Pieni ylläri, en löytänyt kelvollista Poirot-introa Juutuubista, mutta onneksi muita löytyi:
Miami Vicen puutetta ihmetteli Jazmanautti.
Ja enti vanhaan vedettiin Mission: Impossiblen tunnari rehellisesti Lalo Schifrinin yllättävään 5/4-tahtiin, ennen kuin U2-veljekset Mullen ja Clayton pääsivät tunaroimaan uuden elokuvasarjan iskusävelen 4/4-junttamalliin.
Pikkupoikana jo tuli opittua tunnari Hitchcock esittää -sarjaan, joka vedettiin tällä uudistetulla introlla ainakin 80-luvun loppupuolella uusintoina.
Mutta entä missä Hitchcockin elokuvassa esiintyi, vai eikö paremminkin missään, Angela Lansbury, joka on tähtenä iltapäivisin pyörivässä sarjassa Murder She Wrote (Murhasta tuli totta)? Tunnaria kyseli edellisen polkan kommenteissa Pilvi.
Mutta Puaroo jäi vielä tosiaan hautumaan.
Edit: Tumpula sotkin Lansburyn Bel Geddesiin. Hussica Fletcher, pois Takaikkunasta!
4.2.2007
Tunnarit, osa 2
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Tuo Mission impossible on tosi mainio! Ja pitihän se laskea, 5/4 kyllä :)
Mihin jäi Famen ja Hercule Poirotin tunnarit...?
Hmps, yritin keksiä tuota Hitchcockia, mutta tätä menoa pitää kääntyä lähteiden puoleen. Lansbury-leffarooleja tulee mieleen Kaasuvalojen mimatsu ja Mantsurian kandidaatin kiva äitiliini. Aina silloin tällöin bongaa myös vanhoista länkkäreistä ym., mutta Hitchi kun ei tule mieleen cockia.
Seis seis, pidelkää hevosianne! Sotkin jotenkin ovelasti Miss Ellien (Barbara Bel Geddes) Hussica Fletcheriin, kun ovat kumpikin sellaisia kuutionaamoja. Anteek, Hussica, pois Hitch-elokuvista.
Eihän sellasta oo. Onks ny esimerkiksi menny Lansburyt ja MacLainet sekaisin (elikkäns toi Mutta kuka murhasi Harryn?)
Hehem just kun kirjotin äskeistä!
Kriisi, anteek sullekin jos ehdit googleamaan tai filmografioita selaamaan. Viihteessä mieli- ja muistikuvat ovat vahvempia ja sekaisempia, eikä tarkastusinto ole ylimmillään. Kävimme nimittäin Poppi-Hessun kans bonskottaamassa, mutta myös kinkkibaarissa syömässä, mikä selvästi parantaa tämän päivän oloja.
Hyvin menee, ketut se Miss Ellie tietenkään Takaikkunalla luuhannut… kärsipähän korkeanpaikankammoisen James Stewartin ihastumisesta vieraisiin ja outoihin (engl. strange and strange) naisiin Punaisessa kyyneleessä. En kirjoita enää tänään yhtään faktapohjaista asiaa, jospa sitten ei tulisi peruuttamattomia virheitä. Enkä mene viideltä paarivisaan… tai saa nyt nähdä.
Taidan perua puheeni. Johan tuossa tuli kymmeniä sivuja strippejä käännettyä, niitä ei jaksa täsmätyönä pitkiä rupeamia kerralla. Strippitissi olisi kiva plokin nimi nykypäivänä.
Sitä paiten Poppi-Hessu ehdotti jo joukkueelle nimeä Pirkkalan poppelit, ei kai sitä voi jättää käyttämättä.
(eilinen kommentti uusiksi)
Hitto vieköön, törmäsinpä vanhaan matskuun, mutta päätin siitä huolimatta kertoa, että se Hitchcockin teema lienee muistaakseni Gounod'n säveltämä "Funeral March for a Marionette" tai jotakin sinne päin. Alkukielistä nimeä en tiedä.
Kiitos valaistuksesta! Eihän tämä vielä vanha ole, samana vuonna ehdit kommentoida. Jouduin kyllä turvautumaan hakuroottoriin, että löysin tämän polkan…
Levottomia ovat olleet tarinat, näköjään jotain outoa paarihemputtelua tunnarien haun lomassa.
Lähetä kommentti