5.5.2008

Bolism skall vi meta

Eli bolismia kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan. Linjuroimme aamutuimiin pojan kans koululle, minkä jälkeen teputin Liiteriin, koska oli mielessä hakea sieltä taas eväitä tuomiopäivän rutistukseen työurakan suhteen näin painoonmenopäivänä. Ei mene putkeen.

Viikonloppuna elämäntavat ehtivät muuttua, etten sanoisi kohentua, sillä ruokaa syömme säännöllisesti ja moneen otteeseen kunakin päivänä. Samalla kahvi ja tupakki jäävät melko olemattomiin. Näiden asioiden yhteys ruoansulatukseen voi olla arvaamatoin.

Ehdin jotain satunnaista napata ostoskoriin – oliiveja ja paahdettuja paprikoita lasitölkeissä, tuorepastaa, makeaa chilikastiketta, grana padanoa – kun kauimmaiseen nurkkaan päästyäni vatsassa alkoi myllähdellä. Kävi pian selväksi, että tosi on kyseessä. Yritin kulkea huolellisen semikiireisesti kohti kassaa ja kuikuilin samalla hlökuntaa, jos olisi voinut kysyä kulkulupaa heitin tilojensa veskiin. Välillä paine hiukan helpotti, ja pääsin kassalle asti. Sitten iski taas koeponnistus, jolloin olin vähällä jättää kolmen hengen jonon takana kamat koriin ja sinkoutua ulos.

Sain sentään maksettua, katkokävelyä ulos ja entistä kovempi tuska, että mistä hitosta löytää käymälän kasin maissa aamulla. Silmäni terästyivät näkemään puolen korttelin päässä avonaisen oven, ilmeisesti kahvila. Ryydloikkaa sisään, suoraan vessaan, onneksi se oli vapaa, epätoivon hetki valonappulaa etsiessä, melkein vielä prematuuri ejak… tai mikä se on.

Lopputulos oli sinänsä mainio, hotelli helpotuksen huokaus oli suhteellisen kiinteä, vaikka ei siinä varatuomarin ainesta ollut, sillä hätä ei lue lakia. Mustapäältä taisi enemmän näyttää, kenties siis runoilija tai Aknestikin epäfani.

Oloni oli niin keventynyt, että silmäilin kahvilan puolella, onko vessamaksua määritelty. Lapussa luki 50 sentimoa, jota menin kernaasti maksamaan. Hyväntuulinen naisihminen otti lantin vastaan ja näytti vieläpä yhtä aikaa sekä myötätuntoiselta että huvittuneelta, kun totesin kyseessä olleen virallinen hätätapaus. Oudoissa tilanteissa voi kokea keventävää inhimillisyyttä.

Anteeksi, että näin tärkeää asiaa tänne toimitan, mutta meille ikääntyneille on päivän kohokohta, jos vatsa on toiminut – magen har fungerat, kuten kuuluivat toisten potilaiden kohdalla ainoina toistuneet päiväkirjamerkinnät muinoin sairaalapalveluksessani. Epäilen, että noin poikkeukselliseen tapaukseen jotenkin on syypäänä salaliitto, jonka seurauksena Pikku kakkonen tulee nykyään myös aamuisin.

* * *

En kiinnitä huomiota ihmisten vaatteisiin, koska muoti ei kiinnosta lainkaan. Värejä saatan huomata, samoin tekstejä, kenties joskus äärimmäisyyksiä tai voimakasta anatomian korostusta, varsinkin naisten kohdalla. Yleisesti ottaen kaikki käy, mutta jos jokin tunne ailahtaa, niin saatan joskus harvoin ärsyyntyä turhuuksista tai huvittua poikkeamista. Mitä nekään mulle kuuluu.

Tänä aamuna silmäni herkistyivät katselemaan siksi, että vaikka aurinko helotti komeasti siniseltä taivaalta, asteita oli kymmenisen ja puuskittain tuuli kävi viileäksi (ehkä siksi, koska putosi eilen Tanssii jne -ohjelmasta). Toukokuun alkua mennään, mutta ihmiset ovat ehtineet innostua siinä määrin keleistä, että moni näytti palelevan.

Paluubussissa näin erikoistapauksen, pontevan kokoisen miehen, joka oli hirttänyt värikkäillä, leveillä henkseleillä jalkaansa kireät maastokuvioiset sortsit. Olkaimien alla oli musta teepaita, jonka tekstiä en ehtinyt lukea rinnasta, mutta selässä luki JALLU. Asustekokonaisuuden kruunasivat jalkineet, urbaaniin sykkeeseen nasakasti sopivat Reinot.

Vakuutan, että kaikki yllä kuvailtu on vieläpä totta.

* * * * *

Nyt jännitän NHL-kiekkoa, koska vielä keskiyöllä lupailin, että heti aamutuimiin päivitän eräänkin pelaajan tilastot, jotta saan niihin yhden ottelun lisää mukaan. Enpä taas arvannut, kuinka vaikeaksi asian tekevät. Dallas Stars ja San Jose Sharks pelasivat varmuuden vuoksi pitkälti seitsemättä erää, ennen kuin Brenden Morrow näkyy vasta niitanneen ajassa 129:03 Dallasille voiton.

Tuskaista laskea tuosta epämääräisen pitkästä ajasta maalivahdin torjuntaprosenttia ja maalikeskiarvoa, eivätkä tilastot taida ilmestyä nettisivuille ihan heti. Itsepä kaivoin tuonkin kuoppani.

Tuo tietää kuitenkin sitä, että Lännen konferenssifinaalissa kohtaavat Detroit ja Dallas, Idässä puolestaan Pittsburgh ja Philadelphia. Ovat nuo aika paljon säväkämpiä otteluita kuin MM-kisojen alkulohkojen epätasainen tuntuman hakeminen. Taidan silti tutkailla illalla, miltä vaikuttaa Suomi–Norja.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva että rohkeita muotiratkaisuja harrastetaan suurkaupungin sykkeessä...

Varapygmi kirjoitti...

Terve! Ehkä tuosta sai mielikuvan, mies taisi olla sinut vaihtoehtoiselta maistuvan makunsa kanssa. Kannattaa kerätä ihon alle ensin eristettä, jotta tarkenee.

Ohari kirjoitti...

Harvoinpa olen näin hauskaa kakkajuttua kuullut/lukenut, ja minä sentään nauran niille kaikille hersyvästi. Toisen hätä ei toki ole ilo, en minä sillä, mutta sen verran värikästä kuvailusi on, että eläydyin ja nyt täytyy äkkiä men

Varapygmi kirjoitti...

Nyt on tilastot laskettu, lähetetty ja vieläpä hyväksytty painokelpoisiksi, vaikka saateri soikoon tein yhden numeruksen virheen, koska unohdin lisätä päästetyn maalin kaikkien kausien summaan. En kehdannut lähettää enää kolmatta korjausta, sillä olin jo pyytänyt runsaasti ekstra-apua ja virhe oli minun.

Se oli myös viimeinen sisäsivu, joten pahimmillaan se olisi lykännyt koko lehden menoa painoon.

Ohari, ratkiriemukasta se oli vasta jälkikäteen. Opetus on se, että ajoissa kannattaa men

Anonyymi kirjoitti...

Vatsantoiminta on tärkeätä! Kokemuksesi kuulostaa karmealta, onneksi apu oli lähellä.

Varapygmi kirjoitti...

Terve, Almis! Eihän se enää karmealta tuntunut sitten, kun ei housuun ropsahtanut. Siitä voikin päätellä, että mitään en oppinut.