Hahtuvaisia

Pukkasi kiirettä taas. Eipä siinä mitään, onpahan tullut valmistakin jopa yllättävillä suunnilla, koska oli pakko hoitaa asioita ja levänneenä jaksoi.

Rytmi kääntyi sellaiseksi, että eilen puoliltaöin kaipasi Conanin seuraksi yöpalaa. Otin pakasteesta piirakkataikinan sulamaan ja silppusin telkkarin ääressä sipulia, porkkanaa, tomaattia, valkosipulia… ja muutaman jalapenoyrttiöljyssä uineen oliivin. Näitä kuullostelin paistetun ja maustetun jauhelihan seuraksi, tuuppasin mössön pyöreälle uunissa käytetylle piirakkapohjalle ja päälle raastoin emmentaalia. Sitten paistoin uunissa vielä puolen tuntia, ja kyllä tiesi paikkansa.

Naamakirjassa ja blogeissa on tullut vastaan pari hauskaa asiaa. Tämä lahjakortin kuva on varmaan jo monille tuttu, onkohan tuo aito?


Alkuviikolla innostuin ukulelestä nähtyäni hallituskadulla hienon linkin Hyviin, pahoihin ja rumiin. Sitten kierrätin naamakavereille saman orkesterin esitystä Shaftista. Siihen tuli vähän kuin vastineeksi yksi huikaiseva musiikinpätkä, josta pian lisää, mutta ukulelen helmistä houkuttaa mainita vielä Wuthering Heights, koska olen arvostelukyvyttömässä tilassa joskus yrittänyt laulaa Pussi-Katen korkeaoktaanista esitystä pari oktaania liian alhaalta. Tuossa herra vetää aika paljon puhtaammin ja jatsahtavammin.

Vastineeseen palatakseni, kirjaston avulla osui kouraan Badfingerin kokoelmalta alkuperäinen esitys kappaleesta, jonka moni tuntee Nilssonin, Paita-Ressu Redfordin tai Mariah Careyn kovaa tai korkealta laulamana. Naamakaveri paljasti, että Bulgarian Idolsissa se tunnetaan nimellä Ken Lee.

Hjoo, ei mulla muuta, paitsi että muistin ihmeellistä olemusta jouduin kanssa miettimään viikolla. Kone juntturoitsi siihen malliin kesken tiukan rypistyksen, että sinkouduin hakemaan uuden DIMMin (128 > 512 MB) nostaakseni käytössä olevan muistin vihdoin edes gigaan. No, kaupoilla ei voi käydä naukkaamatta päälle piiskaryyppiä. Yöllä palailin pikku vihneessä kotiin epäonnisen biljardipelin jälkeen.

Aamulla availin varovaisesti ensin silmiäni, sitten tietokonetta. Ihme ja kumma, olin saanut muistipalikan tärskäytettyä kohdalleen ja mylly pyöri hienosti. Pääkopassa oli sellainen tunne, että olin ottanut sieltäkin varmemmaksi vakuudeksi muistikalikan kaupasta ostettua täydentämään. Se oli ehdottomasti sumeaa logiikkaa suosivaa mallia DIMM.