27.2.2007

Arkinen mutta karu

Tenttasin kaveria paarissa viikko pari sitten, kumpi olisi pätevämpi lause kuvaamaan brutaalia otettani moniin juoma- ja ruokavalintoihin, ehkä monelle muullekin saralle kulttuuria myöten:
- Olen arkinen mies, jolla on karu maku.
vaiko
- Olen karu mies, jolla on arkinen maku.

Tuskin me mihinkään tulokseen päädyttiin, vivahde-erot taitavat olla lopulta niin mitättömät. Taustalla tuossa oli kuitenkin se, että pidän kovasti kaikenlaisesta maistelusta, mutta en yleensä viehäty eniten kalleimmasta ja niin sanotusti parhaasta laadusta. Pari esimerkkiä:

– Jaloviinassa yhden tähden malli sopii paremmin simahuulilleni ja tupakan runtelemille makunystyröilleni kuin kolmen tähden. Jos niitä on tarjolla rinnan, voin vaihteluksi kokeilla kalliimpaa, mutta kyllä se lonestar vain enämpi viehättää.

– Leivät. Usein pidän enemmän simppelistä rukiisesta (jälkiuunileipä on kurko ja näkkäri kans) kuin hienostohyllyjen 13 viljan juustoyrtticiabatongista.

– Kahvi. Ostan välillä julhamokkaa, mutta oikeasti taidan pitää enemmän Lidlin ääliöhalvasta robustosta, olikohan se merkki Bremer, sellainen ruskea paketti kuiteskin. Jopa murukahvi uppoaa aika ajoin hienosti, mutta se on vähän kuin eri juoma.

– Tee. Minulle maittaa komiasti halvin Ceylonin pussitee, vaikka ajoittain on hauska juoda vaihteluksi vaikka Earl Greyta tai English Breakfastia.

– Tokaji. Tämä menee hienosteluksi joka tapauksessa, mutta tuntuu kuin 3 puttonyoksen kama olisi runsaamman suutuntuman antanut kuin 5 ja 6 puttonyoksen kalliit herkut. Halvin Szamorodni ei sitten enää anna kunnolla viitettäkään tokajin makoisuudesta.

Tämä on tietenkin vain nopea vastaisku siihen, että tuli törkeästi snobbailtua noilla pelihommilla edellisessä polkassa. Sehän on outo yhtälö, kun on persaukinen ja yksinkertainen mies, mutta on aina tykännyt tutustua monenlaisiin asioihin, vaikka sitten vain hylätäkseen ne saman tien turhina.

Joskus on hienoa näykkiä chateaubriandia, mutta seuraavana päivänä sipuliteemakkara voi tuottaa yhtä onnellisia makunautintoja. Sitten olisi vielä juustot, joissa saa usein varautua maksamaan vähän reippaammin, jos aikoo makuisaa saada.

Se kaivannee oman polkkansa, sillä otsasuoneni alkavat pullistella, kun mietin kaupan hyllyä, jonka ovat vallanneet kaikenlaiset 17 prosentin kumijohdannaiset, joilla on lievää ulkonäöllistä yhtäläisyyttä juustoon. Mainittakoon vain, että ilahduin toissa viikolla, kun ostin Valion Finlandia-juustoa. Sehän, jukolavita, maistui juustolta!

11 kommenttia:

Kriisi kirjoitti...

Autuaita ovat makuaistilliset köyhät... sillä niillä on juhlat. Ja eniten rahaa. Kahdenkympin sisäfilee vai 2 euron Blöö? Valinta on äärest helppo, eikä perustu rahaan. :-)

--KATA-- kirjoitti...

No tästä pitää kirjoittaa enemmän omaan blogiin. Mukava polkka. Öitä tai huomenta, Kata

kervå kirjoitti...

Toi Jallu-juttu on ihan vanha. Yhden tähden on vaan parempi kuin kolmen tähden. Ei sitä tarvitse enää mitenkään selitellä. Jos oikeasti joku haluaa dokata konjakin makuista viinaa, niin kannattaa sitten ostaa konjakkia.

nimim. jallu jalluna, konu konuna

Varapygmi kirjoitti...

Tervens kaikille, ehditte lepovuoroni aikana paikalle.
Kriisi: Halpoja huvituksiani ovat myös esmes musta makkara, ryynäri sekä kasslerpihvi, josta saa helposti makoisampaa kuin välimallin sitkeästä naudanriekaleesta. Sisufileetä kaipaa harvoin, hernerokka maistuu useammin.

Kata: Guten Morgen! Tiiraan silmä kovana plokiasi.

Kervå: No onhan se vanha, niin on mieskin. Yhä törmää silti eri koulukunnan hahmoihin. Absojen Liimatta katseli hyvin epäuskoisena taannoin, kun mainitsin lonestaria paremmaksi, hän suosi kolmea. Different strokes for different folks, mut teoriasi on osuva. Raaka viinan säväys siinä jallussa mua kravahuttaa.
Itse asiassa calvados sopisi myös listalle, koska nuoressa ja halvassa on vahvempi omenan maku, joka innostaa.

Vt kirjoitti...

Liimatta onkin progemies (ainakin henkisesti) eikä siten vastuussa mielipiteistään. Periaatteessa olen kervån kanssa samoilla linjoilla, mutta kaenkky.comia lainatakseni:

Jaloviina (*) on kuitenkin erinomainen janojuoma ja sopii hyvin mm. Jaloviinan (***) kanssa.

veepygmi kirjoitti...

Petterin keittiössä! Tuosta juontui mieleeni kaksi kaveria, joilla oli paikallisradiossa kokkiohjelma. Selostivat muun muassa miten purkkihernerokkaa laitellaan ja jälkkäriksi oli popcorneja, koska äänitehosteet syntyivät kuin luonnostaan. Olen kuullut tästä vain kuvauksia, mutta tallenne olisi jännä kuulla. Taisi olla yliopiston Radio Moreeni, joka näin kokeellisiin ohjelmiin lähti.

Liimatta on tosiaan aika progea, kerkeä ja outo on ajatuksenjuoksunsa, jota hänen pitää muistikirjaan tämän tästä taltioida, jos olen oikein ymmärtänyt.

Suojakänni kirjoitti...

Olen aina pitänyt yhden *:n Jalmarin paremmuutta kirjoittamattomana rokkiäijien ja -muijien lakina. Itse en voi sietää mitään muuta ruskeaa viinaa, paitsi juurikin tuota nestettä.

Nyyh. Nyt tuli julma ikävä Jalobeenoa.

veepee kirjoitti...

Hjalmar tiesi eilen taas paikkansa, nyt on vähän vinoutunut, jopati syrjäytynyt olo, mikä tekisi mieli korjata hiihtelemällä paariin. En ole aikoihin iltapäiväolusilla käynytkään, vaikka se keskimäärin hauskinta aikaa on kevyesti hönötellä. Kotona olen kyllä toisinaan aloitellut jo hyvissä ajoin, varsinkin ruokailun varjolla. Unijukka tulee sitten yleensä jo ennen Conania tai sen aikana.

Saakeli vieköön, töitä olisi yhtenä pipettinä, mutta menköön tämäkin päivä nyt näin, kuten toverini Ville tapaa sanoa ruokaryyppyjä tilatessaan.

Polgara kirjoitti...

Ah - leivässä kanssasi ihan samaa mieltä. Tosin itse pidän halkaistusta vähän kuivuneesta rukiista. Ja se Liiterin kaffe on just eurooppalaisen makuun. Tosin minua jo kiellettiin viemästä sitä töihin. 1 tähden jallu on jalo juoma, viimeksi join sitä ... no tuossa ... joku aika sitten ,D Ja makkaroista savuryynäri on herrojen herkkua! Juustoihin en minäkään puutu, paitsi että maistoin myös tuota Finlandiaa - ja huomasin saman! Sinullahan on suorastaan kultiveerattu maku ;>

Varapygmi kirjoitti...

Kyllähän arjen snakari hyviä makuja löytää, jos malttaa etsiä. Viime jallu/punho/olut-sessiossa nautimme mm. Pirkka-ryynäreitä sekä Liiterin kevätrullia ja juustoja, joista miellyttivät yhtä lailla kalliimpi Grana Padano (15 €/kg) kuin halpa Milbonan Gouda (5 €/kg). Maukasta köyhäilyä, vaikka koskapa se hörppiminen ei lompakolle kävisi.

Kunnon juustossa pieni pala antaa enemmän makua kuin viisinkertainen köntti laihdutuskumijuustoa, jota pitää panna leivän päällekin niin paljon, että saletisti tulee enemmän rasvaa. Puhun tietysti vain omasta puolestani.

Polgara kirjoitti...

Pakko vielä jatkaa, että tuo Gouda on meillä arkijuustona - halpaa ja hyvää. Samalla hinnalla ei saa sitä kumijuustoa. Ihmettelen myös, mihin on hävinnyt äärishalpa Kreivi, jossa oli kuminaa. Sitä sai ihan pilkkahintaan muutamia vuosia sitten? Sitten se häipyi....viuuuuuuuuh... Oli hyvää Vaasan näkkärin päällä!