15.2.2007

Outoja vaiheita

Alkuviikko oli aika hulvaton. Maanantaina vein pojan esikouluhommiin, sitten päätin piipahtaa kaupoilla. Lidlistä tarttui matkaan mm. makkaraa, pekonia, juustoa ja olutta, joita nauttimaan piti yllyttää tietenkin paria hyvää toveria. Kävin varmemmaksi vakuudeksi vielä pitkärivattomassa hakemassa pari punhoa ja pari viunapulloa.

No syntyihän siitä herkuttelevien herrasmiesten kokous. Pekonirasvassa paistetut makkarat (bratwurstia, frankfurtereita*, pippurinakkeja ja poonuksena juustotäytteisiä frikadelleja) kelpasivat hyvin tekosyyksi silpoa juomia tauluun.

Eikä tässä suinkaan kaikki. Loiventava sessio on avainasia seuraavana päivänä keskiäkäisille miehille, ettei roppa järkyty. Vähän sama kuin sukeltajilla, pohjalta pitää nousta tarpeeksi hitaasti ja varovaisesti. Niinpä älysimme hakea toipumisen tueksi ainekset pasta carbonaran tapaiseen murkinaan ynnä pullon viunaa, kolme punhoa ja joitakin litroja olutta.

Teemana oli Rock'n'Roll Jamboreen täsmäsovituksena Sun Sessions, eli perehdyimme Sun Recordsin 50-luvun tuotantoon 120 kappaleen mitassa kahdelta boksilta, mutta eihän se kauan menoa haitannut, kun tuli jo muita asioita mieleen. Tiukasti pidimme esillä hitsari Ville Niemisen elämänohjeen: "Ruokaryyppy kuuluu ottaa vaikka ei söisikään."

Tuo oli oiva johdanto viikkoon. Eilen sitten osui sellainen hilpeä hetki kohdalle, että sain kuskata poikani esikoulusta treenikämpälle soittoharjoituksiin. Hällä on 3/4-koon akustinen kitara, josta koetti saada puhdasta ääntä irtoamaan. Enemmän kuitenkin kiinnosti Ludwigin rumpusetti Paisteen peltien kera. Hiukan hankalaa oli 125-senttisen ylettyä polkemaan basaria, mutta isotomi ja pellit tuottivat riemua, ajoin myös haikka, virveli ja pikkutomi. Virveli meinasi säikytellä kovalla äänellään.

Itse viihdyin oudosti kellariluukussa, joka rokänrollilta näytti ja haisi. Siellä näkyvät treenaavan ainakin Pojat, Alivaltiosihteeri, Sugar Shaker, Jahnukaiset ja ketä niitä oli. Tarttee olla erityisen kiitollinen bassotaituri Pantzelle, joka jaksaa soitella pojan kanssa ja näyttää kaikenlaisia juttuja, mutta myös kavereilleen Paavolle ja Pasille, joiden arvosoittimia (ludarit, strato) poika saa kokeilla.

Rokänrollista vielä sen verran, että tulin hakeneeksi iTunesin kylkeen iLiken, joka laskee mitkä artistit ja kappaleet soivat tiheimmin koneellani. Tulokset ovat yllättäviä, vaikka joihinkin löytyy selviä syitä.
Nut Rocker on pojankin suosikki ja kuuluu vakio-ohjelmistoon Jamboree-sessioissa.
Moogia ja Kontraa taitaa olla koko tuotanto koneella, joten shufflen kautta soitellessa ne korostuvat.
Syrenin vetäisemä HIM-piisi Buried Alive By Love sykähdyttää ihmeesti, hieno bluegrass-meininki.
Johnny Legendin Soakin' The Bone on riehakas rockrykäisy: "I got a bone-soaking baby, she always does me right/You better believe we're soakin' the bone tonight". En ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta kuulostaa kuin luunuittaminen kivaa olisi.
Willie Nelsonin paketti All The Songs I've Loved Before sisältää paljon kamaa, joka on soinut ajoittain, näköjään sitten kappalemääräisesti runsaalti.
Nightingalesia, Dick Cheesea, Blastersia, Jethro Tullia ja Kinksiä tulee perinteisesti soiteltua silloin jos tällöin.

Pari muuta listakärkeä vain ihmetyttävät, että missä välissä ne ovat noin paljon pyörineet. Onko joku käynyt salaa soittelemassa Smithsiä koneellani?

*Furterilla, Frank puhelimessa. Vai paremminkin Wurstilla, Brat puhelimessa?

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mulla oli jo lapsena tapana kertoa tekemisistäni suurenneltuja anekdootteja. Kahdeksanvuotiaana ollessani asuttiin vähän aikaa perheen kanssa Englannissa ja syötiin eineksiä niin kuin kotonakin oli tapana. Mutta ne einekset oli erilaisia, hui kauhistus, ja niinpä kerroin vuosikaudet paisuteltua tarinaa siitä miten kamalinta, veret seisauttavinta ja yököttävintä ruokaa mitä maa päällään kantaa ovat FRANKFURTILAISET SÄILYKEMAKKARAT.

Varapygmi kirjoitti...

Viittaa varmaan siihen, ettei tarina miellyttänyt, eikö? Siitä pahoittelut. Makkara on parhaimmillaan ookoo.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä? Ei viittaa!!!! Tuli eilen mieleen että käviköhän tuon kommentin pointti (väärinkäsitys makkaran nimestä) ollenkaan selväksi, mutta tämänkaltainen väärinymmärrys ei tavallisesti kontrollifriikeille tyypilliseen tapaan kaikki vaihtoehdot sekunnissa skannaavassa mielessäni käynytkään.

Siitä pahoittelut :) Peace & flowers.

Word verification: gulax!

Anonyymi kirjoitti...

Moro Tos! Olin pihalla, sori, en edes tajunnut kuka on kirjoittanut (muutama ip-kalja). Viäkin askarruttaa hiukan se "säilyke", onko se käännetty vai keksitty?
Poikana kehuin asuneeni Unkarissa, missä oli pakko niellä sellaisia sanoja kuin gulax. Ei vais. Mut mukulana varmaan pitää kammotella tosiaan ruokia, erityisesti outoja sellaisia.

Anonyymi kirjoitti...

Todzter bonus! Hiukan Soakin' The Bonen sanoja lisää, toista säkeistöä:
Got a melonhead mama, she sure does treat me nice
Got a melonhead mama, she sure does treat me nice.
She's spitting out seeds, but always wants another slice

Anonyymi kirjoitti...

Joo siis ne oli kaiken lisäksi säilötty suolaliemeen. Vähemmästäkin tulee qqwkdgwo.

Anonyymi kirjoitti...

Se kuulostaakin jo karmealta! Sen sijaan aitoja brittimakkaroita, ilmeisesti 'bangers' nimeltään, olisi mukava saada. Pari tuttua täkäläistynyttä brittimiestä kaipaa juuri niitä, vähän kuni suomalaiset ruisleipää ulkomailla.