"Nii, mää täälä vaan", on eräs turkulainen ystäväni aloittanut puhelunsa soittaessaan toimistoon kesken pölön (ts. keskioluen) juomisen, automaatista ennen kännyjen yleistymistä. Hän jatkoi: "Ei kai siä mittää hommii oo?"
En olisi muistanut tuotakaan, ellei Turun monivuotinen (ja -päinen) rakas ja plutoninen seuralaiseni olisi piipahtanut kylässä. Hän on haaveillut, ja minä perässä, että tuo olisi mukava puheenparsi itsellens töitä hakiessa.
Asiaan, näin tänään Rare-lehden päätoimittajan (saako sanoa ex-sellainen silloin, jos lehteä ei enää ole eikä sillä muita päätoimittajia lie ollut?) enkä valitettavasti vaihtanut kunnolla sanaakaan. Pelasin biljardia, Jarppa ei, joten kättelin vain ja sanoin moro. Rare oli merkittävä kulttuuriteko, vaikkapa vain viimeisen numeron takia, jossa sankareina ovat Beatles, Clash ja Hector. En ota kantaa, ovatko kaikki loistavia tai olisiko joku toista parempi, koska se ei edes osu ytimeen sikäli, että lehti on komia. Minulla on vaihtoehtokansista se, jossa komeilee Clash, kts kuva.
Uudestaan asiaan, samaisen miehen kanssa olemme olleet aika hönössä Doriksessa ja puhuneet punkista. Näin muistelen, että kun muut ässät olivat jo pudoilleet hihoistamme (Putskoks, Boys, muistakin syistä käsiteltynä The Fall), niin molemmat nostimme hattua esitykselle, josta itse haluan juhlallisesti väittää, että se on pnuk-aikakauden hienoin:
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation
Asiaan hatarasti liittyen voisin vielä lisätä, notta Kari Peitsamon trubaduurikeikoilla kohtasin Hiljaisten levyjen pääjehun, joka on tainnut saada "kunniapunkkarin" arvotittelin tai jotain sen tapaista. Hänen kanssaan muistelimme lämpimästi Pohjois-Irlannin tärkeintä panosta asialle, Stiff Little Fingersiä. Suu lähes tulkoon vaahdossa kehuin, että kellään ei konsaan ollut raaempaa soivaa ääntä kuin Jake Burnsilla.
SLF: Suspect Device
Tuota kappaletta hyräilin muutaman päivän putkeen, kun kimmoke epäkuvaavan sukunimen saaneelta herra Junttilalta lähti.
Kolmantena nuoruuteni hurjien aikojen esimerkkinä on välttämätöntä mainita The Adverts, jonka albumi Crossing The Red Sea with… oli erittäin myönteinen yllätys, koska One Chord Wondersilta löytyi ainesta albumin mitalla. Muistaakseni levy alkoi tällä stykellä:
Adverts: Bored Teenagers
Niettä jos minulta olisi kysytty noin vuonna 1980, mikä on kaikista kivin laulelma, Helliin olisin joutunut menemään, kaiten koksia lapioimaan. Toisaalta veli väitti noina aikoina, että 'kiva' taipuu epäsäännöllisesti: kiva – vekampi – kiproin. Harva äidinkielen oppikirja tuntee tämän poikkeuksen niin hyvin kuin hän.
4.8.2007
Kiva laulelma
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Sä rokkitytteli, sä! Blank Generation ei tunnu yhtään menettävän tehoaan vuosien mittaan, tai sitten olen vain jämähtänyt ihmisparsa.
Ihq, jos joku muu ilahtuu siitä näinä yltäkylläisyyden vuosina.
Ihmisparsa on matopurkki, jota en tällä kertaa tongi.
Mieluummin mietin, mitä kommentoisin Alcoholista, erityisesti linkistäsi yhteen esitykseen siitä. Ainakin ihastutti jälleen avaus: "Are there any sinners in the audience tonight?" Ja vastaus: "Yeeeeaaaaaah".
Kolmas mitä tuumin on tietenkin rokkitytteliyteni. Haaveilen yhä siitä, että saisin heittää pitkät, mieluusti jarruraidoitetut blackhorset fanina lavalle, mutta mieluiten naislaulajalle, kuten Katri Helenalle.
Eihän tämä fantasia tytteliytteni täysin turmele?
Piti olla: tytteliyttäni.
Toi kys. konsertti sattui kaukosäätimeni kohdalle Teemalta aika äskettäin. Oli hupaista!
Sun tytteliyttä ei voi edes mörkö viedä, kyllä näin on asian laita.
Lisäys: Joten oli toinen hauska sattuma, että se osui myös juutuubista kohdalle. (Enhän ite ole ladannut koskaan mitään tuubiin.)
Jeh, mulla ei edes ole tietokoneella mitään tuubiin ladattavaa, kunhan pengon muiden latailuita.
Kinksin tv-live taisi olla kuuluisa joulushow Lontoosta vuodelta -77. Sellainen tarttui videolle ehkä kymmenisen vuotta sitten, mutta kiusasi heikolla äänentoistollaan. Nyt en tarkastanut, ovatko digiajan ihmeillä saaneet korjattua asiaa.
Huh huh, ehdin jo toipua pojan seurassa, mutta erehdyin eilen uudestaan iänikuisiin paarituksiin. On ollut niin väsynyt päivä, että pitää lopettaa lomailu tähän. Ehkä su valkenee virkeämpänä ja työtkin taas maistuvat.
The Clash..London Calling..Paul Simonon..ja tämä kuva: http://www.bside-rock.com/IMG/jpg/London-calling.jpg
ne kolahtaa ja kovaa! :D
Paul Simononille vois heittää vaikka..hatun? "He was always THERE." nami!
Terve Angela! En saanut linkistä suurempia irti, sillä selaimeni jätti kuvat avaamatta.
Joko sinäkin olet rokkitytteli noin virallisemmin?
Joo olenhan minä saanut sen rokkityttelin tittelin, jota nyt ylpeänä kannan ja vaalin :)
Hei se kuva on siis London calling-albumin coverkuva. Sehän on mielettömän upea. Siinähän Simononin Pauli rikkoo kiihkeästi bassonsa...
avautuukohan tämä sitten: http://www.superseventies.com/ac21londoncalling.html
No nih! Onnittelut tunnuksesta.
London Calling on ehdottomia suosikkeja kansista, komea pokkaus Elvikselle, jonka eka älpee oli pohjana.
Pitäisi kaivaa vielä sen singlen kansi jostain, siinä nuoriso kuuntelee lattialla istuen vanhaa levaria, mutta mitähän ne levyt olivatkaan? Tästä saa esimakua:
http://en.wikipedia.org/wiki/London_Calling_(song)
Taitaa olla ainakin Rollareita ja Sex Pistolsia, koetan löytää isomman kuvan. Ja b-puoli oli ykköskamaa: Armagideon Time.
Lähetä kommentti