21.8.2007

Pari sanasta

Juu, eiku sitä minä vaan, että mielessä on kieppunut joitakin sanaleikin poikasia, jotka sinne pintaan asemoituivat, kun Norsutanssijan kanssa hiukan huvittelimme ja vietimme kevyen lomailevaa elämää tuossa takaviikkoina. Nyt pusketaan molemmat taas töitä tahoillamme, ettei protestanttinen etiikka pääse unohtumaan sen prosenttisen etikan alle, josta toinen toveri Marko tekstarissa taannoin puhui.

Ai niin, muistilappu itselle, miksei muillekin asiasta kiinnostuneille: Markon bändi Nightingales soittaa lauantaina pitkästä aikaa Tampereella, Telakalla se taisi olla. Sinne on päästävä.

Niihin sanoihin, lisävaroituksena tieto, että nämä voivat kuulostaa kuluneilta. Jotain olen lipsauttanut jo kommentteihinkin, jokin taas on ikivanhaa jorinaa. Jos puran viimeksi esillä olleesta vanhempaan päin, niin pääsin taas kaivamaan paarissa esiin teeman, joka pulpahtaa varmaan vuosittain mieleeni, ehkä tiheämminkin. Voisiko käydä niin onnellisesti, että näitä saisi kirjoitettua pois mieltä riivaamasta?

Harmaan taikka pimeän työn tekijöiden oloja on hankaloitettu olennaisesti Veronassa, tuossa Shakespearenkin tuntemassa Italian kaupungissa. Eikä minulla, pentele soikoon, ole mitään muita kuin veronalaisia tuloja.

En ole luonteeltani varsinainen keksijä, sivarina olisin jättänyt ruudinkin osaset parempaan käyttöön, sillä salpietaria tarvitaan tiämmä jopa hammastahnassa. Yhtä laitetta olen kuitenkin vuosikaudet luonnostellut, koska sillä olisi selvä markkinarako.
Moni mies katselee erisukupuolisia paareissa, klubeilla ja yökerhoissa kuumeisesti miettien, olisiko näissä kepeäkenkäisyyden, markkinaraon tai aistillisuuteen intoutumisen piirteitä. Kun saan tutkanomaisen laitteeni valmiiksi, se yksinkertaisesti kohdistetaan haluttuun maaliin, jolloin viisarin värähdys paljastaa arvon tämän olennaisen muuttujan suhteen.
Teen tätä työtä pyyteettömän markkinahenkisesti, koska itsellä ei vehkeelle käyttöä ole, mutta rahaa sillä varmasti sampoaa. Laitteen nimen valitsin ennen suunnittelun alkamista, se on Horoskooppi®.

Edellinen kimposi taas kerran mieleeni siitä, kun terassilla aloimme miettiä sellaista 80-luvun alun suurta kirjallista kuplaa kuin Tamminiemen pesänjakajat. Pitihän se kahlata lukioikäisenä läpi, mutta siitä oli erotiikka kuulkaa kaukana. Ei kerrottu Mauno Koiviston nettisussuista yhtikäs mitään, eikä pressapyrkyreille pesää jaettu.

Muutamalle kovasti naurattaneelle sanaselle on vaikea keksiä edes kehyskertomusta, siis vielä vaikeampi kuin oli luoda edellä olevat juonnot. Esimerkiksi kun ylitimme vallantunnossamme, golfmoguli seurassamme, rautatieaseman parkkipaikkaa kulmittain lyhintä reittiä tavoitellen, tutkaparini Reidar* taisi kajauttaa sanan "viistoporvari". Repikää sitten siitä: loistosana, jolta vain puuttuu johdanto.

Eiköhän tämä riitä. Jos näitä poikasia sikiää lisää, yritän joko hukuttaa ne tai nähdä enemmän vaivaa niiden saattamiseksi esittelykuntoon.

* Ilmaisu "tutkaparini Reidar Särestöniemi" pudotti minut muinoin täysin, kun Norsutanssija sen laukaisi osuvaan yhteyteen ajellessamme hänen Ladallaan Hangosta kotia kohti. Toimin kartturina, vaikka olen siihen tehtävään yhtä kelvoton kuin kuskiksi.

10 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Mikä siinä on, että Reidar amerikaksi lausuttuna aina on muka niin hauskettava (mun itteni mielestä huom.). Treella keskustassa suhaillessa näkee harva se kerta R. Palmgrenin, jolloin voi harrastaa julkkisbongausta suljetun auton sisällä ääneen amerikaksi ja viihdyttää täten itseään. Huvissa on yksi hyvä puoli: taksani on halba.

Tästä tuli mieleeni, että vihdoin näin eräässä yhteydessä (johon voin laittaa joskus viitettä) toteutettuna melko onnistuneen version ajoittain päässäni soineesta Swamp Thingiksi coveroidusta Wild Thing -piisistä. Rämeen olento, saat sydämeni laulamaan.

Varapygmi kirjoitti...

Vau, hieno yhdistelmä. Minä olen kuunnellut tässä joitakin kertoja Fleetwood Macin 70-luvun hitin Rhiannon, josta käännökseni on alustavasti Riennän. Muita sanoja ei juuri olekaan, mutta voihan pelkkää nimeäkin toistaa.

Jokohan Conan aloittaisi höpötyksensä, että voisi vapautua hetkeksi koneen ikeestä ja omista pölinöistä?

Anonyymi kirjoitti...

Horinasi on hauskoja. Oletko koskaan harkinnut kirjailijan uraa? Huumorintajuisista, kirjoitustaitoisista, ryhdikkäistä kotimaisista kirjailijoista on aina pula.
-mrs antib.

Anonyymi kirjoitti...

Eikun horinasi OVAT hauskoja. Hö. Pakko tulla korjaamaan, kun korvaa viiltää. -mrs anti edelleen

Varapygmi kirjoitti...

Kiitos, horina on hieno ja kuvaava sana. Olen joskus haaveillut, miltä tuntuisi yrittää kirjoittaa suurempaa kokonaisuutta, mutta se vaatisi paljon aikaa ja motivaatiota sekä ehkä kantavan ideankin. Jos saisin tehdä sen vain itseäni varten, ilman että talous kaatuisi, voisin ruvetakin. Olisi hullunrohkeaa laskea sen varaan, että mitään julkaistaisiin saati että siitä rahaa saisi.

Noista kavereiden kanssa tapahtuneista nokkeloinneista olisi kiva viilata dialogia. Tänne yritän verhoillen kirjata kelle kuuluu ansio sutjauksista, vaikka tarinat siten lässähtäisivät. Ja ryhdikkyys tästä on kaukana, kuten lienet huomannut… itsekuri olisi varmaan suurin kynnys, jos yrittäisin hioa jotain oikeaa juttua.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, ei taloutta voi kirjailemisen varaan laskea. Ellei ole ihan pähkävarma, että rahaa sataa ovista ja ikkunoista.

Kantava idea on aika tärkeä. Tosin tyylejä kirjoittaa lienee yhtä monta kirjoittajaakin, joten jotkut kai vain aloittavat suoltamaan tekstiä ja sitten etsivät massasta punaisen langan, jonka asettelevat teemaksi, sitten karsivat rönsyt ja sen jälkeen kirjoittavat lisää teemantukiaisia. Joo, on tullut mietittyä näitä juttuja, kiitos kysymästä.

Mainitsin tuosta kirjailijuudesta ihan sen vuoksi, että olen itse lahjakas haistaja, näin tykkään ajatella, sillä kykenen haistamaan kirjalliset lahjakkuudet jopa 10 000 kilometrin päästä. En toki ole puskemassa väkisin kirjailijuuteen, sillä kirjailijuuden inhat, hankalat ja hermot vievät puolet ovat 1. mukavan kustantajan löytäminen, 2. mukavan kustantajan löytäminen sekä 3. mukavan kustantajan löytäminen.

Kirjoittele vaan dialogeja, jos itsekuri niihin riittää.:) Nimittäin jonain päivänä niitä saattaa olla jo koossa 300 sivua ja mies sitten suu pannaan?:)

PS. ´Horina´ tupsahti mieleeni käyttämästäsi ilmaisusta ´horoskooppi´:)

-mrs morbs

veepygmi kirjoitti...

On se loistavasti haistettu, kun ei omaan nenääni yllä! Ei maar, hauska olisi kokeilla, mutta tuntuu ylivoimaiselta haasteelta yrittää kääntämisen ohessa juuri nyt, kun nakuttelua tulee niin paljon.

Toisaalta tekosyiden keksiminen on aina helpompaa kuin töihin käyminen. Jos löysään plokailuun käytetyn ajan suuntaisi täsmäiskuihin, jotain voisi syntyäkin, mutta milläs sitten päätään tuulettaisi?

Polgara kirjoitti...

Mikähän minut sai taas kikattamaan, joo, Verona! En mitenkään ymmärtänyt pienenä, n. 10-v. tyttönä, miten voi olla kaksi nuorta rakastavaista veron alaista. Veroista faija oli valittanut jo monta kertaa, mutta että nuoret veron alaiset. =D

Varapygmi kirjoitti...

Kas, olet huomannut asian noin 30 vuotta minua nuorempana! Katselin uudestaan polkan läpi, niin aika vähän siinä uutta hauskaa on. Ei tartu paperille, miten puhe elää ja sanat vääntyvät hyvässä ja hilpeässä seurassa.

Mrs Morbidi kirjoitti...

Re: milläs sitten päätään tuulettaisi.

Joo. Tosi on, että plokkaus on tervettä pääntuuletusajanvietettä. Verrattuna esimerkiksi toiseen suosittuun pääntuuletusajanvietteeseen elikä viinaksilla lotraamiseen. Sillä viisiä aikaansaatu "pään tuuletus" ei toimi lainkaan yhtä tehokkaasti. Päinvastoin. Alkaa "tukostaa päätä".

Tästä päädymmekin loogisesti siihen päätelmään, että kirjaileminen ei todellakaan "kannata" verrattuna plokkaamiseen. Ja kannattaa muuten pitää mielessä ja korvan takana sellainenkin karvas marja, kuin että hyvä plokkaaja löytää enämpi lukijoita kuin esim. runoilija. Plokkaajaa saattaa lukea tuhat uskollista lukijaa, mutta runoilijaa muutama kymmenen. Menee sellutkin ihan hukkaan, plokatessa ei koskaan. -mrs ant i body