ovat silmään tökänneet. Näillä eväillä kimppuun:

Viisi suomenkielistä lempisanaani (ei kuitenkaan erisnimiä tai paikannimiä tms.).
– 'naseva, nasakka' Pidän nasevista ilmauksista ja niiden nasakoista käyttötavoista.
– 'turska' Ei niinkään norjalaisen synonyymina, vaan ennen kaikkea tuskan korvaajana: yhtä aikaa leikkisä ja voimistava, sillä onhan turskassa enemmän kärsimistä kuin tuskassa. Kalannimet ovat muutenkin kivoja, kuten ruijanpallas ja toutain (terveiset Kauralle!)
– 'mynnähtänyt' Ilmeisesti tuo tarkoittaa pilaantumaan pyrkivää ruoka-ainesta, esim. lihaa, mutta PG Wodehousen kirjassa Kuka teki kenelle mitä? kääntäjä Olli Nuorto käytti sitä kuvaamaan huonosaattoista, tumpeloivaa, puhditonta miestä. Löysin tuurilla sanan tyypillistä olotilaani kuvaamaan.
– 'maalisieppo' Urheilukielen kliseiden kyllästämässä, jankkaavassa termistössä tämä on mullen pieni ilopilkku. Samaa sukua jotenkin on 'kirjosyöppö', jonka kenties muovasin itse muinoin.
– 'hiuskampaus' Epäsana, joka on jaksanut viihdyttää vuosikaudet. Kiitos kuuluu tietenkin Mauri Sariolalle, joka pystyy jankkaamaan jo yhdyssanan mitassa.

Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein.
'Toutain' Myös mukaranskalaisittain lausuttuna /tu-tään/.

Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten työssä, arjessa tms.
Jaaha, kun kääntelee vaihtelevaa materiaalia tuhansia sanoja viikossa, täsmävastaus olisi niin tylsä, etten jaksa sitä edes miettiä. Otan erivapauden arpoa viisi arkista sanaa, jotka on ollut mukava tuikata käännökseen, kun paikka aukeaa:
nahjus, käsirysy, kyntää, eritoten, tolkku (lähellä kärkeä: Jawohl! Ai niin, se ei taida olla suomea.)

Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten.
Vintillä olisi ollut leipää, mutta lapset söivät portaat. (Alla kuplii: Kannattaa olla oma itsensä, koska enempää ei voi olla.)

Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan.
– 'velvollisuus' Usein ulkopuoliset kutsuvat velvollisuudeksi asioita, jotka näen pikemmin mahdollisuutena, oikeutena tai puuhana, joka vain vaihtoehtoja miettimättä tehdään. Liian juhlava ja negatiivinen sana käyttötavoiltaan, samoin kuin on usein 'vastuu'.
– 'kevyt' Käytön takia taas: sana on alkanut tarkoittaa mautonta, olematonta, vesitettyä tai käyttöarvoltaan kehnoa ruoan, kulttuurin ja viihteen saroilla. Vielä kun kevyeen yhdistetään 'ohuen ohut', niin lähennellään nollatuotetta.
– 'eläköityä' Tästä tuli taannoin jo kirjoitettua, ottaa edelleen pahasti korvaan. Vaikka sisällössä ei ole kai vikaa, siinä muutetaan aktiiviseksi siirtymävaihe, jonka olen tottunut ajattelemaan melko passiivisena liikkeenä, kun jäädään eläkkeelle.
– 'moinen' Tämä on niitä sanoja, joissa oletan vian olevan ihan omassa korvassa, mutta jokin häiritsee vaikkapa lauseessa: "En ole koskaan nähnyt moista." Taustalla voi jyllittää sekin, että ennen pidin sanoja 'sellainen' ja 'tällainen' sointuvampina kuin 'semmoinen' ja 'tämmöinen'. (Tuosta turskasta olen päässyt jo eroon.)
– 'perfektionisti' Tästäkin olen jo nurissut polkassa "Olen imperfektionisti": sanassa häiritsee sekä sen väärinkäyttö että taustalta paljastuva eetos, jota en pidä kovin tervehenkisenä. Asioita on mukavampi tehdä hyvin kuin tavoitella tavoittamatonta päämäärää, jonka saavuttaminenkaan tuskin toisi onnea.

Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta.
En ole kovin kliseekammoinen, vaan koen latteudet ja itsestäänselvyydet usein hyödyllisiksi ja turhan hanakasti parjatuiksi. Kyllähän kielessä tarvitaan yleispäteviä ilmaisuja, jotka kaikki ymmärtävät, ei kaikkea voi suunnata pienen piirin nokkelointiin.
Niinpä kaipaan uusiutumista eniten hauskuuttamaan luotuihin fraaseihin, jotka ovat menettäneet hauskuutensa kauan sitten. Vaikkapa:"Tuli kuin Manchester Unitedille illallinen." Tai jos vähän yleisempää etsii, niin "hän loihe lausumaan" on raskas kuulla, jos se toistuu aina ennen jutun loppukäännettä.
Samaan henkeen voisi mainita, että Turun voisi jättää välillä rauhaan. Vaikuttaa peräti kankeamieliseltä, että kaupungin nimi voisi toimia vuosikymmenet automaattivitsinä, kuten moni stadilainen ja tomperelainen tuntuu uskovan: Turku, tsihihi. (Vaikka mikä minä olen keltään hupia viemään, jos se yhä nakrattaa. Homo, tsihihi. Ruotsalainen, tsihihi. Pylly.)

Sana, jonka haluaisin kuulla useammin.
'mojova' En tiedä oikein miksi, ehkä haluaisin kohdata tiheämmin mojovia asioita. Ai niin, kaipasimme hiljattain myös sanan 'etsu' paluuta, se tarkoitti koulukielessämme etevää. Kuuluu niihin, jotka huvittavat tomppeliudellaan, kuten vaikkapa 'ortsia' [eli odottaa] ja 'mölö' [maito].

Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut.
Uusia sanoja tulee passiiviseen sanavarastoon varmaan joka viikko, mutta milläs niitä sieltä käskystä kaivaa? Eilen opin ainakin, millainen on rekan 'piirturinkiekko', jonka pitäisi olla aina ajossa käytössä. Sana saattoi kyllä olla ennalta tuttu. Ruun meemahduksen kommenteista opin juuri sanan 'midis' [mitään ym.].


Pääsi vähän venähtämään tämä pikaiseksi tarkoitettu kynnellys, eihän tuota jaksa enää lukea Viitapiru-Erkkikään, ja silti sen koira tuli kipeäksi. Huomenna lista olisi tietenkin jo erinäköinen. Kääntäessä pitää käyttää niin erilaisia rekisterejä, että tunnearvot katoavat monista sanoista, jäljelle jää parhaimmillaan vain käyttökelpoisuuden akseli. (Hmm, "parhaimmillaan" siis sikäli, että työn tekeminen helpottuu ja jälki voi koheta, jos käytössä on laajempi skaala sanoja, ei vain omia suosikkeja. Tunnearvot ovat liian henkilökohtaisia, eivät välity lukijalle.)