11.8.2007

Vain kalan kanssa

Onneksi en edellisessä listassa kiitellyt, että erityisesti arvostan itsessäni järkevää käytöstä. Nimittäin eilispäivä käynnistyi pienellä taloudellisella takaiskulla, joka merkitsi laskujen maksamisen lykkäytymistä. Mitä silloin pitää tehdä, kiristää kukkaronnyörejä tietysti, eikö niin? Ei välttämättä, kuten olen oppinut turkulaiselta supersankarilta Ei välttämättä -mieheltä*.

No, minä soittelin lomailevalle kaverille, ja ennen pitkää huomasin siirtyväni hänen pirssissään kohti ruoka- ja juomakauppaa. Norsutanssijaksi aiemmin tituleeraamani ystävä kaipasi hyvää ruokaa ja punaviiniä, minua taas houkutti erityisesti lämminsavulohi. Sitten ostelimme nälkäisinä ja janoisina monenmoista pientä, tässä listaa:
– savukirjolohifile
– tuorepastaa kahta laatua: ravioli con formaggio (siis juustotäytteisiä) ja tortellini integrale (täysjyväpastaa, täytteenä aurinkokuivattua tomaattia ja timjamia).
– kastikeaineiksi sipulia, paprikaa, ruukkubasilikaa, kermaa, katkarapuja ja sambal oelekia.
– oheen taikinapalleroita, joiden sisällä oli jalapenoa ja cheddaria (pakaste).
– jälkeisiksi patonkia ja kahta juustoa: pippuripecorinoa pepato (myös pastan sekaan) ja valkosinihomejuustoa Brilliant Bleu. Goudaa vielä kaapista oheen, neutraaliksi palaksi.
– loota Lindemansin shiraz cabernetia, koska rosentteja piti olla väh. 13,5 ja toisaalta luokitus korkeintaan keskitäyteläinen. Jäähdytimme punhoa vähän, etteivät kala ja kravut närkästy, kun pitkärivattoman ystävällinen myyjä tällaisen vinkin antoi. Mukavalta se maistui.
– mäyräkarhukoira.
– Ruiskossu ruokaryypiksi, pakkaseen.

Nuo olivat ilahduttavan nopeita laittaa, mutta silti hiki virtasi hellan ääressä. Sitä lievitimme shandylla, koska oluet olivat lämpimiä, mutta sitruunalimukka oli kylmää, jolloin näitä yhdistämällä saimme vilvoittavaa juomaa.

Osuvasti sattui, että lähistöllä töissä käyvä herkutteleva herraystävämme Arto kolkutti akkunaan ruoan tehdessä hyvää vauhtia tuloaan. Tämä varmisti, ettemme kaatuneet ylenpalttisen ruoka- ja juomataakan alle, päinvastoin olo oli vallan pirteä niin illalla kuin aamullakin (jos aamu on klo 12, kun yöllä notkuu netissä kolmeen asti).

Ainekset olivat minusta maanmainioita, mutta helle ehkä vei parasta kokkauspuhtia, sillä pasta pääsi vähän liiskaantumaan. Eikä niitä cheddarjalapenoja kannata laittaa uunissa, huomasin. Kyllä ne rasvassa keittämistä huutavat, vaikka paketti esittää molemmat vaihtoehdot. Ei vain houkuttanut enää lisätä sakeaan ilmaan kuuman öljyn käryä. No, vieraat kyllä väittivät ruoan maistuvan, eikä murusia juuri jäänyt.

Savulohi oli maukasta, vaikka aika suolaista ja hiukan kuivaa. Pepato oli herkkua, siihen pitää panostaa toistekin. Lohkeili vähän kuin kiviaines ja maku oli runsas. Krapukastike oli simppeli, mutta sopivasti tulinen ja makea.

Semmoista se on, köyhän miehen lounastaminen pitkällä kaavalla. Yksi ajanvietteistämme oli käydä "viiltämässä ranteita" eli lorottaa hanasta kylmää vettä valtimoille, koska Arto tiesi sen helpottavan hikistä oloa. Toimii kyllä äärioloissa nopeasti – hetken. Suunnittelimme myös karpalojäädykkeen tekemistä jälkiruoaksi, koska niitä karpaloita kihosi jatkuvalti itse kunkin otsalle, mutta tämä jäi toteuttamatta.

* Jos joku ei tunne tämän supersankarin erikoiskykyjä, hän on harvinaisen etevä löytämään poikkeavia näkökantoja. Esitykseen kuuluu perusosana leukojen mässytys pari kertaa ennen vääjäämätöntä avausta: "Ei välttämättä…" Yksi tähtihetkistä oli Portissa, kun kaverit vedättivät häntä ja aloittivat mottipäisen sepustuksen, kuinka on aika vaikea koota palapeliä, jos sekoittaa kaksi isoa palapeliä keskenään ja kääntää palat nurin. Supersankarimme käynnisti mässytyksen ja ehti sanoa: "Ei välttämättä…", mutta valitettavasti jatko hukkui naurun alle, joten lopullinen viisaus jäi kuulematta.
** Kuva vohkittu kuukelin kuvahaulla "ravioli" tulleista tuloksista.

7 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Sä makaronit liiskaksi keittänyt oot, siis joudut sä saatanan haltuhuhun. Hyvältä kuitengin kuulostaa.

Varapygmi kirjoitti...

Vaan tänään ei mennyt liiskaksi! Nyt oli pinaattijuustoraviolia kylkimyyryläisenä, kun laitoimma kanasalaatit supattamaan. Oheen toki loota viiniä, missä oli se karsea puoli, että Norsutanssija unohti pääprinsiipin…

Rosso di Toscana on vain 12,5 %. Kaadamme sen joko ojaan, kompostiin tai sikojen syöttökaukaloon. Viimeistä näistä olemme tähän asti suosineet.

Kaura kirjoitti...

Kohta hurautan fillarilla kytikselle akkunan alle, kun noin hyvät murkinat siellä hautuvat, kekkeles. Jos vaikka lentäisi jotain loppasuullekin.

Oletteko nyt ns. Toscanan possuja?

Varapygmi kirjoitti...

He, nyt ollaan possuja, vaikka niin keveästi vain salaattia söimmä. Hyvä kama tuli näistä: kanaa, tomaattia, kurkkua, jäävuorisalaattia, cantaloupemelonia, fetaa, limeä (raastettua kuorta, mehua, sekä viipaleita laitaan), balsamicoa, kermaviilikastiketta. Cornichoneja ja hillosipuleita lisäkipoissa, samoin kuin sitä raviolia. Ynnä vs-täytepatonkia sekä mascarpone-yrtti-ciabattaa.

Taju lähti hetkeksi, oli niin riittävä ateria. Voihan sitä välillä juoda tuollaista kevyen pirskahtelevaa mehuakin viinin tilalla. Juha lähti jo poljeskelemaan, mukamas kotia kohti.

Varapygmi kirjoitti...

Jumanklaare, tuo perjantain kasti iski makuhermoon yhä, kun sitä oli jäänyt hiukan jääkaappiin. Resepti:
– kaksi sipulia, punainen paprika ja kaksi kynttä valkosipulia silputaan ja kuullotetaan (käytin öljyä ja voita), päälle suolaa ja mustapippuria. Liraus jaloviinaa (puoli desiä) päähänpistona kiehahtamaan sekaan.
– päälle 2 dl kermaa ja mausteeksi teelusikallinen sambal oelek -chilitahnaa, annetaan kiehua vähän kasaan.
– lopuksi joukkoon pakastepussi katkarapuja, olikohan se 250 g, ja riivittyä tuoretta basilikaa.

Sen täytyy olla kevyttä ruokaa, koska eiväthän kravut ole kaloreita nähneetkään. Clou oli siinä, että paprika/sipuli tuovat makeuden, kerma täyteläisyyden ja chili sen tulisen terän. Kravut olivat lisuke, jota on mukava järsiä.

Korjaus edelliseen: limetin oli tietenkin aineksena, eikä tylsä lime.

Vt kirjoitti...

Ruokaan ja juomaan oikein voimallisesti keskittyminen on siinä mielessä mukavaa puuhaa, että se on valtavan mukavaa puuhaa. Esimerkiksi pienessä krapulassa tämä on hyvinkin kannattavaa, koska mitään ei kuitenkaan voi niin hirveämmin syödä, mutta kohta alkaa kuitenkin taas tehdä mieli jotain aivan muuta - voi tehdä monenlaisia.

Ja juomallahan se lopulta lähtee, jolloin on jo niin iloinen, ettei kymmenen eri ruokalajin syöminen ole kauheankaan vaikeaa.

Varapygmi kirjoitti...

Jou Vt, välillä iskee hinku jäljitellä suurta Gargantuaa (kippis! kippis!). Kaupassa pyöriminen voi olla vielä tuskaista, mutta samalla hahmottuu ruokalista, jolloin nousee halu kokkailla sekä erityisesti juoda ja syödä.

Jostain syystä iloisessa murkinan odotuksen tunnelmassa tulee parhaita ja vaihtelevimpia rupatuksia, jotka paarissa jäävät yleisen sähläämisen jalkoihin. Osansa on silläkin, että ruoka hillitsee humaltumista.

Joskus lasku tuntuu kovalta, muttei enää sitten, jos sitä vertaa pitkään lounaaseen ravintolassa. Kun maksajien määrä kasvaa, on helpompi kokeilla monenlaista pientä hauskaa.

Yleensä olemme kokeilleet myös useaa viiniä, mutta laiskotuksen vallassa panostimme nyt laatikoihin. Helteen vika.