Ajat ovat olleet tukalia, ei jaksa polkata, kun räkä valtaa pään. Eikä hyvää näppistä viihti peittää klunsseihin, kerta alati aivastuttaa.
Näinä päivinä kunnon räkäjarrut ovat arvossaan, mutta ne ovat arveluttavan* näköiset sen jälkeen, kun tuolla -22 asteessa heiluupi reilun tunnin verran busseilemassa: vartin eri busseissa, neljä niitä vartoilemassa ja välimatkoja käppäilemässä.
Räkäjarruja kasvattaessa on kuin vaivihkaa saanut myös poskiin reisiharjat tai ainakin niiden alut. Se onkin toiseksi kivoin sana kuvaamaan fasiaalista hirsutismia elikkäs erityisesti miesten naamaan kasvavia karvoja. Ykkönen lienee silti niitä peruja, kun kaverit pitivät vuosia sitten viiksibileet.
Asialla taisi olla Marko, jolla aika hulvattomat lahjat hirsutismiin onkin, kun oli antanut karvojen rehottaa. Sitten rajaili vähän siivommaksi viidakkoa ja suurena oivalluksena ajoi leuasta parran pois. Reisiharjat ja räkäjarrut jäivät lemmymäisesti yhdeksi onnelliseksi kokonaisuudeksi, mutta leuka oli paljas. Sillä voitti viiksikisan ykköspalkinnon ja lopputulos sai kauniin nimikkeen: paluumuuttajat.
Olisiko Lassen sairaissa aivoituksissa syntynyt vahva muistikuva Ruotsista palanneista karjuista, jotka 70-luvulla olivat retevää poikaa pulisonkeineen ja viiksineen ilman leukapartaa.
Olivat häijyn näköinen sakki kuulemma, kun viitisen kundia viikkojen projektin jälkeen esitteli naamansa viiksibileissä.
Mitäpä näistä, kun piti vain tällätä tänne leike, jonka Arto oli yöllä lähettänyt. Olen aika ajoin pohtinut, kuinka kädetön helmikuu on mahtanut sujua kisailijoilta. Ehkäpä Tumppu von Tumppu siitä raportoi, kunhan paastonaika viikon päästä on ohi. Viikonloppuna yllytin kavereita paarissa, että käsi ylös kellä on vaimo. Itse heiluttelin vasenta hilpeänä, mutta siihen se vaimonäyttely taisi jäädä.
Australiassa pelataan näköjään kovemmilla panoksilla, kun käsi livauttaa tyrmäystippoja paarissa trinkkiin, että saa vokotettua isännän kämpille ja tuhmille poluille. Viimeinen lainaus sykähdytti: "In fact, it's fair to say that most Sydney bars are full of wankers."
*nämä olisi voinut lisätä edelliseen nipotukseen: kuulostaa (EI kuullostaa) ja arveluttaa (EI arvelluttaa). Jos alkaa kuullostelemaan, siinä sipuli (tms.) lämpiääpi pannussa.
21.2.2007
Miehenkaatotrinkki
Hourii Varapygmi omiaan 09:35
Aiheet: itsemöinti, paluumuuttajat, reisiharjat, viikset
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Kas, kädetön helmikuu - täällä on meneillään hepitön helmikuu. Ziis, reisiharjat *kikattelee*, enpä ole kuullut ennen, laitan yleiseen jakoon pitsiniskoille.
Niin, piti kysyä yhtä asiaa: saahan näyttöön asennettua tuulilasinpyyhkijät, saahan?!
Jahas, nyt herjataan jo tunnareillakin, täällä lukee boobhrim?
Reisiharjat! Ohmigod! Ohmigod!
Onko tämä reisihuumorin avainsana tosiaan uutuus teitille? Tai kenties se kiehtoo vaan muuten ajatuksena. Toivon pitsiniskojen (he!) siitä nauttivan.
Kyllä sitä naureskeltiin muistaakseni jo vuosia sitten, juuri mainittujen viiksipileiden jälkimainingeissakin. Herkkä sana toki, mut se paluumuuttajat avasi jonkin suuren ulottuvuuden kulttuurisilla ja historiallisilla viitteillään.
Ah, pyyhkijät! Itse kehittelen tässä Pirkka-niksiä ilman sukkahousuja (ne on pesussa): Paketti elmukelmua, jolla voi peittää näytön, tarvittaessa kai näppiksenkin. Kun se muuttuu liian kellanvihreäksi, ettei enää läpi näe, poistoon ja uutta tilalle.
Nuukampi voi pestä ensin näytön, jolloin kelmua voi hyvin käyttää vielä suojaamaan vaikkapa ruokaa, koska siitä likaantuu tässä käytössä vain TOINEN puoli.
Pitsiniskat eli kermaperseet ;D Ja reisihuumori oli uutuus, maininnan arvoinen sellainen. Mutta tuo Elmukelmu ei oikein - miten tuon nätisti ilmaisisi - tunnu hyvältä. Kelmuhan on muovia, tulee jätettä. Hmm... näin sokkokirjoittajana teippaisin päälle pahvin, jonka käsistään kätevä näin kädettömänä helmikuuna voi leikata paffilaatikosta! Pahvin voi tarvittaessa kääntää, hävittää pahvijätteen mukana tai polttaa lämmikkeeksi.
Niin mielellään kuin tuo paluumuuttaja tulisikin lipaston laatikosta, oikea osoite osuvalle termistölle on Ska-mies Kari!
Perskuta! Sitten pitää rispektiä osoittaa ja Jerry Dammers -lakkia nostaa Karin suuntaan. Toivottavasti niistä karvaveistoksista on kuvallisia tallenteita esim. Andylla.
Lähetä kommentti