Lastenkirjoja pusaamaan

Tuossa huvipuistoaprikoinnin lomassa juolahti mieleen, että olisi hienoa tehdä itse lastenkirjoja, jotka voisi suunnata suoraan pojalleen. Ei mitenkään omaperäinen idea, tiedetään tiedetään, mutta se voisi olla antoisaa puolin jos toisinkin. Eikä A.A. Milnellä siihen mitään kopiosuojaa liene, kun moni muukin on kaavan varastanut.
Markkinoilla voi olla jo liikaakin tarinoita nalleista, jotka heräävät lasten seurassa eloon, kuten Puh, Uppo , Urpo ja Turpo, ja mitä näitä on. Vaan jospa siihen saisi pienen oman "tiger twistin" aihevalinnoilla. Nimen keksin jo kuukausia sitten yrittäessäni patistaa poikaa unille, sankarin pitää olla Peito.
Ja jos saisi syntymään oikein sarjan, siihen voisi laatia kehitystä ja pitkää jännettä johnholmesiaaniseen tapaan.
Ensin pitää muotoilla kirjoille nimiä:
1. Peito-nalle turvaan Kaipuu kohtuun on kouriintuntuvaa jo vauvana.
2. Peito-nalle lämpimään Turvallisuuden hakua voi käsitellä monella tavalla.
3. Peito-nalle pimeään Rohkeus lisääntyy ja vaatii rajojen koettelua.
4. Peito-nalle lukemaan Taidot karttuvat ja kirjaimet käyvät tutuiksi.
5. Peito-nalle telttailemaan Kypsyessä tapahtuu ihmeellisiä muutoksia ja retkeily kiinnostaa. Timo Taikurin taikateltta ei ole enää päivän kliimaksi.
6. Peito-nalle keskellä päivää! Jossain vaiheessa, päiväunien ollessa kaukainen muisto vain, tapahtuu oivallus, ettei sänky ole vain nukkumista ja sairastamista varten.
7. Peito-nalle nakuna Rohkeus lisääntyy ja vaatii rajojen koettelua.
8. Peito-nalle saa seuraa Hui! Alkaako päiväkahvihammasta kolottaa?
… tässä tulee kenties pitkä ja vaikea väli, jolloin lastenkirjat jäävät taka-alalle…
9. Peito-nalle ilman telttaa Varttuneelle lepo muuttuu tärkeäksi, jopa ainoaksi vaihtoehdoksi. Mukavuudenhalu vieroittaa retkeilystä. Timo Taikurin taikateltta nousee taas listan kärkeen.
10. Peito-nalle matkalla Mombasaan Kuuma ja kostea tekee paluun, mutta muuttuu pian kylmäksi ja märäksi.
Tässä vaiheessa sankarilla on kenties sellaisia ystäviä kuin Sängy-nalle, Kuikka, Lakana-nalle, Muovi ja ketä näitä on.

Hiukan tuo ehkä vaatii vielä hiomista, mutta jos lastenkirjasarja syntyisi tunnissa, kaikkihan niitä tekisivät. Suunnittelin myös Peito-nallen piirtämistä kuvittaakseni tämän postauksen, mutta pidän lukijoita vielä sen suhteen jännityksessä, miltä tämä omnipotentti sankari näyttää ennen kuin varttuu kohti omni-impotenttiutta.

Kun en tahdo saada meemiä syntymään, haastan armaat lastenkirjaharrastajat luomaan parempaa ideaa lastenkirjasankariksi tai -sarjaksi. Tuossa on näköjään jo kymmenosainen trilogia. Mitä sanotte, esmes Totikko ja Kaula? (Lapsilla on usein ällä- ja ättävikoja.)

Julma herrasmies palaa

Viestintä jouluna näyttää kulkevan yhä tekstareina, joskus myös puheluina. Tarkoitus oli vastailla yleisesti ja yhtäläisesti eri suunnista kopsahtaneisiin toivotuksiin, että "Hyvää päivää ja onnellista ensi viikkoa", mutta nukahdin, enkä jaksanut päiväsuhausten (ruuanlaittoa ja sen tarjoilua yms) jälkeen enää tänä iltana puuttua koko asiaan.
Ajattelen siis täällä plokiääneen, kuten ajattelin viestejä saadessani, että kiitos vaan.
Tänään tuli sitten jo elävämpääkin txt-juttua, sillä Poppi-Hessu innostui palaamaan vanhaan Korkkari-teemaan natseista ja herrasmiehistä. Pyysin luvan lainata tekstiviestiään, täten:

"Niinhän se meni Korkeajännityksissä, että herrasmies korvasi natsin. Mutta kokeilehan toisin päin! Korvaa herrasmies natsilla. Ai missäkö? Lehtien henk.koht.-palstoilla. "VARAKAS NATSI ETSII SALAISTA PK-SEURAA" (Tuo pk tarkoittaa muuten mitä ilmeisimmin päiväkänniä?)"

Tämä virkisti ihmeesti päivällä, varsinkin kun arvelin Poppi-Hessun saaneen pk-seuraksi ainakin virallisemman minänsä Poppi-Heikin. Eikä se siihen jäänyt, muutamaa tunteroista ja kenties huikeroista myöhemmin tuli jatkoa tämän verran:
"Siisti natsi etsii seuraa yksinäisistä 40-50 v. naisista. Olethan sinäkin terve?"

Kukahan mahtaa saada keväällä SM-liigan Natsipelaajan palkinnon? "Ladies and nazis! Welcome to our annual…" Taikka: "Hieno mies, aukaisi ovenkin. Todellinen vanhan ajan natsi."

Niin ovat päässä rattaat kuivahtaneet jumihin, että pitää rääpiä ideat vaikka kaverien tekstareista. Taidankin herättää pari karhua tuolta pakkasta lähentelevästä ilmanalasta ja kokeilla josko saisi pihkatapin irtoamaan ja sisälmykset kitusiin. Hyvää voileivän päälle.

Oho, lisää jyystöä

Unohduin katselemaan muita Dick Cheese -aiheisia pätkiä YouTubella. Siellä oli esmes Star Wars Cantina, jota en ollut ennen kuullut – järkyttävät sanat, saattavat sisältää juonipaljastuksia. Sekä mainio kuvitus erittäin kulkevaan versioon Green Dayn American Idiotista.

Paljon muutakin, mutta monessa on perätens kehno kuva tai ääni, vaikken kauheasti välitä normaalisti hifistellä.

Here's one for the ladies…

Siivoamisen lomassa (täytyyhän niiden tuulettua! ja posliinin liota!) piti silmäistä linkkejä.

Yksi pudottavampia hetkiä paarissa on ollut, kun pääsin soittamaan Cobainin näköiselle toverille Richard Cheese & Lounge Against The Machinen debyyttialbumilta vetävän version kappaleesta Rape Me.

Tampereen Cobain innostui asiasta ja lainasi vähän myöhemmin mulle Cheesen kolmannen albumin I'd Like A Virgin, jossa onkin hurmaavina lounge-esityksinä mm. Coldplayn Yellow, Depeche Moden Personal Jesus, Outkastin Hey Ya ja Clashin Rock The Casbah. Unohtamatta Michael Jacksonin Beat Itia, jonka huipentuessa Dick Cheese huikkaa "Come on children!" ja saa seurakseen lapsikuoron laulamaan "beat it, beat it, beat it, beat it…".

Mutta jos kaipaa aattoillan odottavaan tunnelmaan kevennystä, tuo linkki vie YouTubeen, jonne joku pöhköpää on tuupannut yhdistelmänsä Nirvanan Saturday Night Live -esityksen videosta ja Lounge Against The Machinen soitosta. Mikähän ksylofoni tai kellopeli siellä niin jouluisesti kilkuttaa…

Tällaista tärkeää tänään, poliittisen korrektiuden huipulta. (Onko tuolle järkyttävälle jenkki-ilmaukselle PC muuten luotu koskaan järkevää suomalaista vastinetta?)

Baskerivillen viirut

Urakka on tehty, uupumus torkuttu pois, pyykkejä ei kehtaa tähän aikaan pestä, paariin ei oikein ennätä, kaapissa ei ole mitään voimajuomaa, ruoka ei maistu eikä kirjaan tai telkkuun jaksa keskittyä. Siispä viskaan tänne mielestä ja sähköisiltä keltaisilta lapuilta roinaa ranskalaisin viiruin, baskeri päässä ja patonki kainalossa. Ceyloninteetä pitää vain hakea ensin, hunajan kans.
Tai jospa tekisin vaihteeksi päättömän listan ei mistään?

Paras kuvitteellinen elokuva?
Rochelle Rochelle. Nuoren naisen outo, eroottinen matka Milanosta Minskiin. Seinfeldissä sitä katsellaan niin kankaalta kuin videoltakin. Fiktion fiktio houkuttaa hämärällä tavalla.

Suosikkilainaus Shakespearelta?
The world is my oyster. Ihmettelin tuota vuosia ja kyselin ajoittain sivistyneessä seurassa hönössä, mistä se mahtaa olla lähtöisin. Muistin varmaksi lähteeksi vain Frankie Goes To Hollywoodin, mutta uskoin jossain elokuvaklassikossa sitä käytetyn – Orson Welles puski mieleen. Nettihän sen kertoi, että näytelmä on Windsorin iloiset frouvat (tms) ja että Oscar Wilden versio oli: "The world was my oyster, but I used the wrong fork."
Ihmettelen yhä tuota kuvaa, yhdistän jotenkin osterin rakenteensa ja tuoksunsa puolesta naisellisiin herkkiin alueisiin, mutta pelkään olevani yksin tämän tulkinnan äärellä.

Paras dramaattinen balladi?
Elvis Costello: Man Out Of Time. Loistavan albumin Imperial Bedroom kulmakivi. Jynssäsin vinyylin 80-luvulla hellanrenkaiksi, ostin sitä toisenkin kappaleen, sittemmin olen soittanut tätä kymmeniä kertoja jukeboksista kantapaarissa.

Omituinen epäfiktiivisen kirjan nimi?
Lee Iacocca: Autoelämäkerta. Alkuteos simppelisti An Autobiography, joten suomennosta voisi pitää törkeänä, mutta kun on kyse Fordin ja Chryslerin entisen pampun omaelämäkerrasta, niin nimihän on hieno. Vai onko?

Parasta lastenelokuvaa?
Wallace & Gromit. Poika jaksaa katsella aina vaan uudestaan, mikä ei ole tavatonta, mutta se ei käy LAINKAAN isän hermoon, sillä valikoidut kohdat pitää seurata itsekin mukana. Niin ne alle tunnin pätkät A Grand Day Out, Wrong Trousers ja A Close Shave kuin pitkä Kanin kirous (ja saman porukan Kananlento) uppoavat samalla tenholla. Yllättävämpi suosikki kuusivuotiaalla on Mr. Bean (ei toki animaatio vaan näytelty), jota ei myöskään näytä saavan koskaan tarpeeksi. (Linkin pätkässä eniten häntä huvittaa jouluorkesterista irtoava jatsiesitys.)

Kiehtovin Marilyn-elokuva?
Lemmenloukku. Ei millään muotoa paras, Kesäleski ja Piukat paikat menevät ainakin ohi omalla listalla, mutta oudosti askarruttava epäelokuvallisine kohtauksineen ja metameininkeineen. Esimerkiksi kun Yves Montand esittää rikasta tumpeloa, josta taitavaa hurmuria koulii säkenöivä kolmikko Bing Crosby, Milton Berle ja Gene Kelly. Rouva Monroe on välillä pitkään pois kuvasta, mutta säväyttää tutusti lauluillaan ja koko olemuksellaan.

Eiköhän siinä ollut tarpeeksi satunnaista jorinaa yhdelle yölle. Jos olisi jaksanut miettiä yleisemmin ja rakentaa tuohon punaista lankaa, olisin ehkä voinut saada syntymään kommenteissa tilatun meemin… mutta ei maha mittään, meni jo. Sitä paiten Kanaalilta alkaa hetken päästä NHL-peli.

Pandora panee parastaan

Hui, se nettiradio ilmeisesti osaa myös lukea plokaukseni! Nyt se äityi tuuppaamaan juhlakamaa yhtenä pipettinä. Jos parinkymmenen kipaleen joukossa on noin viisi, joille ei jaksa nostaa peukkua, niin kuuntelu on hienoa ja työnteko maittaa.
Tällaista satsia sieltä tuli äsken, joukossa monta tuntematonta kappaletta* tai jopa *esiintyjää, mutta näille piti peukuttaa:
*Reverend Horton Heat: Baby I'm Drunk
Conway Twitty: I Vibrate (From My Head To My Toe)*
Foghat: Ubangi Stomp*
Johnny Winter: Johnny B. Goode
*Jimmy Soul: Some Kinda Nut
Tom Waits: Ice Cream Man
Robert Cray Band: Smoking Gun
*Alejandro Escovedo: Notes On Air
Fabulous Thunderbirds: Look At That, Look At That
*Tommy Castro: Can't Keep A Good Man Down
Brian Setzer: Americano

Bluesin ja rock'n'rollin sekaista menevää jytkettä, parametrit kohillaan.

Pandoran loora

Otsikko ei viittaa Adrian Molen helluun, joka taisi olla nimeltään sama, vaan oppivaiseen nettiradioon, joka itseään Pandoraksi tituleeraa. Turun toveri lähetti siihen linkin joskus loppukesällä. Sen jälkeen olen silloin tällöin kokeillut mitä Pandora tarjoilisi niillä parilla "asemalla", joita olen sinne virittänyt.
Nyt on pari tuntia soinut "I'm Shakin' Radio". Idea on se, että otetaan lähtökohdaksi esiintyjä tai kappale, jonka tyylisiä muita Pandora sitten haeskelee. Tarjokkaat alkavat soida ja niille voi näyttää peukkua ylös tai jos näyttää alas, ne skipataan julumasti. Jos samalle esittäjälle tulee kolme peukkua alas, ilman peukkuja ylös, sitä ei enää tarjota.

Ihastuin vehkeeseen jo silloin, kun panin juureksi tuon kappaleen "I'm Shakin'". Eikö se kysynyt, tarkoitanko Blastersia vai Little Willie Johnia. Olisin mielelläni tarkoittanut molempia, koska kummankin esitykset ovat upeita.
Niitä lähtökohtia voi myös lisätä, tällä "asemalla" on nyt pohjana kolme esiintyjää ja kaksi kappaletta: Brian Setzer, Arthur Alexander ja Little Willie John sekä Fleetwood Macin Oh Well ja tuo Blastersin I'm Shakin'.
Olen nostanut peukkua esimerkiksi sellaisille artisteille kuin Rory Gallagher, Tom Waits, Who, Louis Prima, Iggy Pop, CCR, Jethro Tull, Ten Years After ja Flamin' Groovies. Miinuksia ovat saaneet Steve Howe, Gary Moore ja nippu muita, osin ihan outoja nimiä.

Sehän tässä kiinnostaa, että mistä tuo koko valikoima löytyy, kuinka rehellistä peliä tällaisen palvelun tarjoaminen on ja kuka siitä hyötyy. Sen verran on tarttunut kyynisyyttä roppaan, etten usko kenenkään ihan hyvää hyvyyttään tuollaista ilmaiseksi tuuttaavan.
Toisaalta en ole jaksanut kurkistella lahjahevosen suikkiin, vaan olen antanut vehkeen soida, koska sieltä tulee usein makoisia yllätyksiä vaisumpien jaksojen lomaan. Siitä Pandora pitää huolen, ettei tiettyä kappaletta voi tilata suoraan soimaan, koska se olisi laitonta. Jos joku tietää asiasta enemmän, olisin kiinnostunut kyllä kuulemaan.

Mainittakoon vielä, että kappaleille on määritelty Pandorassa jonkinlaiset muuttujat, joiden perusteella se yrittää haarukoida kuulijaa miellyttävää tavaraa. Muuttujissa ei ole ilmeisesti lainkaan käsitelty huumoriaspektia, sillä asemani "Richard Cheese Radio" oli karvainen pettymys, kun se alkoi tyrkyttää mitä imelintä viihdemusiikkia malliin Tony Bennett, Pat Boone, Dean Martin ja mitä näitä on.

Siitä ei ole suurempaa kokemusta, kuinka se löytäisi tuoretta kamaa, mutta kolmannella kanavalla löydän ainakin vanhaa hyvää punkkia, näitä Oasis-ajan brittibändejä sekä vähän grungeakin. Olen niin pihalla nykytuotannosta, etten ole osannut tuoreempaa kaivatakaan…

Elämää lanttuhaudoissa

Uuuu mama! Sain virallisen joululahjan ja monta epävirallista. Joulun valmistelu on muillekin outoa. Koska töitä ei tullut enää spostitse ja tuttu halusi hoitaa muuta asiaa, tartuin tekosyyhyn ja lähdin paariin.
Se oli oikea ratkaisu. Kantapöydässä istuikin pari soittajaa, jotka olivat olleet Hgissä Strummer-keikalla edellisiltana. Erikoismies, joka aloitti 14-vuotiaana rumpalina uransa levyttävänä punksoittajana ja on sittemmin edennyt basson kautta kitaran taitajaksi, oli herkässä kunnossa. Pitkän linjan basisti, rakas ystäväni, puolestaan ihmetteli vieressä ja antoi joululahjaksi parhaillaan soivan levyn (vaikka ei kai lahjoja olisi vielä saanut edes avata, enkä tiedä välittyykö tämä lukijalle): Revolution rock – Joe Strummer Memorial Night at Klubi, Tampere
Olin kaksi vuotta sitten katsomassa iltamaa, jossa tämä tallennettiin. Se oli hienoa, koska Control on komea bändi.
Ihmetystä herätti jo silloin, että Nylon Beatin Jonna Kosonen oli yksi valopilkuista rykäistessään tulemaan Rock The Casbahin, mutta nyt sällit olivat aivan myytyjä hänen antaumuksestaan ja kyvystään esittää jälleen haastava styke. Etteivät jopa olisi ihailleet Jonnan munakkuutta (samaan aikaan kun mietin sukunimeä, ettei se ole ainakaan Kauppila eikä "Nänni" Tervomaa, mikä onkin ehkä turhin syy lempinimeen, mitä järkevästä toiminnasta voi saada.)
Sällit vähättelivät, että levy on surkea, mutta tämähän kuulostaa erittäin hienolta. Kiitos! Myös Pepe Lempiselle "Career Opportunitiesista", Joey Luumäelle "Tommy Gunista" , Miikalle "Kotka Palaasta", Paunolle "Guns of Brixtonista", Jasselle "Safe European Homesta" ja koko ryhmälle muuten vaan.
Pariin tuntiin tapahtui paarissa kaikenlaista herkkää ja hienoa, mutta en muista mitä. Se on silti sanottava, että Kuide, Pasi, Paavo, Martti ja Marko ovat loistava sakki esittämään Clashia.

Kuvatekstien syvin olemus

Outo viikko taas menossa, mut milloinkas joulunalusviikko olisi tavallinen ollut. Tällä kertaa eniten hämmentää se, että pitäisi tuupata lehti painoon huomenna, mutta pää on ollut ihan puhki viime viikon töistä ja valvomisesta. Siihen auttaa tietenkin vain se, että lähtee iltaisin rymyämään kaupungille, koska ei pysty muuten nukkumaan.
Eilenkin oli hauskaa kuokkia plokiväen kohtaamisessa, kuokkia sikäli etten ole varma lasketaanko minua ihastuttavaksi rouvaksi, mutta aamukuudelta herätessä oli todella tärähtänyt olo, kun piti alkaa painaa taas hommia. Ehkei sitä Ayingerin Winterbockia olisi kannattanut särpiä niin monta mukillista.

Nyt olen ensi kertaa tämän lehden ajan tasalla sikäli, että saan odotella lisää töitä saapuvaksi.
Hip hei! Toisaalta sivuja on vielä tarkastamatta varmaan viitisenkymmentä, joten seuraava rentoutuminen voi lykkäytyä lauantaille.
Eilen oli sellainen hupsu vaihe, että sain käsiini ruotsinkieliset kuvatekstit, jotka runttasin suomeksi näkemättä kuvia. Tiesin toki mihin aiheisiin ne liittyvät, mutta vaikeahan niihin oli suurta napakkuutta luoda.

Kollegani Tomin kanssa lentelee jatkuvasti maileja, kun jaamme töitä ja tarkastamme toistemme käännökset, ja häntä huvitti 30 kuvatekstin sarjassa, että se "oli varsinaista aforismia!" Ongelma oli siinä, että kuvat valikoidaan yleensä näiden pikkujuttujen otsikoiden mukaan, eikä ole mitään järkeä toistaa otsikkoa kuvatekstinä. Ilman olisi sitten parempi.
Panen tähän huvikseni muutaman näytteen, koska en osaa kuvitella miltä nämä näyttävät irtolauseina, jos ei lainkaan tiedä mihin ne liittyvät.
– Snow jahtaa maalisieppoa.
– Elias, paras ja heikoin.
– Knuble kestää vastamäenkin.
– Arka Regier kerrankin kuvassa.
– Kessel paranemaan päin.
– Lecavalierin sihti paranee.
– Zetterberg löytää pömpelin.
– Risebrough ei pidä ylitöistä.
– Rumia voittoja Prongerille.
– Vika ei ole Jokisen mailassa.

Heh heh! En ole nähnyt vielä näitä kuvien kera, joten ei ole aavistustakaan kuinka ne osuvat kohdalleen. Pahoittelut, jos eivät jaksa erityisesti sytyttää satunnaista lukijaa. Tekisi mieli vielä pekuloora, millaiset kuvatekstit ovat parhaita ja millaiset turhia, mutta taitaa pukata hommia taas spostilooraan, joten täältä tähän.

It's Mister X! Pari uutta pätkää

Jou, jossain yön pimeinä hetkinä tuli mieleen yksi uusi pätkäsanan viritelmä, sekä pari vanhaa. Menköön taas jakeluun. Lista tästä huuhailusta löytyy tuolta. Tämä taitaa olla kymmenes osa, eli siksi Mister X, who's looking for some foxes.

1. Millainen hiuskampaus?
poista-vaari
lopeta-fafa
deletoi-paappa

2. Pieni ja kiusallinen vipeltäjä?
eri-valuuttainen
toisen-setelinen
vaihto-kolikkoinen

3. Haista kukkanen?
tukokseeni
ahtaumaani
korkkiini

Eivät taida olla parasta laatua, mutta pysyypä asia elossa. Vastauksia eri pyynnöstä.

Meemikko ovimikko

Seuraava saattaa näyttää itämaisen taistelulajin eli karaten brutaalilta väärinkäytöltä, mutta ei se sitä ole. Antakaa tarpeeksi pitkä vipuvarsi, niin kaadan naisen. Jätän varmuuden vuoksi olutta syötiksi.
Onneksi Kullin kantokyky oli suurempi, jotta asia saatiin ratkeamaan sanastollisesti tyydyttävimmällä tavalla! Timin mirkinnin lippi-isi in kirjiititti ii-kiililli, kiski hilisin tistiti, milti ii-kiili niittii kirjiitittini.

Hupsis, Kaura läiskäisi märällä kintaalla viitaten haasteen meemiin, joten kaipa siihen pitää täten vastata. En vain päässyt heti katsomaan sääntöjä uusiksi, kun plokinsa näytti olevan muuttopuuhissa. No niin, nyt pääsin kopsaamaan sieltä säännöt:

Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista ja tarinan haasteblogista, ottamalla yksi virke kustakin. Haasta ne blogikirjoittajat tekemään oma tarinansa, joilta lainasit virkkeet, paitsi sitä joka sinut haastoi.

En ehtinyt kunnolla tutkailla, aiheutuuko tästä liikaa päällekkäisiä haasteita, kunhan vohkin lauseita plokeista, joista olen kaikenlaista kiintoisaa ja/tai hauskaa löytänyt. Olisihan se kivaa, jos tästä edelleen jotain sikiää, mutta katsotaan miten äijän tai siis meemin käy. Vahingon kiertokulku… tarttisko tästä erikseen ilmoneerata haastetuille? Eipä kai.

Kundi meemaa

En tunne meemisääntöjä, saako tällaiseen tarttua kutsumati? Onko se suotavaa? No, muutama sellainen on aiemmin houkutellut, mutta tätä ei voinut päästää ohi, kun näin sen useammassa plokissa, viimeksi Tosikon aina yhtä vetovoimaisessa aprikoinnissa. Siis kysymyksiin pitää vastata suosikkibändien kappaleiden nimillä.
Yritin vastata ensin kaivaen ulkomuistista kappaleita, mutta se alkoi tuntua liian vaikealta ja tyhmältä, joten otin iTunesin valikoimani avuksi. Bändi on the Kinks, johon olen parhaiten perehtynyt, vaikken tiä onko se mitenkään paras missään suhteessa.

1. Sukupuolesi?
Apeman
2. Mikä on suurin unelmasi?

(Wish I Could Fly Like) Superman
3. Mitä inhoat?

The Way Love Used To Be
4. Millainen fiilis sinulla nyt on?

Too Much On My Mind
5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Dead End Street
6. Mistä asioista pidät?
See My Friends
7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Act Nice And Gentle (ei sentään Set Me Free)
8. Missä haluaisit olla?
This Is Where I Belong
9. Kuvaile elämää?
No Return
10. Kuvaile itseäsi?
I'm Not Like Everybody Else (silti vaan A Face In The Crowd)
11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?
Holiday In Waikiki… ei kun Alcohol

Hankalaa, kun houkuttelevat vaihtoehdot vievät aivan eri suuntaan, mutta kiehtovat yhtä lailla. Vastauksista osuvimpia ovat 1, 4, 6, 8 ja 9. Vähiten taas 2 ja 11, mitä sitä suotta niin kauheasti haluamaan ja haaveilemaan.

Toffee! Eivät ne olleetkaan viimeiset

Elävästi olen muistelevinani, että yksi lapsuuden herkkukarkeista oli polkkatoffee. Mitähän sille tapahtui? Siis tuotemerkkinä, yksittäisten karamellerien reitin kohti poistoluukkua osaan kuvitella mielessäni.
Meinasin aamulla kirjoittaa viikon tauon jälkeen polkan, mutta eikös tuo plokkeri ollut yhdistellyt jotenkin tilejäni (gmail ja tää ploki), enkä tahtonut päästä mihkään. Hällä väliä, täällä ollaan taas. Ja mitään asiaa ei ole, mutta pätkäsanoja löytyi vielä muutama, joten menköön nekin.

1. Kelpo seuraa päiväkahveille?
nunna-emakko
pastori-karju
diakoni-kinkku

2. Tärkeä juttuhomma lisääntymisessä?
möhläys-joukko
töpinki-trilogia
kämmi-jatkumo

3. Ei mikään jätti valtioksi?
sanko-sulttaani
ämpäri-kuningas
saavi-tsaari

4. Kuuluu monen suosikkiateriaan?
chile-nekku-löyhäs
venezuela-karkki-helläs
meksiko-irtsari-kevyes

5. Mikä etelän hetelmä?
jälkeen-alusvaunu
eteen-akseli
perään-jäälautta

Pannaan nyt vielä yksi bonus, toiston uhallakin…

6. Nokkava lintu?
urheilu-johtaja
kilpailu-päällikkö
leikki-sheikki

Hjuu, oli tuossa vähän muita kiireitä, mutta kun reippaassa kolmessa päivässä kääntyi jotain 130 000 merkkiä ruotsista suomeen lähes painokelpoista, niin täytyyhän välillä rentoutua… sillä välin kun poika jynssää edestakaisin Laulavia sadepisaroita ja varsinkin erinäisiä tanssikohtauksia. Tekisi mieli valehdella, että alkaa hänen seksuaalinen identiteettinsä huolestuttaa, mutta tuo innostus tuntuu pelkästään hauskalta.

Esikoululuokkansa esitti perjantaina joulujuhlassa kuvaelman How The Grinch Stole Christmas, jossa kuorona huudetut laulut ja innolla tehdyt tökkyrät tuottivat selvästi vilpitöntä iloa hyvin sekalaiseen (mm. monikansalliseen) vanhempien laumaan. Kun eräs nappula pukeutui koiraksi, joka puolestaan joutui pukeutumaan poroksi, siitä varmaan "pukusuunnittelijatkin" tiesivät odottaa jotain harmeja, mutta ehdottoman hauskaahan se oli.

Kerrostalo! Kahdeksas täräys

Olkoon tämä blog of flats kahdeksas ja tällä tietoa viimeinen osa pätkäsanoja. Ne aikaisemmat ovat pölyt pois, puolukoita, sammelvuo, joonatan, weird al, hiuskampaus ja porsaita. Onpa kauniin näköinen sarja, khöm. Asiaan eli pahnan pohjimmaisten kimppuhun.
1. Mikä puiseva ammatti?
savonlinna-murehti
la-scala-vaikeroi
covent-garden-kärsi

2. USA:n kaupunki ja laulajattaren sukunimi?
kengtön
paidton
mekton

3. Talvinen lintu, joka ei muuta kotimaista golfkenttää etelämmäksi?
rasvasedyh
ihrahuhtala
läskikarjalainen

4. Kovempaa ainetta?
mustanaamio-inarini
devil-ivaloni
diana-iisalmeni

5. Paikka missä nuoriso voi kokoontua?
juoksun-asema
esteratsastuksen-tilanne
laukan-vaihe

6. Miehinen ruumiinosa?
paksuunnu-tokilaajene-veikkonen
turpoa-pois

Now there IS number six! Jos onkelmia tai uteliaisuutta esiintyy, voin tuonnempana tällätä näihin vastauksetkin.

Riettaita hissipuheita

Himputti, kun on taas niitä tuskia, että pitäisi tuupata tuota edellistä listaa alaspäin. Keksin nimittäin, että eräs tiikeriporukassa toisteltu tarina sopisi hyvin tähän tarkoitukseen, mutta en löydä virallista versiota. Täytyy säveltää omasta päästä kehystarinaa, pahoittelut siitä.

Mies sai syytteen seksuaalisesta häirinnästä lähenneltyään voimallisesti naista hississä. Hän sai sen kumottua oikeudessa todistettuaan, että nainen teki aloitteen.
Mies oli ollut hississä, kun sinne tuli tämä nainen kantaen molemmissa käsissään isoja kasseja. Vuoropuhelu eteni jokseenkin näin:
– Voisitko painaa kakkoseen?
– Luulin jo, ettet koskaan kysyisi!

Sexy ten, disco ten, hot!

Hmmm, jospa kokoilisin 10-numerolla pelanneista kuumimmat, siis kymppien kympit. Näitähän riittää, enkä ole koskaan keskittynyt pelinumeroita muistamaan, joten lista on koottu periaatteella "nuolia sumuun", jos sopii näin lainata Tokelan hienoa lausuntoa Kunnian kentät -tv-sarjasta, kun hän kertoi miten levy-yhtiö tuuppasi Melroselle massia ja lähetti jätkät Lontooseen.


Top 10 Hot 10

1. Francesco Totti, A.S. Roma. Outo tapaus, ilmeisesti järjenjuoksultaan vähän kankea ja tekee typeriä tempauksia, mutta nousee listan kärkeen, koska on Hot Ten Totti. Loistava trequartista silloin, kun jaksaa keskittyä pelaamaan, eikä esimerkiksi syljeskelemään laaman lailla.

2. Esa Tikkanen, Edmonton, NY Rangers, St. Louis, Washington ym. Loisti paitsi omaperäisellä kielitaidollaan, myös ratkaisumaalien tekijänä playoffeissa. Kenties hupaisin hahmo suomalaisista kiekkoilijoista ja yksi parhaista, minkä viisi Stanley Cup -sormusta todistaa. Muistetaan myös Wayne Gretzkyn niin läpikotaisesta kypsyttämisestä, kun herrat olivat siirtyneet eri joukkueisiin, että Gretz kertoi elämäkerrassaan haaveekseen ampua Stanley Cupin ratkaiseva maali Tikkasen takapuolen kautta verkkoon.

3. Pelé, Brasilia. Oli huipulla silloin, kun suuri taituri sai tehdä itsekseen ihmeitä. Ampui 1220 maalia vuosina 1956-74 (suurempiakin lukemia on laskettu ystävyysottelut mukaan lukien).

4. Diego Maradona, Argentiina. Teki ehkä kauneimman maalin, mitä olen telkkarista livenä nähnyt, siis sen puolen kentän kuljetuksen Englantia vastaan 1986 MM-puolivälierässä, EN tarkoita "jumalan kättä" samassa pelissä.

5. Ville Nieminen, San Jose. Halusi kympin seuratakseen Tikkasen jalanjälkiä ja saikin sen hallitsevana mestarina Colorado Avalanchessa, nykyään tosin Sharksissa #15. Reilu jätkä ja hulvaton huuliveikko.

6. Ferenc Puskas, Unkari. Eipä tullut 50-luvulla juuri jalkapalloa seurailtua, mutta menköön nyt Puskas mukaan, koska hän kuoli juuri ja on ollut käytännössä ainoa Unkarin kulta-aikojen pelaaja, jonka nimen muistan. Kuulemma aikas hyvä palloilija, onkohan Unkarin kesäteattereissa pyörinyt puskasfarsseja?

7. Alan Dokucs, Kroatia. Olen kuullut monesti toisteltavan hänen hoipertelevan yskähtelevää uraansa Euroopan kentillä, Marko sen on erityisen tarkasti selvittänyt. Alkuun hän sai istua pari vuotta Barin penkillä. Tie vei sitten Wienin kautta Cannesiin. Hän käväisi myös Portossa ennen kuin elätti itsensä vuoden Madeiralla. Kaikkia vaiheita en muista, mutta loppu-uransa hän palloili Metzissä.
Tuoreempi lisäys kertoi, Magic sen oli kai taustoittanut, että hänen isoisänsä ehti vaikuttaa jo II maailmansodan aikana Ranskassa, missä palveli yllättävästi Vichy-linjalla.

8. Guy Lafleur, Montreal. "The Flower" pyssytti nuorimpana 400 maalia ja 1000 pistettä kohotessaan Habsin kunniakkaan historian parhaaksi maalintekijäksi.

9. Marian Gaborik, Minnesota. Slovakkihyökkääjä on paras nuori kymppi NHL:ssä. Nopeutta ja taitoa yltäkyllin.

10. Jari Litmanen, Suomi. Täytyyhän tämän olla kunniapaikka, kun pääsee kympiksi kaikista maailman kympeistä. Litti voipi olla paras suomalainen joukkueurheilija kautta aikojen, nerokas pelintekijä varsinkin Ajaxin aikoina.

11. Saku Koivu, Montreal. Pelaa toki numerolla 11, mutta on kapteenien kapteeni, elikkäs Leijonien virallinen kymppi, silloin kun pääsee NHL-hommiltaan mukaan ja on terveenä.

Edit! huutaa Archie Bunker. Oli jokunen linkki mennyt takamuksellens, joten virittelin niitä hitusen. On tämä kyllä aika päätön lista…

Vihreän veran keisarit

Itsenäisyys teettää outoja asioita ja moodeja. Esmes kolmen päivän putkia ja sen semmoista. Saattaa ihastus lopettaa puhelun lyhyeen sanalla "palaillaan" ja soittaa pian perään, että "en oo varma, tarkoitinko sitä". Täsmentää sitten "niin sitä en tiiä, haluanko että palaillaan".
Nyt soi kutenkin J. Karjalainen & Electric Saunan dvd Mikä mahtaa olla in?, jolla hurmaa Tommi Vikstenin kitara. Telecaster ei ole ehkä konsaan soinut korvaani kauniimmin, vaikka monet kappaleista ovat liian kuluneita. Esimerkiksi nimikappale ja Keihäänkärki osoittavat, että Viksten on maamme keskimäärin toiseksi paras kitaristi.*
Tänään, noin uniperiodin mukaan laskettuna, elikkäs torstaina, oli outo urheilupäivä. Selän puolelta lantion yläreunalta on sattunut koko päivän siihen malliin, että tietää kaiken liikehdinnän turhaksi. Kuten poikani kummisetä Arto asian ilmaisi Jaakko Teppoa lainaten: "Ei auta edes sätkää kääriä, kun heti on sivut kippeet".**
Siksipä oli tarpeen lähteä pelaamaan biljardipeliä Pirkanmaan liigassa, kun kysyttiin, eikä tarjokkaita muuten ollut liikaa.
Onneksi Pekka voitti ekan pelin ja Arto sai luovutusvoiton, jolloin piste oli jo taskussa. Itse pääsin pelaamaan viimeisenä ja vetelinkin kuin vanha mummo. Sen verran muistan, että ehdin ottelun aikana juoda kaksi tuoppia ja kolme jallupaukkua, jotka siivittivät epätoivoisen miehen niukkaan voittoon. Selkään sattui silti niin perhanasti joka kerralla, kun yritti taivuttaa itseään lyöntiasentoon.
Oho, nyt joutui korkkaamaan punhopullon (e-afrikkalainen False Bay Shiraz), että pystyy istumaan. Ihan ookoo, ei todellakaan juhlaa. Sanoisinko että takaa antava. Harvassa ovat miehet, jotka pystyvät huipentamaan esityksensä imitaatioon 1906 San Franciscon maanjäristyksestä ilman ulkoista pyrotekniikkaa.
Joo, gännipolkkasuksesta ovat kokeneemmat varoittaneet, siispä täältä tähän.

* Toiseksi, koska parasta ei kuulemma voi tietää. Puhumattakaan kappaleesta Juhlakentällä, jossa Jii tarttuu vastaavaan välineeseen ja kaksi Telecasteria soi kuin ei huomista olisi lain.
**Tähän ei mitenkään liity hirteen tuomitun viimeinen toive. Hän halusi sätkiä ja kiljua.

Porsaita! Seitsemättä pukkaa

Äidin oomme kaikki. Ja sama ruottiksi: Polkagrisar är vi Alli Huuppa.
Tästä tulee mieleen levoton risteily kymmenisen vuotta sitten, kun heräsin laivan saapuessa satamaan ja kuuntelin kuulutuksia ruotsiksi. Tyhmänä innostuin kiertämään laivaa ja kyselemään hlökunnan jäseniltä: "Onko totta, että Sirkka Nollgrader astuu laivaan?" Taisi olla kolmas tai neljäs, joka honasi mitä höpötin ja selvitti, että lämpötilaa ne vain kertoivat, Tukholmassa on nyt NOIN nolla astetta.
Mutta nyt vaikea seitsemäs osuus Jukolan viestissä tai ainakin pätkäsanoissa. Nämä säännöt olen hylännyt jo kauan sitten.

1. Keskeinen joukkueurheilija tai Winterin varaston portinvartija?
ruotsi-karkasi
valtio-otti-ritolat
saksa-luikki

2. Viskiä vihreältä saarelta?
sekä-remellän
sohlaankin
ynnä-örvellän

3. Laatusana, ei toisten armoilla?
puutarhatuolin
pihakeinun
kumipatjan

4. Olavi Virran herätyshitti?
havahtuminen Hermusella
krapulassa Samulinilla
huomen Vuorteella

(brrrr, scorchio, puistattaa ajatus)

5. Anti-impeyttämisen teonsana?
jogi-väylä
paddington-keskiviiva
uppo-jalkakäytävä

Alkavat karata, penteleet, käsistä, mutta onneksi pätkävarastokin ehtyy ihan pian. Jaksaisikohan näitä kehitellä vielä uusia? Karhu-tölkkejäkin on viä lunastamattomien lisäksi pari kaapissa, onkohan niille ottajia? En tiä mikä on mennyt muuten terveeseen ruumiiseen, kun se ei juoksevaa leipää juurikaan vaadi tai vastaanota.

Minun isäni on isä ja mun isä

Sellainen pikkuhuomio vaan, että kääntäessä joutuu usein solmuun persoonapronomien kanssa. Milloin pitäisi saada sukupuoli he/she-sanoista luontevasti mukaan, milloin taas niitä on ladattu inhimillisesti katsoen liikaa yhteen lauseeseen, kun mukana ovat esmes my/his/her-tyyppiset ratkaisut erottelemassa kelle mikäkin kuuluu. Usein sujuvaa syntyy vain palastelemalla lausetta useammaksi.
Yksi mielenkiintoinen erikoistapaus oli "my father/mother", jota joutui kerran tosissaan pohtimaan. Heti tulee mieleen kaksi käännösvaihtoehtoa "minun isäni/äitini" tai vain "isäni/äitini".
Tuo "minun isäni" on aika juhlava, se tekee sekä itsestä että isästä numeron, tai sitten korostetaan erityistä yhteyttä.
Yleiskieliseltä taas kuulostaa "isäni", jonka voinee laittaa melkein mihin yhteyteen vain.

Koin pienen oivalluksen jokunen vuosi sitten, kun huomasin vasta graafisen romaanin käännöstä tarkastusvaiheessa mulkatessani, että puhekuplaan ei sopinut kumpikaan noista. Siinä oli ehdottomasti luontevinta jättää lisukkeet pois ja tällätä suoraan: "Isä sanoi, että…" Vaikka alkuteksti loi harrasta tunnelmaa toistamalla "my father", tiukka ja kuiva "isä" näytti parhaalta käännökseltä.
Myöhemmin olen todennut sen usein käyttökelpoiseksi, jos tilanne tai yhteys* kertoo suoraan, että minun henkilökohtaisesta omasta isästästästäni täytyy olla kysymys, jolloin useimmat jättävät puheessa** persoonapronominit ja possessiivisuffiksit poies.

Niin, mulla ei ole koulutusta kääntämiseen, joten en tiedä kuinka itsestään selvänä tällaisia tapauksia käsitellään "piireissä", mutta 15 vuoden askartelu auttaa joskus oikaisemaan jonkun mutkan päässä ja paperilla. Eikä tuo iso juttu yritä olla, on vain jollain lailla kiintoisaa mikä erityisasema isällä ja äidillä on, monesti myös toisin päin: "tytär sanoi…", jopa "poika sanoi…".

Hupaisalta on tuntunut sekin, että käytän puheessakin poikani lähimmäisestä sanaa "äitinsä". Alkujaan taisin ottaa sen käyttöön tiiviyden takia tekstiviestissä, mutta nykyään voin ilmoittaa luontevasti vaikkapa: "Vien pojan äitinsä luokse aamulla" tai perätens "Äitinsä hakee hänet". Pojan kuullen haluaa käyttää sanaa "äiti" (eikä jotain esoteerisempia viittauksia, khöm, joille ei ole tarvettakaan), muttei toistella turhaan hänen omaa nimeään (siis pojan, ymmärrättehän, koska äitiin viittaisi "tämän omaa nimeä" tai ehkei sittenkään).

Ehkä joskus saan kääntää vielä nuorisokieltä, jossa kuplaan/dialogiin sopii parhaiten "Mun isä", sillä se lie ollenee*** puhekielessä tavallisempi kuin mikään noista muista, vai häh?

* hyvä on, konteksti.
** 'puhe' on hassu sana. pee-uu, pu, hoo-ee, he, puhe. Erittäin tiivis, kaunis ja käyttökelpoinen.
*** "lie ollenee" kilvoittelee kamalimman tökkyröinnin pokaalista ilmaisuissa, jotka uskon vakavissaan kirjoitetun.

Pikkujouluvalioita tiikereiltä

Palaan vielä kerran tiikerikokouksen antiin, sillä höyläsin töitä tehdessä toverien tallentamia esityksiä ja löysin paljon hauskaa uutta, kuin myös vanhaa. Kai se on pakko taas lista tehdä.

Top 8 Tiger tracks

1. Hoopon joulu / J. Karjalainen Melkoinen revelaatio tuo Lännen-Jukka jo tämän esityksen pohjalta, tarttee kai hommata se levy.

2. Has Been / William Shatner Enpä olisi uskonut kapteeni Kirkin sädettyvän näin korkealle, mutta nimikappaleessa lännenhölkötyksen taustakuorot "never done Jack", "don't say Dick" ja "has been" vetoavat syvästi. Vanha mestari on runonlausuja ja kalsarisankaritähtien Johnny Cash. Nopeus pysyy alemmissa poimuissa, jotka runsaina piirtyivät ohuen kankaan läpi jo Star Trekissä.

3. Fairytale in New York / Kirsty MacColl & The Pogues Ohittaa tunnelmassa varpusparven jouluaamuna. Umpituttu toki, mutta Kirstun (R.I.P.) upea ääni sointuu ihmeen hyvin Shane McGowanin rupiseen mörinään.

4. Fast Show / Bob Flemingin ja Trudin kokoelmat Mikä niissä voi aina naurattaa, paitsi lyhyys ja ytimekkyys, kun laulavat esim "And all around my… ARSE!" tai herkkänä balladina "Chriiiis Waddle, Chriiis Waddle"? Pippi schnaa.

5. Walk This Way / Dick Brave & The Backbeats Kun Ilmavirtanen ja Brian "Alka" Setzer risteytyvät, tulee tuhoisaa jälkeä.

6. King of the Hill theme / Belmont Playboys Vähän samaan suuntaan kuin edellinen, mutta rivakammin ja räkäisemmin. Koko albumi One Night of Sin... live! on räävitöntä paahtamista.

7. Voodoo Albatross (Chill Out Mix) / Frank C Tygerr Varma hitti! Harva pystyy yhdistämään Hendrixin ja Peter Greenin yhden miehen bändillä kotistudiossa näin jyräkästi.

8. They Call Me Jo' Buddy / Jo' Buddy & Downhome King III Kyllä "Jo' Buddy" Raulamo on hurmannut jo vuosia livenä ja esmes Groovy Eyesin levyllä Tube Radio Broadcast, mutta säväkältä kuulostaa tämäkin. Luultavasti Suomen omaperäisin roots-kitaristi putkiradioineen. Snadisti lisää hilversumia!

Niettä kiitos vaan tiikeriveljille viihdykkeestä.

Hiuskampaus! Kuudes osa

Polkkatukka on hiuskampaus (erotuksena… mistä?), josta kuutsamainen kaljuuntuva mies näkee märkiä unia. Tällään taas Neekerirummusta yhden latingin tänne, kun työ ei etene, eikä jaksa edellisessä topkympissä hoppuilla suoraan ykkösestä allakupliviin. Sääntöjä ei tartte.
Nyt yritän löytää kyllä jonkun, jota Kaura ei heti hepskekkaa…

1. Vaarallinen suuhunpantava?
dear-pukkieni
armas-lampaideni
liebst-vuohieni

2. Mikä puutostila?
parturoi-häntäheikki
saksi-himoköyrijä
leikkaa-casanova

3. Karvainen nelijalkainen?
homo-kasvoi
lesbo-leveni
hetero-laajeni

4. Löytyy joka kodista ja rakennuksesta?
makrillina
tonnikalana
punakampelana

5. Eksoottisehko hoitokeino?
mikki-hevi-zehn
roope-rockabilly-kymmenen
hessu-hiphop-ten

Kuinkas nuo nappaavat, häh? Ensimmäisestä oikeasta rivistä palkinnoksi Kylmien juomien toptenistä vapaavalintaisesti mikä vain numeroista 8-10. Tai hienostuneesti poksahtavaa allakuplivaa.

Vaihtolämpöisten eläinten kärkilista

Poika säntäsi äitinsä luokse, joten matkalla piti käydä kaupassa. Sieltä tarttui rysään kovin eläinvoittoista kamaa: kinkunsiivuja, punaista norsua (tosin erimerkkistä) ja 8-pakki karhua. Mitä vaan, että saisi pysyttyä kämpillä tekemässä töitä, nyt koittavat taas syntiset ajat.

Kotia kävellessä luonnostelin sitten uutta listaa tai kahtakin, elikoiden kärkikymppiä sekä kuumia kylmiä juomia. Tässä jälkimmäinen.

Kuuma kymppi kylmät juomat
(kylmenemistä odotellessa):
1. Karhu III -tölkki jäillä pahimpaan janoon
2. iso tuoppi odotellessa läheisessä "grilli"/"pub"-parakissa
3. Karhu III -tölkki
4. Karhu III -tölkki
5. Karhu III -tölkki
6. Karhu III -tölkki
7. Mohla-Jukka, kylmän kaunistavana on the rocks, ilman jäitä
8. Karhu III-tölkki
9. Karhu III -tölkki
10. Karhu III -tölkki
Alla kuplivat: greippituoremehu, kahvapihvi Boolin tietovisan yhteydessä viideltä, punainen norsu (tosin ei kylmänä eikä juotuna) ja vesi.

Ehkä sittenkin on parempi tehdä vain töitä. Kun Mustanaamio kysyy, silloin vastataan (vanha viidakon sanonta).

Nomenia kuin mätiä omenia

Olen pelännyt tätä päivää, että alkaisin koota perinnevitseistä alkeellisimpia, jotka saattavat myhäilyttää krapulatiloissa, mutta kuka tahansa täysi- tai edes puolijauhoinen ymmärtäisi jättää ne sinne. Siis nimivitsit. En tarkoita hassuja kehitelmiä tai munasaannoksia, vaan tunnetuihin nimiin värkättyjä kehyskertomuksia.
Nimiä on pitänyt tietenkin väännellä jo alle kouluikäisestä. Olisiko jotenkin veljen vika, että vääntelyyn on muodostunut muutama peruskaava, tutkimuksissani löydän ainakin seuraavat:
– "Sukunimellä, etunimi puhelimessa."
– "Äläkä sitten etunimi sukunimi!"
– "Etunimi1 sukunimi1 on solminut avioliiton etunimi2 sukunimen2 kanssa ja on nykyään etunimi1 sukunimi1-sukunimi2 tai etunimi1 sukunimi2 tai etunimi1 sukunimi2-sukunimi1 tai päinvastoin."
– sitten on tietenkin muodissa kauan sitten olleet "nyt teki jotakin pukunimi, sanoi etunimi sukunimi". Nämä kuittaankin heti ainoaan, joka on viimeiseen kymmeneen vuoteen huvittanut, lähdettä en tiedä, Tampereella kuultu: "Voin mää sen peruakki, sanoi Jack Keruakki." (Tai toisaalta, kyllähän taannoin naurattivat myös Nyt-liitteen käännökset englantiin, mallia: "Now the drinking stops, said Jamppa Tuominen.")

Tämähän on vielä hyvin asiallista ja tieteellistä juttua, eikö? Jospa lopettaisin tähän?

Ehei, täytyy mennä juurille ja etsiä niitä arkkityyppejä, jotka ovat toimineet malleina myöhempiin väännelmiin. Moni on helppo sijoittaa oikeaan aikaansa, koska nimet ovat jääneet terveiltä ihmisiltä nopeasti unholaan. Seuraavan epäilen tulleen perhepiiristä:
– "Äläkä Gustavo Thöni!" Italialainen alppinisti tuppasi kyynärpäät korkealla joka paikkaan 70-luvun alkupuoliskolla. Surukseni huomaan yhä käyttäväni tätä lausetta baarissa, kun kovasti horjuttaa. Herra Thönin seuraajissa on kyllä vieläkin vanhempia tekijöitä.
– Arpinaaman (1932) ohjaaja Howard Hawks tuskaantui jatkuviin uusiin ottoihin ja tiuskaisi: "Nyt et sitten Paul Muni!"
– Tästä opiskelukaveri kehitti jääkiekkoversion, kun Jari Kurri kuulemma antoi namusyötön pakille viivaan ja varoitteli Oilersin pelikaveriaan: "Etkä sit Craig Muni!"
– Kasinotalouden kuumina aikoina oli kätevää komentaa muita pitämään näpit omalla puolellaan: "Äläkä Pentti Kouri!"
– Sutena syntyneistä minua kovasti viehättää splatterista ja sadomasohommista lupauksia antava, mutta kuplana ilmaan puhkeava: "Äläkä Sam Raimi!"

Avioliitto-osaston vitseissä arkkityypiltä tuntuu kohtuuttoman laajalle levinnyt tarina, kuinka Marion Rung solmi liiton Acre Karin kanssa. Yhdysnimi, tuttu juttu.
Sitten 70-luvun lopussa säväytti ihmeesti, kun Hilse Megashine kertoi yllätysuutisena, että Patti Smithin uusi aviomies on Deep Purple -rumpali Ian Paice, jonka sukunimeä hän alkoi käyttää. Kuten tästä voi aavistaa, ei näistä ole mihinkään, korkeintaan kertakäyttövitseiksi. Yksi esimerkki vielä silti:
– Titanicin tunnarin laulajatar Ms. (vai M/S?) Dion teputteli alttarille suomalaisen leffamogulin kanssa, otti Markuksensa sukunimen, eikä päässyt kuvaan kuin pyrstöpuoli linssiä kohti. Siitä kuvateksti: "Celine Selin selin." (Toivottavasti tämä seireeni ei jatka vokottelemalla sitä edesmennyttä ranskalaiskirjailijaa, jonka läpimurtoteos oli Niin kauas kuin yötä riittää. Siitä voisi seurata liian paha yhdysnimi, jos kirjailijan taiteilijanimeen tarraisi.)

Jaahas, poika heräsi tikkana, joten täytyy keskeyttää. Suuri helpotus muuten, mutta "sukunimellä etunimi puhelimessa" jää vielä korvamadon lailla päähän, kun sitä ei pääse kippaamaan tänne kaatopaikalle.

Edit: koetin korjata pari öökköslinkkiä.

Veljeksien kuuma vitonen

Olikohan se viime vuoden kolmannen kvarttaalin kokouksessa Imatralla, aivan Venäjän rajalla, kun suunnittelimme tiikerisivuja, yhtenä noin neljästätoista kerrasta. Jollain jäsenistä oli lumoava idea listaksi, jonka varastan nyt tähän, ainakin tilapäisesti, kunnes ne tiikerien kotisivut ovat ylhäällä ja juoksemassa (vilpilliset pahoittelut kulmikkuudesta eli anglismista).
Siis ylävitonen eli kuumin kvintetti Aleksis Kiven veljeksistä! Tämä ei ehkä ole lopullinen ja ehdoton, vaan tämän hetken valinta, eikä äänestysjoukko ole yhden ihmisen eri persoonallisuuksia kattavampi.

Top 5 Kiven 7 veljestä
1. Aapo
2. Eero
3. Tuomas
4. Simeoni
5. Juhani

Bubbling under: Timo, Lauri.

Näin onnettomasti kävi, että toinen kaksospari ei aivan venynyt viiden kärkeen. Parempi onni ensi kerralla!

Kommentit tervetulleita, jos on poikkeavia mielipiteitä, vaikka kyllä tuo definitiiviseltä näyttää. Kukahan se syyllinen tähän ideaan oli? Ensi kerralla sitten kenties Top 3 Blytonin Viisikko.

Weird Al! Viides pätkäsatsi

Meni viikko keksiä uusi otsikko, mutta "Weird Al" Yankovic on polkkauksen kurko, kuten esityksensä "Polkas on 45" ja "Hot Rocks on 45" taannoin todistivat.
Säännöt ovat yhä täällä, mutta ne muistelot ovat menneet aika päälleen. Tällä kertaa osui muuta etsiessä käsiin se vappulehti, joka olikin Neekerirumpu, mutta Kauran kuvitus oli jossain muussa lehdessä. Mikähän piru SE oli?
Asiaan, Neekerirummussa oli 30 pätkäsanakysymystä, joista tässä alkupään näytteitä, osin varmaan vanhentuneita:

1. Suullista meluviestintää kuvaava teonsana?
kaarle-liisaa
kyösti-lahjaa
keijo-leenaa

2. Kaunis kasvikuntaan kuuluva?
isättömän-georgen-juuret
äpärä-johnin-varsi
bastardi-paulin-lehti

3. Kuka oli Pekka "postikonttorien turma" Vennamon edeltäjä?
tuijan-menstruaatio
tainan-puolukkapäivät
tuulan-kuukautiset

4. Tappajakalatiistaita viettävä saarivaltio?
löyhkäti
tuoktahti
lemuti

5. Ei se koko, mutta se tekniikka. Mikä valtio?
myös-kopuloitsihe
sekä-naiskenteli
vielä-sutikin

Hjuu, toiset niistä melkein naurattivat, kun olen ehtinyt heidät unohtaa. Lisää tulee varmaan tuonnempana ja vastaukset voivat hakeutua kommentteihin.

Maalaiset Metropolissa eli pellet pääkaupungissa

Elämä on mennyt liian kiihkeäksi. En ehtinyt toipua etelän matkasta, kun piti jo lähteä vielä etelämmäs, suurkaupunkiin asti, koska Jethro Tull esiintyi Kulttuuritalolla.
Kätevintä oli lähteä bussilla, koska Pelle on kertonut EB:n olevan siististi cool, mutta pieniä puutteita oli tiedoissa. Turun toveri Pete lähti samaan aikaan eri suunnasta, ja eikä siinä mitään, pääsimme kukin busseihimme ja osasimme jäädä pois Kisahallin pysäkillä.
Katselimme, että siitä pääsemme sukkelasti myös yöllä yhden busseihimme. Pitkän keikan jälkeen ehdimme vielä Fellowsiin kaljalle ja juuri sopivaan aikaan pikalinjan pysäkille. Vitsailimme jotain olematonta, että lyödään vetoa kumman bussi tulee ensin. Ilahduimme, kun niitä EB-merkkisiä pari-kolme oli ryykäämässä Manskua pitkin kohti. Eivätkö ne sitten kääntyneet Oopperatalon kulmalta Helsinginkadulle, noin parikymmentä metriä ennen pysäkkiämme. Kiertävät penteleet sieltä lentoaseman kautta kaikki myöhäiset vuorot, olikohan se ysin jälkeen.
No, seuraaviin aikaa pari tuntia, eikä tietoa mitä reittiä NE menevät, joten tepastelimme kohti Kamppia. Paariin teki elävän mieli, mutta ei tahtonut sopivaa sellaistakaan löytyä, joka olisi auki kolmeen, pelkkiä narikkamaksullisia klubeja ja yökerhoja vainen. Kuten Petri Samuli Tiili taisi kirjassaan Buddha Blues sanoa (Kaura tietäisi tarkan muodon): "neonvalot eivät flirttailleet".
Jee, kotona heti aamukuudelta.

Mutta jos palaan valoisampiin asioihin, Jethro Tullin vanha maestro Ian Anderson (kts. kuvat) oli leikkuussa, elikkäs hyvässä iskussa niin huilun, kitaran kuin kitarisainsa puolesta. Heti eka piisi, Living in the Past -albumin 'Life Is a Long Song', soi upeasti ja laulu kuulosti pehmeän murealta.
Vanha rietas mies vaan oli äitynyt hankkimaan silmäniloksi bändiin viulisti Ann Marie Calhounin, joka soitti varmaan hyvin eikä mennyt kyykkyyn, muttei silti tuonut paljon henkeä vanhaan huippubändiin, vaan vei sitä pikemmin milloin bluegrassin, milloin pseudoklassisen, milloin kevytlevitejazzin suuntaan. Johonkin kelttiläisfolkhenkiseen kamaan viulunsa kyllä sopi hienosti.
Surkuhupaisinta taisi olla Mozartin kanssa piehtarointi kappaleella 'Moe's Art' (?). eivätkä 'Boureen' ja 'Aqualungin' uudet sovituksetkaan mitenkään riehaannuttaneet. Onneksi encorena rytkähtänyt 'Locomotive Breath' jätti taas etevän maun suuhun, kun junan hönkäys jyskytti vanhaa ystävää.
Anderson sutkautteli myös jatkuvalti kuivaan tyyliinsä, mutta jääkööt ne uusiokäytettynä tilannehuumorina lainaamatic. Kyä toisen kuvan flamingoasentokin irtosi vielä kohtalaisesti. Niin ja bändissä edelleen (taas) soittava kitaristi Martin Barre kuulosti komealta ja näytti ainakin Peten silmin Alan Barrowsilta (Christopher Guest, "A Mighty Wind"). Kuuluisia barre-otteita en tosin huomannut tarkkailla, eikä soittanut Jeffrey Hammond-Hammond Hammondia, vaikka Pete näistä molemmista ennen keikkaa hölisi.

Tekisi mieli lopuksi mainita, että sain tilaisuuden lainata Pelleä vielä tänään päivällä, kun kesäloma loppui ja ilmoittauduin kortistoon, mutta jääköön lainaamatic tämäkin lastenversio:
"Himmmmputti, ooolen työtön!"
Aiheesta Pelle on valistanut, että Vapaus on suuri vankila, mutta Suomen MAD on siihen lisännyt, että "Älyvapaus on älyttömän suuri vankila".
Tätä rataa yllekirjoittanut pian
"…on Tukholmassa ja myy ruumistaan
hän on varapygmi, mutta jo valmis kuolemaan
ja rikkaat liikemiehet ja pankinjohtajat,
joiden vaimo ja lapset kotona odottavat,
Osmolle hyvin varvista maksaa
ja niillä rahoilla pygmi heroiinia ostaa"

Kolibri ja isommat lintuset

Huvittaa panna tänne vielä muutama hajamerkintä viikonlopusta ja Tiikerien neljännen kvarttaalin kokouksesta noin blogivinkkelistä, vaikka pääpainohan siinä reisussa oli jossain ihan muualla.

Tapasin pitkästä aikaa Lauri Leijonan, jonka vaikutus kielelliseen kehitykseeni on mittaamaton. Tämä herra löysi lukioiässä suomen kielen pahasti aliarvostetun sijamuodon, potentiaalin imperfektin. Sitä on erittäin luonnikasta käyttää varsinkin ryyppyreisuista. Odotan yhä kaiholla, että Lauri saisi tehtyä suuren romaaninsa kokonaan tätä sijamuotoa käyttäen. Jos nimittäin urheilupelisijoittamiselta liikenee aikaa.
Pari esimerkkiä, kuinka se toimii käytännössä: "En muista varmaksi, mutta pannin vaimoasi viime yönä." "Hän juoni itsensä huonoon kuntoon." [en ole varma virallisesta muodosta, tämä voi sekoittua 'juonia'-verbin imperfektiin. Myös 'joini' on tainnut esiintyä, vaikka potentiaalin preesensin kanta on 'juonee'.] "Hän ottani kaksin käsin."
Silloin kun muistikuvat ovat huteralla pohjalla, potentiaalin imperfekti on verrattoman käytännöllinen. Olla-verbin taivutus herättäni aikoinaan kinaa, mutta siihenkin olli Laurilla virallinen tieto, muut lienivät väärässä.

Toinen tärkeä kielellinen panoksensa on leikkisaksan soveltaminen puhekieleen. Siinä on pari yksinkertaista perusprinsiippiä: sanat saavat olla oikeitakin saksan sanoja, mutta niihin sovelletaan raskaalla kädellä umlautia (die Umläute) ja vahvaa taivutusta.
"Ich spritze!" "Ich habe schon gesprutzt." En ole alan asiantuntija, pelkkä hang-around-jäsen, mit Deutsch charkutieren. Yksi elävimmistä muistoista on jäsen OP:n käynti muinoin mökin hyyskässä. Hän palasi nopeasti sormi pystyssä huikkaamaan: "Entschuldigen Sie, mein Scheisse."
Juu, ennen pitkää sarja johti pisteeseen: "Entschuldigen Sie, meine Entschuldigünge", mutta nämä taitavat toimia vain puhuttuina…

Huonojen vitsien kasaumaa purkaessa päällimmäisenä mielessä ovat munasaannokset. Jäsen Ips kertoi koripallopuolelta, että järjestötahoilta oli lipsahtanut sormien läpi sellainen joukkueen nimi kuin Levynhävittäjät. Sitten kun asia oli valjennut, hyväksyttyä nimeä oli myöhäistä vaatia muuttamaan. Kun luettelin Napapappojen nimiä, niihin tulivat vastineeksi sellaiset himokkaat lurjukset kuin kaimakset Pentti Hilkuri ja Pentti Hirvo.

Tanssiravintola Kolibrissa herroja huvitti pikkutunneilla Arina-blogista löytämäni Eino Vastarannan lause:
"Nörttejä, yksiä nollia, ei tanssittanut hakurobottikaan."

Saarikoski-vitsi esiintyi myös tiuhaan, mutta sitä ei ollut tarvis kertoa kokonaan, koska se olli jokaisen muistissa tiikerijäsen J-P:n sitä toisteltua kymmeniä kertoja jo 80-luvulla. Hänen parhaita punchlinejaan o(li)vat ainakin: "En tiedä, tulin juuri.", "Oletteko ollut täällä kauankin?", "On tässä alkoholillakin osuutta asiaan." ja tosielämän "Täytyyhän niiden tuulettua!".

Harmi, etteivät jäsenet Tomi ja Simo päässeet mukaan terveyssyistä, mutta kyllähän te tiedätte mikä se anti olisi ollut…

Tämä artikkeli on tynkä. Lisätty linkki Levynhävittäjiin.

Etelässä! Tiikerit ärjyvät Hämeenlinnassa

Hurjaa menoa, kävimme eilen Rinkelinmäellä ihailemassa ottelun HPK-HIFK, muistan myös miten se päättyi. Sitten parin paarin rohkaisulla legendaariseen Kolibriin!
Siellä esiintyi Anita Hirvonen. Kypsien naisten kaarti oli sellaista kuin Irwin jo lupaili. He olivat kypsiä ja silmä vilkkui. Minua haki tanssiin yksi nainen, joka tuli paikalle pikkujouluista. Tanssiminen oli toki hauskaa, varmasti hänenkin mielestään ratkiriemukasta, sillä hän lupasi kappaleen päätyttyä hakea seuraavaksi tanssiin pylvästä.
Hotellisänkyjen tyynyillä oli Marianne-karkit. Eräs meistä löysi myös sänkynsä alta aamulla topin, tiettävästi naisten sellaisen, joten yö on ollut saletisti vilkkaampi kuin hän itsekään muistaa.

Joonatan! Neljäs osa ja pitkä pätkä

Alkavat otsikot loppua, mutta kun sanon Joonatan, puhun lokista. Pitihän se enkkarimallin se-it-se-män-pol-vi-nen (sori väärää tavutusta, muuten ei tule seitsemää) pätkäsana viritellä sitä odotellessa, että uskaltaa ruveta tempomaan huikkaa kitusiin, kun Hämeenlinnaan pitäisi sonnustautua.
Jep jep, ne säännöt ovat minkään muuttumatta täällä. Vorwärts, sagte die Grossmutter in der Schnee:

1. Ei kovin valovoimainen tähti?
taso-uhka
luokka-pelko
vaihe-vaara

2. Paikka jossa saa tähteitä lätyn päällä?
rauno-dersu uzala-ne
reino-7 samuraita-me
rauli-punaparta-he

3. Syötävän hyvä kasvis, sulaa suussa?
heppikö-mittava
peniskö-kookas
pippelikö-suuri

4. Nopean toiminnan teonsana?
aids-jeesii
ranskantauti-jelppaa
virus-helpottaa

5. Tällä voipi laulun mukaan peittää maan?
hyökkääjän veriuuni
vastapuolen plasmagrilli
vihollisen elämännesteen-mikro

Jou, mama, sitten vielä se ennätyspitkä. Ei se tekniikka, mutta se koko. Pätkäsanojen John Holmes. Elikkäs enemmän kuriositeetti kuin mitään järkevää, mutta missä näissä järkeä olisi.

7. Pieni apulainen kiputiloihin?
metsästysväline-laji-halli-peruste-paisti-fosfori-tiber
puolustusväline-luonne-tila-aihe-leike-pitää-arno
taisteluväline-genre-lämpiö-vika-pihvi-perse-oglio

Aika ärjäisten on väännetty osa vinkeistä vinkeistä (sillä pienillä vinkeillä ei pärjää pierukisoissa, kuten M. Vasamaa taisi muinoin jo tietää). Siispä lisäpisteitä tulee jos ymmärtää perusteet niihin.
Jaahas, sitten alkaa valmistautuminen neljännen kvarttaalin kokoukseen! Saa nähdä ehtiikö vastauksia laittaa lainkaan, vaan ehkei niitä tarvita.

Meerin lehmä, ei merilehmä

Töitä piti tehdä, mutta tämä ongensiimaakin painokkaampi asia täytyy hoitaa ensin alta pois.
Nimittäin Poppi-Heikki pohdiskeli, puntaroi ja tuumaili vanhan iskevän sanonnan mahdollisuuksia munansaannoksena. Erehdyin itse sitä myös miettimään neljän eri bussin vaihtokierroksella, poikaa esikouluun muiluttaessani, ja luonnostelin kehyskertomusta. Täten:

Baijerin Meeri koki vaikean takaiskun, kun Muurikkinsa meni taittamaan koipensa. Eläinlääkäri piti hälyttämän kiireen vilkkaa apuun. Veteraaniveterinääri pyysi kuskin apuun ja huikkasi hälle (huom! punssilinja tulossa, siis se sama mitä Potero-Hessu alkujaan ihmetteli):
– Nasta lautaan ja lasta nautaan!

Sammelvuo! Kolmannet pätkät

Oho, nyt hyppäsi Tuomas Sammelvuo plokiin, vaikkei hän niin tavattoman pitkäkään ole. Kolme ihmistä on jo innostunut ratkomaan pätkäsanoja, joten tarttee laittaa kolmas satsi supattamaan, yksi jokahittelle. Se pohjustus ja ohjeet ovat edelleen tuolla ja kakkossatsi löytyy nopeasti, kun vierittää alaspäin ja etsii vasta plokattujen puolukoiden alta. Asiaan:

1. Kuinka paljon auki?
simo-tämän makuulla
sami-tuon pystyasennossa
sulo-nuo vatsallaan

2. Perinteinen perhelehti?
Traastuit-eukko
Uraa-muija
Da-ämmä

3. Armeijasta tuttu harjoitus?
tiukka-öitseminen-pilkintä
armoton-kopulaatio-tilttaus
raaka-yhdyntä-blackout

4. Merkittävä musta johtaja?
Mureena-vilja-rintintin
Hauki-jyvä-roi
Barracuda-jauho-pluto

5. Tärkeä väline rakentamisessa?
pano-hanhi
otto-metso
siirto-flamingo

Eivätköhän nuo pian ala maistua puulta, kun kysymykset huononevat vääjäämatic ja saattavat jopa ottaa erivapauksia välilyönneissä. Mutta vastaukset tulevat taas kommentteihin joskus.

Aamulla melkein ensimmäisenä oli mielessä, niiden ääneen lausumattomien asioiden jälkeen, muinainen enkkari, kun sain jaettua sanan seitsemään (7) pätkään. Ehkä kiusaan silläkin vielä tänään, jos jaksan muotoilla vinkit, koska sitä ei taida löytyä arkistoista.

Eskarin luiseva sälli

Poikani, lempinimeltään Rupsu-Rudolf, on ollut alkuviikolla öksötaudissa, mutta pääsi eilen yökylään ja tänään pre-schooliin. Se oli vähän jännää, kun läksyjä oli kertynyt ja lisäksi piti keksiä Show and tell -tuokioon esine aiheesta "Something I'm thankful for".
No, suosikkilelu juuri nyt on jättitikkarin tikkuna ollut luurankokäsi. Yön hautomisen jälkeen suunnitelma oli aamulla valmis: luurankokäsi esittelyyn, peruste kiitollisuuteen kuului näin:
"I'm thankful for the bones. Without bones you would go all [esitys koko kropan lötkähtämisestä] like macaroni."
Mitä siinä muuta voi kuin kannustaa, että hienosti keksitty. Hyvä etten boneria saanut.

Puolukoita! Eli lisää pätkäsanoja

Anteeksi, nimeni ei ole Valte Erkinjuntti, mutta tuo otsikko oli pakollinen, että voin sanoa marraskuun lopulla plokanneeni puolukoita.
Minua on vaikea taivutella mihinkään, mutta eräs salakäly vihjaisi sivulauseessa, että pätkäsanoja saa laittaa tänne lisää. Alustus, ohjeet ja se sivulause ovat täällä, joten asiaan.

1. Välivaihe ruoanlaitossa?
vaihtoehtona-riita
joko-tora
vai-epäsopu

2. Melua levittävä vehje?
julma-laatokka
armoton-saimaa
vaativa-pielavesi

3. Valtio kaukana jossakin?
Lakkasit-hengittämästä – Soma
Olet-kuollut – Hieno
Menetit-henkesi – Kaunis

4. Mukana ihmisten välisessä kosketuksessa?
eller-kuparisi
oder-tinasi
tai-messinkisi

5. Kiihottava näkymä?
kopulaatio-omedia
rakastelu-ragedia
hässimö-arssi

Sillä lailla, eiköhän se riitä vähäksi aikaa ja ylikin. Vastaukset ilmaantuvat taas kommentteihin.

Visamokia sekä NHL-kysymys

Pubivisat ovat mainiota viihdykettä, jos kysymyksissä ja omissa vastauksissa on tolkkua, ja nämä kaksi edes jotenkin kohtaavat. Mikseivät muutkin visailuhommat, kuten Trivial Pursuit, jonka höyläsimme armaalla 80-luvulla ravintola Proffassa Turussa niin puhki, että jossain vaiheessa piti pelata sitä väärin päin: toinen sanoi vastauksen, siihen piti löytää mieluiten kirjaintarkka kysymys.

Nolona kömmähdyksenä on jäänyt mieleen vierailu Tampereella ja piipahdus Tammerin baarissa, jossa pääsin Pursuit-peliin mukaan vakuuteltuani, että huhut vastausten ulkoa osaamisesta ovat liioiteltuja. No, tovia myöhemmin pinkistä luetaan mulle kysymys: "Missä 60-luvun brittiyhtyeessä vaikuttivat Daviesin veljekset Ray ja Dave?" Olisin tiennyt vastauksen unissanikin jo ennen koko peliin tutustumista, mutta pitihän siinä tuumailla ääneen: "Jaa että Daviesin jeljekset? Eiköhän se ollut the Kinks."
Siitä syntyi hälinää ja melki lynkkausmeininkiä, kun kysyjä totesi lapusta, että siellä tosiaan on painovirhe "jeljekset".

Luultavasti urani huonoin urheiluvastaus pubivisassa oli Boolissa, kun en oikein kuullut kysymystä, koska oli hälinää ja meillä oli korvien kanssa katkos YYA-sopimuksessa, sillä olin keskittynyt hoitelemaan suu/nielu-suhteitani. Jotain siinä kysymyksessä kiekosta mainittiin ja etsittiin kenen lempinimi on Pappa. Tälläsin paperiin tyyriisti Ari Huumonen, onhan hän kiekonheittäjistä komeimpia (jos pitää Kuutsa-mallin ohuenliimaisista päähaivenista) tai ainakin menestyneempiä.
No, lappuja tarkastaessaan tuomari Sile ratkeili holtittomasti ja sain kuulla haetun jääkiekkoilijan olevan Seppo Lindström. Tietenkin, tuttu tapaus Tepsistä 60/70-luvuilta.
Yllättävän paljon porukkaa virkistävät edelleen puheet kiekkoilija Ari "Pappa" Huumosesta, Hämeenlinnan suuresta pojasta.

No, aktuelliin peliin, sillä samainen Sile välitti minulle pari viikkoa sitten NHL-aiheisen kiekkokysymyksen:
Luettele sukunimikaimat suomalaisista NHL-pelaajista kautta aikojen – eli mikä sukunimi on ollut vähintään kahden eri suomalaispelaajan selässä NHL:ssä. (Ei tarvitse olla sukua, mutta saa olla.)
Tuoreimman kuulemani laskun mukaan näitä sukunimiä on 10 kpl, kun pari löytyi lisää tarkemmassa syynissä. Vastauksen tällään comments-osioon, jos tulee alustavia, kohtuukattavia vastauksia tai suora pyyntö.

Bonuskysymyksenä voisi mainita sellaisen, että ainakin kahdella suomalaisella NHL:ssä pelanneella on ulkomainen sukunimikaima, joka on varattu 2000-luvulla, mutta ei ole vielä pelannut NHL:ssä. Anybody, onko tietoa tai arvausta?

Pölyt pois sananpätkistä

Jutellessa ja lehtitelinettä penkoessa käteen osui vanhoja papereita, joille olin printannut näköjään tammikuussa 1994 nk. "pätkäsanoja". Ne olivat silloin harrastuksena pari vuotta.
Ideaan minut vihkivät Larssi ja Uolevi Nojonen, joista Larssi toimi välimiehenä, Uolevia en koskaan tavannut. He kokosivat muun muassa näitä pätkäsanoja sitten kirjasarjaansa Rikkiviisaan käsikirja.
Serkukset (? muistankohan oikein) olivat arvuuttaneet toisillaan kymmenittäin, jopa sadoittain tehtäviä, joissa haettiin sanojen (myös yhdys-) sisältä toisia sanoja ja haarukoitiin niitä vinkeillä tähän tapaan:
Kuka kirjailija?
Kiuasta-vihloi
Kaminaa-sattui
jolloin vastaus on vääjäämättä Hellaa-koski

Itse tein siitä semanttista rakennetta hyödyntävän viritelmän, koska etunimen kera vastauksen voi lukea lauseena. Vinkit menivät jotenkin näin:
Antti Kiuasta-hipaisi
Aapeli Kaminaan-tarttui
Alpo Uuniin-satutti

Askarrellessani johdatin teemaa hitusen uuteen suuntaan, päästäen seulasta läpi myös aikuisviihteellisempää materiaalia, jota ilmestyikin sitten Vappuneekerissä hienon kuvituksen kera (onko tallella, Kaura?). Tässä muutama esimerkki, vastaukset taidan tuupata kommentteihin kunhan jaksan.
Siis kysymys kertoo mitä haetaan ja kolme vinkkiä haarukoivat vastauksen eri osat, jotka yhteen liitettynä kattavat joka kirjaimen. Tavuviivat ovat vain lukemisen helpottamiseksi, niitä ei vastauksessa esiinny.

1. Eläin jolla on leveä takalisto?
grön-ekstaasi
rautavaara-spiidi
junkkarinen-koka

2. Ilmoittaa hallitsemisen määrää?
bussin-henkilökohtaisia
jeepille-kuuluvia
farmarin-hallussa

3. Muuan sieni?
turska-ginrommi
punakampela-marjapussi
toutain-paskahousu

4. Tunnetila johon ei kuulu riehakkuus?
perämoottorin-leviä
airon-yllästä
purjeen-rukaa

5. Henkilö joka ei malta nukkua?
oksettava-myöhäismittelö
hyi-iltaurheilu
kammo-pimeydenleikki

Nämä olivat vain lämmittelyä, koetin pistää tuohon tarpeeksi helppoja – lasten kamaa. Mutta jos joku haluaa lisää tällaisia, niitä on kyllä varastossa muutaman kymmentä.

Covereita ei jätetä

Tulee vieroitusoireita, koska en ole yli viikkoon katsellut Vapriikin Covers-näyttelyä. Siellä ehdoton suosikkini on Butthole Surfersin maineikas "Hairway to Steven", mutta monipuolisuus ja kaukaa kumpuavat muistot hyllyyn pakatuista vinyyleistä tekevät tunnelman. Muistaa, miltä tuntui tuijottaa isoja kansipahveja, tutkia kuvia sekä tavailla piisilistaa, säv/san/sov-tietoja ja mahdollisesti sanojakin. Ehkä se hienoin suomalainen rocklevy on niin itsestään selvä kuin Roadrunner, ehkä ei, mutta jytäkkä lataus on vanhojen suosikkilevyjen kansissakin.

Eläväisesti muistan 70/80-taitteesta, kuinka Madnessin debyytti näytti ja kuulosti niin hienolta, että kansi piti piirtää A3-paperillekin musiikin tahtiin:

"Hey you, don't watch that, watch this!
This is the heavy, heavy monster sound, the nuttiest sound around!
So if you're coming up the street,
and you're beginning to feel the heat,
Well, listen, buster,
you'd better start to move your feet,
to the rockingest rocksteady beat of… MADNESS."

Irvistelyä sanan äärellä

Silloin tällöin tupsahtaa esiin uudissana tai vanhan uusi käyttötapa, joka ärsyttää sitkeästi vaikka muista se on niin ihq, että suosio leviää kuin musta surma. Ajattelin listata pari esimerkkiä, jotka ehkä kertovat vähemmän näistä sanoista kuin omasta iästäni ja muutosvastarinnastani. (Voin vain kuvitella, kuinka paljon nuorempaa polvea oksettaisivat useat käyttämäni sanat, mutta niistä moni on sentään kertakäyttösanoja, jotka voi viskata heti käytön jälkeen mäkeen. Ai niin, sama voisi päteä näihinkin?)

1. eläköityä Ymmärrän jonkinlaisen tarpeen tälle sanalle, kun se suuri sukupolvi vetäytyy eläkkeelle ja kaipaa napakkaa sanaa, jolla toimia esmes lehtijutuissa. Silti tuo sana särkee yhä korvaa. Ehdotan kolminkertaista kannustushuutoa harmaantuvalle ikäluokalle: Eläköidy! Eläköidy! Eläköidy!

2. tähdittää Tarve on jälleen olemassa lehtikielessä, koska tärkeimmäksi jaettavaksi informaatioksi nousee kenen nimellä esimerkiksi leffaa myydään. Silti huomaan toivovani, että elokuvatoimittajat (jotka yhä harvemmin tuntuvat olevan kriitikoita – tai sitten kaikki ovat nykyään kriitikoita) tyytyisivät tähdittämään juttunsa, jotta näen helposti millaisille elokuville he antavat eniten ja vähiten pisteitä. Antaisivat tähtien näytellä tai vaikka vaan esiintyä omana itsenään.

3. kompata Tähän on törmännyt yhä useammin, usein sympaattisissa yhteyksissä, mutta sekään ei pelasta. Levyraadin Klaus Järvinen pilasi setämäisyydellään kenties saumat, että voisin niellä komppaamisen irvistelemättä muualla kuin pätevässä, sisäistyneessä rockmusiikin ruotimisessa. Vai tuleeko tässä joku sukupuolikuilu, kun erityisesti naiset tuntuvat kernaasti "komppaavan" toisiaan tai edellistä puhujaa?
Komppi on tärkeä, kuten käy ilmi Kollaa Kestään kappaleella Tätä oli elämäni: "Minä soitin kompin, toiset pojat säesti".

4. ihku Kaksipiippuinen miekka, koska lähtökohtana ahdistukseen on epäilys, voiko mies käyttää luonnikkaasti kantasanaa ihana. Itsellä harvoja poikkeustapauksia sanan käyttöön on se, jos sattuu ihastumaan ihmiseen tai asiaan, eikä suostu pöhköystilassa käyttämään arkisempaa adjektiivia, tai jos haluaa ironisoida, sarkasmoida (öh?) ja vaivihkaa ilkkuen käsitellä muiden ihastelua. Tässä mielessä ihq on ernomainen helpottava muoto, koska siihen on jo sisään rakennettu voimakas pilkkalatinki raavaan miehen käytössä.

5. olletikin Tämä on jo vanha juttu, isä siitä taisi ajoittain mainita 70-luvulta lähtien, mutta on huvittavaa, että sanaa näkee harvakseltaan ja melkein aina väärin käytettynä, olletikin lehdissä. Silloin kun se esiintyy, käyttäjä tuntuu luulevan merkitykseksi "oletettavasti" tai jotain vastaavaa. Terho Itkosen Kielioppaasta merkitys ja esimerkki: "varsinkin, etenkin: kesällä, olletikin heinäkuussa".
Tiedä häntä, ehkä vanha merkitys vain katoaa ja uutta saattaa joku ajoittain väläyttää jossain.

Saisikohan näistä muodostettua jonkinlaisen jättipotin, hmmmm… Elokuvaa tähdittävä eläköitynyt laulaja on ihku, olletikin myös häntä komppaava vastatähdittäjä.
Sortsi, ehkei sentään.

Julman herrasmiehen sanonnat

Hiljattain täällä mainittiin Napapappa Poppi-Hessu, joka on ikävä kyllä tätä nykyä virallisemmin Poppi-Heikki. (En tiedä oliko osasyyllisenä toinen Napapappa Setä Mäxi?) Hän toitotti joskus ajatustaan Korkeajännityksen tekstien elävöittämiseksi: korvaa kuplissa jokainen "natsi" sanalla herrasmies. Siis siihen malliin, että "Raaka herrasmies ei suvainnut hölmöjä", "Herrasmieskoirat saavat maistaa omaa lääkettään" tai "Likainen herrasmiesrotta!".
Se toi mieleeni jatkoajatuksen, kun jälleen tutkailin Mustanaamion legendaarisia Vanhoja viidakon sanontoja (VVS). Entäpä jos niissä korvaisi Mustanaamion sanalla natsi?
1. Natsi on kova koville.
2. Kun natsi kysyy, silloin vastataan.
3. Et koskaan löydä natsia, hän löytää sinut.
4. Natsilla on tuhat silmää ja tuhat korvaa.
5. Älä koskaan tähtää natsia aseella.
6. Herätä pimeässä ja nähdä natsin kasvot – mikä kaamea kohtalo konnalle.
7. Natsin ääni saa veren hyytymään.
8. Kun natsi liikkuu, sen rinnalla salamakin on hidas kuin etana.
9. Natsin katse jähmettää tiikerinkin.

Nämähän ovat liian luontevia! Niettä mikäs se Mustis on oikeasti miehiään? Jotta tulee kymmenen täyteen, pitää kokeilla vielä tätä:

10. Toisinaan natsi poistuu viidakosta ja liikkuu kaupunkien kaduilla kuin kuka tahansa meistä.

Eiköhän siinä tullut tämän yön korrektiusosasto ja kansainvälisen yhteisymmärryksen edistäminen hoidettua. Seuraava askel on tietenkin korvata edelleen taas natsit herrasmiehillä. Herrasmiehen ääni saa veren hyytymään… Zum Teufel!

"Horisonttiin häviäjät"

Munansaannostenkin vaikealla saralla kunnostautunut Napapappojen jäsen nro 187185 Poppi-Hessu äityi hiljattain tuunaamaan pappamopedinsa ohella yhdistyksen epävirallisia kotisivuja. Jumpru soikoon!
Kyllähän esimerkiksi kotisivuilta löytyvä kauppa on yhtä merkittävän virkeä tuulahdus kuin oletettavasti irtoaa Napapappojen perustajajäsen nro 1:n Pekka Kahvan moottoripolkupyörän istuimesta.
Laskin salamannopeasti päissäni, että NP R&D Centerin asiantuntijoiden mittausprojektissa uhraamaa olutta kulahti noin 27 kannua, jolla olisi täyttänyt lähes 14:n Tunturin tankit. Mutta montako korttelia olisi matka taittunut sen jälkeen?
Entä olisiko pakariin viritetty matkamakkaranpaistovimpain ehtinyt tuottaa oivaa haaleaa lopputulostaan?
Suosittelen klikkaamaan sanaa "Napapappojen", niin käynnistyy melkein yhtä vauhdikas retki kuin jos olisi itse Pappa-Tunturin sarvissa! (Muiden linkkien ei ole niin väliä, juu.)

Domingo Sangre Domingo

Kuten Richard Cheese & Lounge Against The Machine laulaa hienossa tijuanaversiossaan U2:n jollotuksesta Sunday Bloody Sunday.
Erehdyin vilkuilemaan blogilistalta, mitä juuri nyt sunnuntaina puoliltapäivin luetaan.
Tässä on hiukan valikoitu saldo eli kasautuma, järjestyksessä:
– Tilkkutäkin alla
– kädentaitoblogi
– Käsitöitä on saatava tehdä, muuten hymy hyytyy
– Näppituntuma Käsillä on niin kiva tehdä. Vaikka mitä. Katso itse.
– Teinitytön seksifantasiat Teinitytön tekee mieli, ja himo purkautuu fantasioihin.

Kuvittelenko vai voisiko esmes Leedsin yliopisto käyttää tätä tutkimuksissaan todisteena, että pyhäkrapuloissa on niin kutsutusti "sarvekas" olo?
Jätän nuo plokit linkittämättä, jos vaikka joku ei haluaisi saada tältä pohjalta vierailijoita. En tutkinut lähemmin niitä itsekään, jostain saattoi saada väärän kuvan tuon lyhyen tiivistelmän tai otsikon perusteella, mutta käsityöt kunniaan!

Extrapallo ja spesiaali

Jeaah, The Who on tehnyt (jaa kuka?) merkkiteoksen 'Pinball Wizard' teemalevyllään "Tommy" vuonna 1969. Rock-ooppera, heh heh. Hienoa kappaletta on jotenkin miedosti tärvellyt se, että mieleen pyrkii kuvajainen Elton Johnista flipperin ääressä, vaikka en ole koskaan edes kunnolla katsellut Ken Russellin elokuvaa Tommy.
Mutta tunnetteko kappaleen huikean suomennoksen, jonka teki ja jota on ainakin keikoilla esittänyt Moog Konttinen? Siinä on taidokkaasti kotoistettu teemaa, sillä tietenkin pajatsot olivat täällä tavallisempia kuin flipperit. Niin ja harva-aistinen (kuuromykkäsokea, vai mikä se Tommy oli?) on korvattu vähäraajaisella.
Tällä lailla se alkaa, nimellään hienosti Italian näyttämötaiteeseen viittaava Pajazzovelho, jos olen tulkannut oikein:

Ever since I was a young boy, I played the silver ball… eiku!

Ihan aina siitä asti kun opin pelaamaan
mä kuljin Matkahuollot täältä Kouvolaan
mut en koskaan hänenlaistaan ennen nähnyt oo
tää kädetön ja jalaton todella pelaa pajatsoo

Hän pysyy niin kuin patsas kiinni koneessaan
Vasen silmä tähtää suoraan keskustaan
Otsallansa hakee prikan asentoo
Tää kädetön ja jalaton todella pelaa pajatsoo