Vaikeuksien kautta sain eilen katsottua elokuvan V niin kuin Verikoira (B for Bloodhound), tosin kahdessa erässä. Pohjana oleva Alan Mooren ja David Lloydin sarjakuvaromaani (alkujaan näköjään 10-osainen sarja lehtiä) on niin väkevä teos, etten uskaltanut odottaa liikoja. Mielessä väikkyivät erilaiset totalitarismin ja tulevaisuuden kuvaukset, mitä elokuvissa on tullut vastaan, alkaen Truffaut'n Fahrenheit 451:stä tai jopa Fritz Langin Metropoliisista.
Suotta olin epäluuloinen, leffahan näytti seisovan omilla jaloillaan ja iski hyvin jäsenneltynä kokonaisuutena, jossa on paitsi monia säväyttäviä ja omaperäisiä elementtejä, ennen kaikkea hienovireinen tunnelma. Houkuttaisi koota viiden kärki sarjakuviin pohjautuvista elokuvista, mitä olen nähnyt, mutten tiedä vielä tarjokkaita kuin Sin Cityn ja Burtonin kaksi ekaa Batmania. Sattumaa tai ei, noissa kolmessa muussa väijyy taustalla Frank Millerin luomia visioita. Marvel-leffoissa on ollut jotain kiintoisaakin, mutta täysosumia ei tule mieleen.
Äsken tälläsin mustamakkaralounaan seuraksi pyörimään taas Jeevesin, joka on verrattoman jouheaa katsottavaa. Tarkoitus oli jatkaa vielä töitä hyvän aamuisen panoksen lisäksi, mutta muun muassa Barmyn (Martin Clunes) toikkarointi Kuhnuri-klubilla (Drones club) vei ajatukset kantapaariin. Norsutanssija uhkasi sinne siirrähtää, joten taidan tehdä seuraa. Saapi nähdä, jos voimme esimerkiksi lyödä sulkapalloja kattolamppuihin.
Aamun musiikillisesta sytykkeestä pitää vielä mainita, että 22-Pistepirkko kuulosti jänskältä. Aikoinaan seurailin bändin luomuksia sivukorvalla, esimerkiksi Frankenstein nappasi heti. Taisin pudota kärryiltä Bare Bone Nestin tai Big Lupun aikoihin. Hiljattain luin bändielämäkerran, joka herätti taas mielenkiinnon, ja lainasin sen taustamusiikiksi kirjastosta levyt Eleven ja Rally of Love. Hienoja äijiä kaiken tämän pohjalta. Heidän levy-yhtiönsä nimikin nostattaa virnettä: Bone Voyage.
Mutta nyt kuhnuroimaan. Toodle-oo!
31.3.2008
Kuhnuri-klubi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Hmm, näkemistäni Marvel-leffoista se X-Men 2 taitaa olla paras, joskaan ei täysosuma (niinkuin ei muistikuvieni mukaan se Burtonin eka Batmanikaan, kakkonen toki on hieno).
Suosikkini Marvelin sarjakuviin pohjautuvista leffoista on kuitenkin Incredibles, joka lainaa Ihmenelosten peruskuviot mutta lähtee tekemään siitä omaa juttuaan. Jos se nyt sarjakuviin pohjautuvaksi leffaksi lasketaan :)
Sin Cityä ja Verikostoa en ole nähnyt...niinkuin en myöskään Ghost Worldia. Tai Persepolista.
Sekä Sin Citysta että Korivestosta tykkäsin kovin (enemmän kyllä SC:sta) ja nyt odotan – erikoistehostehörhönä etenkin – kovasti jo toukokuista Ironmania. SWOOOSHHH, TATATAKABOOM!
Ai, en tiennyt että pohjautui sarjakuvaan... Joo, siis sinäkin tykkäsit :) Minusta se on ihan ok, mutta miehestä tosi hyvä:) Ehkä se iskee miehiin paremmin kuin naisiin? :)
Jaa-ääni Sin Citylle ja Batmanille (Michael Keaton on yhtä jakomielitautinen kuin Jack Nicholson).
Sarjakuviin perustuvien elokuvien kärkiviisikkoon kelpuutan nämäkin: Akira, Matkalla Perditioniin ja A History of Violence. Kaksi viimeistäkin kuulemma perustuvat sarjakuviin.
Tervens, nyt on kuhnuroitu. Siitä seuraa väsymys. Mielenkiintoisia juttuja teitillä.
Hdc, X-men 2 taitaa olla vielä näkemäti, eka oli ookoo. Sin Cityä suosittelen, omaperäinen rykäisy. Joo, uudempia on paljon näkemättä, myös nuo Ghost World ja Persepolis. Ajattelin itse asiassa näyteltyjä enemmän kuin piirrettyjä, mutta Ihmeperhe viihdyttää vahvasti sekä poikaa että minua.
Ohari, että Ironman pitäisi panna korvan taakse? Punisher (Tuomari) ei ollut kummoinen, Aaveajajaa (Ghost Rider) en ole nähnyt.
Ruu, tykkäsin tosiaan. Sarjakuvan käsikirjoittanut Alan Moore on suosikki, yltää runollisiin ja filosofisiin maalailuihin, joista pohjavire oli mukana elokuvassa. Ei kai se kovin äijäelokuva ole? Sarjakuvien lukijakunnassa enemmistö taitaa vieläkin olla miehiä, mutta tilanne kai tasoittuu.
EV, Akira on näkemäti, pitäisi paikata, samoin kuin A History of Violence. Perditioniin olin uppoutunut liiaksi sarjakuvana, kun käänsin sen juuri elokuvan ilmestymisen alla, enkä sitten päässyt ihan leffan henkeen mukaan. Se oli mielenkiintoinen, muttei iskenyt. Ehkä voisi katsoa uusiksi.
Käy ilmi, ettei leffasivistys riitä kovin kattavaan listaamiseen. Olisiko niin, että sarjakuviin pohjautuvien elokuvien taso (ja määrä) on selvästi noussut parilla viime vuosikymmenellä? Ei tule suurtapauksia mieleen ennen Batmania (1989).
Mäkin katsoin tuon V niin kuin Verikoira eilen. :D
Oli se hyvä, vaikken sarjakuvaa tunnekaan entuudestaan.
Terve, Tiina! Ehkä se on yleisesti hyvä, vaikka jäin epäluuloiseksi tuoreeltaan kuultujen/nähtyjen arvosteltujen pohjalta. Taisi olla tärkeää, että tuli vuosi tai pari väliä sarjakuvan lukemisesta ennen kuin näin leffan.
Tarttis saada se nappi esille, mut poika kulettaa mua kylillä. Eilen nähtiin Hakametsässä Tapparan nuorten taitoluistelijoiden esitys Joutsenprinsessa, tähtenä Kiira Korpi. Aika herkistävää, kun kymmenet eri-ikäiset esiintyivät, kukin taitojensa mukaan.
Jaaha, ei mitn asiaa.
Lähetä kommentti