En ole kauheasti miettinyt luenko mitä sukupuolta vai molempia edustavia kirjailijoita, vaiko jotain niistä poikkeavaa. Mutta kun asiaa Kirsi Pihan HS-lukupiirissä pohdittiin, eksyin väittämään, että ehkä 70% miehiä ja 30% naisia.
Sehän olikin hirveää potaskaa, jos hyllyssä olevista kirjoista voi mitään päätellä. Niistä alle kymmenesosa, hyvä jos viidennes on naisten nimiin merkitty. Kai niitä haavekuvia itsestään, kuin itsestään, sitten elättelee. (Hui, pilkku kuin.) ***
Mutta katsaus kirjahyllyyn oli hupaisa, naispuolisia osui silmään vain muutama hassu. Koettakaapa yhdistellä näiden perusteella, millainen lukumaku minulla on, sillä kultakin on kai ainakin yksi kirja itse hommattu ja lähes jokaiselta luettukin:
Jane Austen
Jackie Collins
Katherine Mansfield
Elsa Morante
Sue Grafton
Tove Jansson
Catherine Arley
Eeva Tenhunen
Mary Shelley
Sigrid Undset
Harper Lee
Patricia Highsmith
Hmmm, siinä taisivat tärkeimmät olla kaunokirjallisuuden osalta. Yksi Leena Lehtolainen pitäisi olla hyllyssä, mutta eipä näy, kenties lainassa tai sitten sängyn alla uusintaluvun jäljiltä.*
Perhana, pitäisikö yrittää bluffata vielä? Evelyn Waugh, anybody? (Harmi vaan, ettei vaimonsa Evelyn tainnut kirjoittaa mitään, ainakaan noista mitä on hyllyssä.) Taikka Caryl Chessman? (Tosi tyttömäinen kirjailija, mistähän vielä löytäisi merkkiteoksen Cell 2455, Death Row, kun mulla on vain Ihmisiä kuoleman kujalla.) Modesty Blaisen omaelämäkerta? Claude Simon? Ähh, epätoivoista.
Voisin yrittää inttää itselleni, että luen paljon muutakin kuin mitä hyllyssä tällä hetkellä on (tyhjensin kaapista puolet 2002 muuton yhteydessä, parhaasta päästä mitkä divariin kelpasivat), mutta se olisi turhaa räpistelyä. Äijäkirjoja hyllyyn ylivoimaisesti eniten kertyy. On tuossa silti outoja puutteita naisissa, joilta olen lukenut muutaman teoksen ja lisää hingunnut.
Tästä lähtien jäävään itseni kaikesta kirjallisuuskeskustelusta, ainakin jos se naisiakin jotenkin sivuaa muuten kuin dekkarien silmänruokana. Seuraava suuri ongelma onkin, ja se vainoaa varmaan kuukausitolkulla, että miten ensi kerralla divarissa voin vain katsella, mikä olisi kiinnostavaa. Vääjäämättä haluan korjata epäsuhtaa ja siten eheyttää itseäni, mikä taas aiheuttaa vastareaktion, ettei kirjaa valita näyttämään hyvältä hyllyssä, mikä taas panee aivopesemään itseä, että ihan oikeasti haluaisin lukea tuon, mikä taas… juoni kävi varmaan ilmi.
Tulee mieleen muinainen juttu, kun kaveri kertoi Teemu Selänteen vastailleen alle parikymppisenä lukukysymykseen jotenkin niin, ettei ole kova lukemaan kirjoja, mutta kolme on lukenut. Yksi oli kai Jari Kurrin (vai Gretzkyn?) elämäkerta, toinen Pelén ja kolmas käskettiin lukea koulussa… "Mutta se oli kyllä hyvä!"**
* Ja tikuulla on omistuksessa parikin Sjöwall-Wahlöön Martin Beck -kirjaa, joista se Sjöwall olleni nainen.
**Muistikuvat ovat todella hataria, perustuu kuulopuheeseen 20 vuoden takaa. Jos joku osaa vinkata alkuperäisen lehtijutun, se olisi Jazmanauttia lainaten "hieno homma, hohtava mamma".
***Edit: asioiden kaunistelu menee noihin murtolukuihin asti! Piti olla: "…kymmenesosa, hyvä jos viisi prosenttia…" He!
22.2.2007
Naiskirjailijoita
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Vai olisko se sittenkin ollut Tretjakin elämänkerta? Oon minäkin tätä juttua joskus eteenpäin kertonut, ehkäpä sullekin. Oli miten oli, hyvä että jotain on lukenut. Siksi varmaan on pärjännytkin elämässä, meidän Teukka.
F.C.
Jou, tiikeriveljeydessä siitä on puhuttu. Muistelin että Magic sitä ekana taannoin tohisi, mutta kuten tiedät, nämä menevät autuaasti ristiin ja sekaisin.
Puudelin ydin on kai silti löytynyt.
Jo vain löytyi. Itsellä menee puudelit ja vellit niin usein sekaisin, ettei ainakaan voisi kutsua itseään "luotettavaksi lähteeksi". Pikemminkin "Straight from the horses ass".
F.C.
Sieltä ne troijalaisetkin kai tulivat, suoraan lahjahevosen persiestä. Siltä ainakin jossain kuvaelmassa näytti.
Kauhia mielikuva. No, kaikki me jostain on tultu. Entschuldigung meine kalsongfylla, sanois saksalais-ruotsalainen.
F.C.
Aika vanahaksi ehdin kasvaa (tai ainakin reilusti yli parikymppiseksi) ennen kuin ihmettelin samaa epäsuhtaa. On siinä jotain mätää, jos ei koe sukupuolen perusteella valkkaavansa kirjoja, mutta suhde on kuitenkin ihan vinksallaan.
Tajuamuksesta seurasi jättimäinen ryöpsähdys naisten kirjoittamia kirjoja lukuvalioon. Vähän niin kuin uusi kirjamaailma olisi yhtäkkiä auennut piilo-oven takaa. On aika rasittavaa miettiä kirjoittajan sukupuolta, mutta toisaalta hyödykästä, jos sen avulla pääsee uraantumisesta eroon ja koklailee jotain muuta kuin tuttuja nimiä.
Kalsongfylla on kaunis sana. Troijalaiset vainosivat minua yöllä, eivät HE sieltä persiestä tietenkään tulleet, vaan kreikkalaiset, jotka Odysseuksen johdolla puisen kaakin troijalaisille lahjoivat.
Tämä liittyy Napapappoihin sen verran, että heitin kaupassaan on nykyään myynnissä myös deluxe-versio puuhevosen p'rsereiästä, tavallisten hajakokoisten lisäksi.
Kaura, moro! Kirjuuttelit samaan aikaan kuin minäkin tyhjentelin kalsongfyllaa.
Jou, näkymiä sopisi aina laajentaa, eikä lukea samoja joka vuosi uudestaan, mutta paljon on niitäkin naisenretaleita, joiden kirjoista tietää nauttineensa ja haluaisi niitä hyllyäkin sulostuttamaan. Eikö mulla ole yhtään edes Amanda Crossia, Astrid Lindgreniä tai Agatha Christietä, joita olen läjäpäin lukenut?
Suuret oivallukset naiskirjallisuudesta voivat lymytä toki muualla.
Lähetä kommentti