28.2.2007

Klassikkomeemi

Jaaha, Loistava puhallus nakkasi hurjan tehtävän, johon haastoi saman tien koko Blogistanin:
"Nyt on rehellisen itsetutkiskelun paikka. Eli listaa kymmenen klassikkoa, joita et ole yrityksistä huolimatta pystynyt lukemaan alkua pitemmälle saatikka loppuun asti."

Kun asiaa tiskaillessa puntaroitsin, totesin etten ole tainnut pariinkymmeneen vuoteen virallisia klassikoita juuri lukea. Tämä varmaan paljastaa, että voisi olla järkevämpää listata kymmenen klassikkoa, jotka olen kahlannut läpi. Vaikeampaa olisi luetella kymmenen sellaista, joista olen vilpittömästi innostunut, muuten kuin suoritettuna tehtävänä.

Puhalluksen listalla oli kolme sellaista, jotka uskon lukeneeni: Kivi, Hesse ja Dostojevski. Tolkien muistaakseni jäi murrosikäisenä kesken, eikä koskaan vetänyt kunnolla mukaansa.

Lapsuudenkodissa oli isän muhkea kokoelma laadukasta kirjallisuutta, mutta se löi jotenkin tukkoon halut – koskaan ei tiennyt mistä kohtaa sadan hyllymetrin valikoimaa lähtisi liikkeelle. Ainakin venäläiset ja kotimaiset klassikot jäivät huutolaisen asemaan, joten niitä on turha lähteä edes listaamaan. En muista olenko lukenut esimerkiksi yhtään Lauri Viidan tai F. E. Sillanpään teosta. Tai Tolstoita.

Samaten runot ja näytelmät ovat jääneet muutamaan hassuun kokemukseen, en ole niihin ainakaan vielä oppinut syventymään, vaikka näytelmäkäsikirjoituksissa Oscar Wilde ja Friedrich Dürrenmatt ovat tehneet vaikutuksen. Miksei myös Monty Python -porukka tv-käsikirjoituksillaan.

Panenkin jonoon vain kymmenen (semi)klassikkoa, jotka olen halunnut lukea, mutta mynnähtäneenä henkilönä en ole päässyt pitemmälle kuin korkeintaan vähän selaillut:

1. Joseph Conrad: Nostromo (Hopealaiva). Roikkunut pari vuotta odottamassa, että aloitan.

2. Robert Musil: Mies vailla ominaisuuksia. Sama juttu. Tätä tavailin 80-luvulla kiinnostuneena, mutta eipä vain käynnisty nyt lukeminen.

3. Charles Dickens: Nicholas Nickleby. Muutaman muun Dickensin olen lukenut aikoinaan, tämä odottaa poikittain hyllyssä, koska isä sitä taisi parhaaksi kehua.

4. Virginia Woolf: koko tuotanto. Englantia opiskellessa jäi sellainen mielikuva, että Woolfia pitäisi yrittää tutkia, mutta haaveeksi on jäänyt.

5. Raamattu. Puhuvat että se merkittävä ja suosittu teos olisi, minä en tunne kuin joitakin lainauksia.

6. Pentti Haanpää: Yhdeksän miehen saappaat. Suuri suosikki kirjailijana, tämä muinoin tv-sarjana nähty teos ei vaan ole osunut kohdalle. Tiukka ja tiivis lauseensa on ehdoton.

7. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä. Olen nähnyt Monty Pythonissa kisan "Summarize Proust Competition", mutta se ei ehkä riitä?

8. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla. Synti ja häpeä. Tuntematon ja Musta rakkaus on ainakin tullut tavailtua, mutta tätä en muista kuin silmäilleeni ja elokuvasta opiskelleeni.

9. James Joyce: Odysseus ja Finnegan's Wake. Koska Dubliners ja Taiteilijan omakuva ovat mielenkiintoisia, pitäisi kai näitäkin yrittää edes muutama sivu lukea.

10. Graham Greene: Loppuun palanut. Tämä on odotellut pitkään sängyn päädyssä, Kunniakonsuli on toinen väliin jäänyt ilmeisesti painavampi herran teos. Greene on suursuosikkeja, jota olen aloittanut jo uusintakierroksen ainakin teosten Jutun loppu, Miehemme Havannassa ja Inhimillinen tekijä osalta.

Bonus: Kari Hotakainen: Klassikko. Lukematta on jäänyt tämäkin, vaikka se voisi nousta kaksinkertaiseksi klassikoksi.

Hjuu, en tiedä millaisin kriteerein klassikko pitäisi määritellä, itse käytin aika löperöä seulaa. Ehkä tämä kelpaa välipalaksi ja vinjetiksi, kun sivistyneempi kaarti kokoaa omia listojaan. Velvollisuudesta en ole pystynyt aikuisiässä juuri kirjoja lukemaan. Tarjontaa on niin paljon, että on hauskempi valita sellaisia, jotka nautintoa tuottavat.

Onhan sekin julma totuus, että jos tekstin kanssa puljaa pitkiä päiviä, niin silmät alkavat harittaa, eikä lukeminen enää tahdo maistua iltasella ainakaan täyden keskittymisen ja eläytymisen voimalla. Tekosyy se silti on, koska kaikenlaista köykäistä pitää silmäillä jatkuvasti.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mun täytyy kyllä nyt ihan suoraan tunnustaa moukkuuteni ja kertoa, että mä en halua edes aloittaa yhtäkään klassikkoa!
Kouluaikana tuli luettua jotkut pakolliset Kalevalat sun muut..

Mä olen niin tavattoman sivistynyt ihminen jo valmiiksi (hiljaa siellä, olenpas!), että mulle lukeminen edustaa silkkaa viihdettä.

Siksipä käsissäni kuluvat dekkarit. Ah verta ja suolenpätkiä. Nam.

--KATA-- kirjoitti...

Olenpa sivistymätön. En ole lukenut sinun listaltasi kuin nuo James Joycet.

Tähän oli pakko vastata.

Varapygmi kirjoitti...

Elma, kukapa pakottaisi? En ole tainnut muuten lukea Kalevalaakaan kuin muutaman rivin.

Kata: Tuli halju ja halpamainen olo, kun kiersin aiheen tuollaiseksi, että mitä haaveilen lukevani ja toteutan ehkä 20 prosenttia seuraavan 10 vuoden aikana. Ehkei muutamaa noista kukaan muu klassikoksi ajattele. Sinä olet lukenut ne Joycet?!

Pian postauksen jälkeen tuli mieleen osuvampia lukemattomia, kuten Steinbeckin Vihan hedelmät. Pohjoismaisista vaikkapa Strindberg, Ibsen, Laxness, Stendhal ja Blixen ovat luultavasti jääneet kokonans väliin, vaikka jotain aikomuksia on joskus ollut. Jopati Sinuhe taisi jäädä puoliväliin muinoin.

Lista lukemattomista on todellakin loputon.

Suojakänni kirjoitti...

Laxness jäänyt välistä, oi synti! Mieshän ei kirjoittanut pelkkää eeppistä jööttiä, "Jäätikön jumalat" ja "Laulu luojan antimista" ovat senverta järjettömiä absurdeja farsseja että Varapygmiäisen pitäisi oitis tutustua niihin. Jälkimmäisestä ovat perheemme sanavarastoon pesiytyneet ikikäyttöön mm. termit "Islanti-cocktail" sekä "D".

Anonyymi kirjoitti...

No, perskules, pitää ottaa vinkistä vaarin. Eiköhän Halldor Kiljania kirjastosta löydy. Ensin taidan kuitenkin kellahtaa… äblädää… Greenen kans punkkaan.

--KATA-- kirjoitti...

no minunkin listasta jäi ne muut lukemattomat sadat tuhannet pois. Juu, olen lukenut joycet.
T. Nim. Ketä on laxness ja Blixen?

Anonyymi kirjoitti...

Jou, ehkä se oli pilaa, mutta Halldor Kiljan Laxness on islantilainen nobelisti ja Karen Blixen taas se tanskalainen kirjailija, joka ehkä parhaiten tunnetaan Steryl Creepin esittämänä elokuvasta Minun Afrikkani.

Tärkeä sivuhuomio on sekin, että jos Jörkka (pornonimeltään Bjorn Thunder) olisi ehtinyt puuhailla Karenin kans, olisi syntynyt tutkapari Donner und Blixen.

Mis laajat aukeevat Pohjoismaat… yöllä tuli mieleen, että niputin ranskalaisen Stendhalin komiasti noihin tiukemmin skandinaavisiin nimiin. Tsori, en ole silti Punaista ja mustaa lukenut.

Anonyymi kirjoitti...

Vaarallinen meemi, koska kaikkialla huomaa lisää kirjoja, joiden lukemisen on aloittanut ja jättänyt kesken ... Musilin ja Proustin olisin voinut laittaa omallekin listalleni. Sen sijaan Odysseuksen olen lukenut eikä se nyt mun mielestä niin paha ollut - edellyttäen että ei edes yritä ymmärtää jokaista sanaa.

Allyalias kirjoitti...

Täältä löytyi joitain samoja kuin minullakin ja sitten on sellaisia joita en ole edes kokeillut. Proust unohtui omasta listastani kokonaan vaikka olisi ehdottomasti kuulunut sinne.

Ja minä kun luulin etten ole millään voinut jättää kesken kymmentä klassikkoa (ja että tapanani ei edes ole yleensä jättää mitään romaaneja puolitiehen)!

Varapygmi kirjoitti...

Tervens Kukkis ja Allyalias! Tämä taitaa olla hauskin meemi mitä olen nähnyt, kun saa puhua takaraivoon unohtuneista kirjoista ja kirjailijoista, jotka olen karusti taltioinut snobbailu- ja visatarkoituksiin vain niminä, toteuttamatta sitä ainoaa järkevää toimintoa, mikä kirjalla on tarjota.

Kiva kuulla että Odysseus on selätettävissä, sillä olen siihen niin monilla tavoilla törmännyt ja tutustunut vars. englanninkielisenä laitoksena, että kyllä se pitäisi yksinkertaisesti lukeakin, kun on hyvä väli. Synttäripäivä olisi osuva aloittamiseen, koska juuri sinä päivänä herra Bloom Dublinia kierteleepi.

Onko kukaan muuten maininnut Samuel Beckettiä? Siinäkin on yksi vaahdottu tapaus ja nobelisti, jolta olen hädin tuskin jonkin tv-näytelmän nähnyt, mutta Godot on lukematta. Ehkä hän tulee huomenna kylään.

Anonyymi kirjoitti...

Musil ja Proust olivat omalla listallani myös, ja listasta ainoa jonka olen lukenut on Raamattu (ja Woolfilta jotain esseitä ja noevlleja). Dickens on yksi niitä kirjailijoita jotka odottaa takaraivossa "sitten joskus"...Laxnessiakin voisi joskus kokeilla.

Beckettin Godotin olen nähnyt esitettynä, ja on houkuttanut lukea niitä muitakin...mutta ei ole saanut aikaiseksi...

Varapygmi kirjoitti...

Tervens! Aika paljon samaa linjaa, hakua ja kykenemättömyyttä on sitten ollut.