Halkion pidot

Huono otsikko, mutta kotikuukelini tarjosi päivän sanan, joka säväytti vähän, vaikka ääntyykin pikemmin hälsion kuin halkion, eikä se Trimalkion kans ole synonyyminen.

halcyon \HAL-see-uhn\, noun:
1. A kingfisher.
2. A mythical bird, identified with the kingfisher, that was fabled to nest at sea about the time of the winter solstice and to calm the waves during incubation.

adjective:
1. Calm; quiet; peaceful; undisturbed; happy; as, "deep, halcyon repose."
2. Marked by peace and prosperity; as, "halcyon years."

Tuo siis suoraan Dictionary.comin Word of the Day -palvelusta. Siellä on muutama sitaattikin, valitsen niistä yhden:

It was a halcyon life, cocktails and bridge at sunset, white jackets and long gowns at dinner, good gin and Gershwin under the stars.
-- Elizabeth M. Norman, We Band of Angels

Tuo kuuluu niihin kiinnostaviin sanoihin, joista en ole varma, olenko sitä koskaan tarkastellut sanakirjasta, mutta omanlainen vankka mielikuvansa siitä on tullut yhteyksien (kontekstien) kautta. Nytpä tarkistin:

halcyon [en löydä foneettisia merkkejä] s 1 (myt) jäälintu 2 (run el) kuningaskalastaja ∼ days s pl onnellinen aika ∼ian, ∼ic a onnellinen, huoleton.

Olen ajatellut sen tarkoittavan jotain vastaavaa kuin myyttiset lapsuuden kesät, siis esimerkiksi muistojen kultaamaa tai ulkopuolelta haaveellisesti tarkasteltua. En mene vannomaan onko noin, sillä tämä on muotoutunut satunnaisten kohtaamisten myötä ilman todellista pohjaa ymmärtää ilmaisun koko sisältöä. 'Onnellinen aika' kuulostaa kuitenkin melko lattealta verrattuna tuollaiseen erikoisilmaisuun, joten julistan kisan, keksiikö tai tietääkö joku innoittuneempaa tapaa kuvata vastaavaa tyyntä auvoa suomeksi.

Itse asiassa, olen hyvin voinut katsoa tuon ennenkin, mutta se ei ole jäänyt mieleen, koska jättää niin valjun kuvan ilmaisusta halcyon days, eikä halcyon yearsia edes erittele, vaikka se tuntui minulle tutummalta, epäilemättä rock-yhteyksistä.

Jos omaa elämääni ajattelen, niin tuohon suuntaan hakeutuneet ajanjaksot eivät ole millään tavalla liittyneet taloudelliseen vaurauteen. Sellainen keveyden, rauhan ja riippumattomuuden tunne on tullut muista syistä, joskus jopa rahan olemattomuudesta, ettei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nauttia kesäisistä päivistä, jotka etenivät herttaisen leppoisaan henkeen hyvässä seurassa. Toisaalta, en ole koskaan vaurautta kokenutkaan.

* * * * *

Teki mieli kirjoittaa vielä tuskasta, joka syntyy valikoidessa mitä tavaraa vie vintille ja mitä heittää suoraan menemään. En jaksa mennä syvemmälle, mutta näyttää siltä, etten malta heittää kolmea vanhaa Macintoshia pois, vaikka on epätodennäköistä, että niitä koskaan enää käynnistän. Ne ovat jotain 90-luvun alkupuoliskon vehkeitä varmaan, jälkeen linnunpönttövaiheen, joita olen ostanut muinoin poistokappaleina kympillä tai parilla markka-aikaan yliopistolta. Olivat aikansa erittäin toimivia työkaluja puhtaaseen tekstinkäsittelyyn. Taisin säätää ne aina mustavalkoiseksi, ettei käyttömuistia mene turhuuteen. Tuskin ovat niin harvinaisia, että museoon kelpaisivat. (EDIT: Tuossa temutessa katsoin ohimennen mallit: kaksi kertaa Mac IIsi, kerran LC II)

Harmittavasti tallella ei ole enää muinaista kannettavaani, olikohan se PowerBook 100. Sitä kuskailin 90-luvun alussa hotelliin, jossa olin yöpokena, ja tienasin tavallaan kahdesta työstä yhtä aikaa. En pidä sitä syntinä, koska pystyin päivystämään yöllä tehokkaammin ollessani hereillä nakuttelun ansiosta. Kysyin sitä paiten luvan lähimmältä pomoltani. Ainakin Nintendo-aiheista lehteä sekä Beverly Hills 90210 -pokkarin tai kaksi muistan tällä metodilla kääntäneeni, vaikka tietysti pääosan käännöshommista tein kotioloissa.

Vaikeuksia vintti/roskis-akselilla tuottavat myös jääkiekkoaiheiset kausikirjat, SM-liigasta ja NHL:stä, vaikka käsissä on ehkä metrin korkuinen pino kaksoiskappaleita. Kenties keksin niille uuden kodin, sillä yhtä pöhköpäisiä tilastojen tavaajia kuuluu kyllä ystäväpiiriin. Suuri osa noista tilastoista saattaa toki löytyä netistä, mutta… jotenkin ne ovat siellä eri järjestyksessä, eivät kausittain jämerinä paketteina. Eikä niitä ole yhtä kiva selata. Varmaa on, että yhdet kappaleet haluan jättää itselleni.

Sarjakuvat ja Suomen Kuvalehdet ovat jostain syystä sellaisia, etten ole kyennyt heittämään vekettiin. Nyt on lentänyt vasta pari vuosikertaa Urheilulehteä ja läjä Hesarin Kuukausiliitteitä. Keräävät kirotut niin törkeästi pölyä, että laiskuuttani viskasin.

Pöhköpäisiä… enhän ole täällä maininnut, että poikani suosikkisuklaa on Snickers? Ei muuten, mutta talvella huomasimme lähikaupassa tarjouksen, että neljä Mars-, Raider- tai Snickers-patukkaa sai könttätarjouksella ja kylkiäisenä tuli vielä Nutcase-pipo. Poika tivasi mitä Nutcase tarkoittaa ja yritin selvitellä useampaa kautta sanoja erikseen ja yhdessä. Seuraavana päivänä olimme lähdössä ulkoilemaan, jolloin hän halusi uuden pipon koestukseen. Hän muotoili Nutcaselle hienon suomennoksen Pähkinäpöhkö.