Sarjakuvakoulutukseni, osa 2

Vitkastui jatko-osan kirjoittaminen erinäisistä syistä, kuten:
– Grilliltä piti hakea sauhuja, unohduin toviksi terassille.
– Iski päänsärky, ei jaksant nakutella.
– Teemalla oli Dave Lindholm -iltama, jäin ihailemaan Isokynän itsensä lisäksi mm. Zape Leppäsen ja Affe Forsmanin rumpalointia sekä Antero Jakoilan työstöä 12-kielisellä ja veikeän lyhyellä ja pullealla "pilleripullolla", jota hän slidetarkoituksiin sovelsi. Vesku Loiri oli ilahduttavan asiallinen isäntä vanhassa tv-purkituksessa, löysin rantein.
– Aamupäivällä tuli jyystettyä käännös 32-sivuiseen sarjakuvaan, raakaversio vain.

Odottamattoman mutkan teetti sekin, että alkoi tulvehtia mieleen monenlaisia vaihtoehtoja, mitä kaikkia sarjakuvia voisi tai pitäisi mainita. Useita pitkän linjan huvituksia heittelin yli laidan, koska ne ovat tuntuneet mainioilta tuttavuuksilta, mutta eivät missään vaiheessa kai ehdottomalta ykköskamalta. Hyvin lähellä listaa ovat: Lucky Luke, Robert Crumb, Gilbert Shelton, Masi, Harald Hirmuinen, MAD (vars. Don Martin ja Sergio Aragones), Milo Manara ja monet muutkin, jotka ovat jaksaneet kiinnostaa kyllä, kun niitä on vastaan osunut.

Tuohon Jymyn ja Huulen kulta-aikaan taisin olla liian kloppi, vaikka jännittyneenä niitä luinkin. Opiskeluaikoina Fabulous Furry Freak Brothers ja underground-lehtien koosteet iskivät lujempaa.

Jatkan silti alkuperäisellä linjalla, pieniä muutoksia on aikajanaan muistunut.

6. Modesty Blaise
Nonstoppien rinnalla ja jälkeen muistan, että divareista tuli haettua Agentti X9 -lehdyköitä. Oli siinä kai muitakin kiinnostavia sarjoja, mutta pettymys oli paha, ellei neiti Blaise esiintynyt numerossa lainkaan. "Modestii" talvehti suuren osan 80-lukua syrjässä katseiltani, mutta teki jyräkän paluun kahdella rintamalla - sekä sarjakuvina että kirjoina. Omaperäinen sankari, jänskä taustatarina ja viekoittelevasti kuvattu hahmo.
Aioin valita tähän kohtaan Daredevilin edustamaan Marvel-harrastusta, mutta se asettuu samaan ajankohtaan kuin Blaisen paluu näköpiiriini. Kun aloitin käännöshommat, kustantajalta sai kätevästi tuoreita julkaisuja, joissa toimintapuolella iskivät MB:n ohella Marvelin laajasta kirjosta erityisesti Daredevil, joka monella tapaa muistutti Hämistä angstisena, tekojensa oikeutusta epäilevänä sankarina. Ryhmä-X oli toinen ääripää, johon en saanut otetta, mutta Tuomari, Wolverine, Aaveajaja, Silver Surfer ja kumppanit tuli tutkittua.

7. Tilsa
Tämä oli vähällä unohtua, kun punk-aikoina rokänroll pääsi syrjäyttämään sarjakuvaharrastusta. Tiiviisti seuraamissani omakustannelipareissa tähtihetkiä oli kuitenkin Nuuka Nautinto -lehden sarjakuvat, jotka piirsi Jukka Tilsa (yllä "Kova kohtalo", NN 2). Ne taitavat olla hulvattominta meininkiä, mitä olen kotimaisessa tuotannossa (tai ehkä missään) nähnyt… vaikka Mauri Kunnas pääsi hyvin lähelle Nyrok Cityssä, jota tuli Suosikista ihailtua, ja Tarmo Koiviston Mämmilä iski sitten omalla akselillaan.
Oli juhlava hetki, kun käteen tarttui vuosien jälkeen Tilsan kooste Zoppaa ja zärvintä (Arktinen banaani, 2004). Siinä Tilsa kertoo yhdeksi esikuvakseen Pulterin pelkistetyn grafiikan, mikä toikin lämpimiä muistoja Hesarin ja Avun sarjakuvasivuista sekä 70-luvun pokkareista, joihin Pultereita koottiin.
(PS. Nyt kun "Nuukista" taas katselin, niin nuo ovat aika vapaamuotoisia ensiaskeleita. Viiva ja juonetkin jämäköityivät kai nopeasti Zärpä-lehdissään, omakustanteita nekin.)

8. Lassi ja Leevi
Sanoisin, että paras ja tasalaatuisin strippisarja. Nämä tuli ahmittua lävitse, suurin osa ensin suomeksi ja sitten englanniksi kaikki, mitä kätevästi löysi tai sai lainaksi. Bill Watterson oli harvinaisen fiksu mies, kun osasi lyödä putiikin kiinni ennen näkyvää leipääntymistä.
Saman katon alla voisi mainita pari muutakin strippisuosikkia, joita pääsin jossain vaiheessa kääntämään sellaisiin lehtiin kuin Huba-sarjat, Masi ja VSOP. Niissä oli vastaavaa sillisalaattihenkeä kuin Ruudussa muinoin, vaikka kyse ei ollutkaan jatkosarjoista. Maistuvimpia juttuja uusista tuttavuuksista olivat Aidan takaa, Kamut, Dilbert ja Rutala sekä vanhoista esimerkiksi Pulteri ja Velho. Jotain jää varmasti mainitsematta…

9. Gary Larson: The Far Side
Mahlottoman suuri elämys, kun näiden makuun pääsi sopivasti jälkijunassa, että niitä sai saman tien muhkeina Gallery-kirjoina luettavaksens. Enemmän pilakuvia kuin sarjakuvallista kuljetusta, mutta järäytti viistoilla näkemyksillään sanomalehtisarjakuvaa ja sai paljon seuraajia, joista harva huvitti samaan malliin.
Näistä innostui moni lähituttukin, Lontoosta tuli ainakin pari korttia, jotka luottivat turistikuvan sijaan Larsonin huumoriin. (Koetan skannata tähän siskon lähettämän, joka on ollut vuosia seinällä, näköjään vuodelta -91.)
Tenho on niin pysyvää, että edelleen kantapöydässä ihmiset vuorollaan munaavat itsensä yrittäessään suusanallisesti kuvailla jotain pläjäystä, jota eivät välttämättä muista liian tarkasti. Antti Marttisen suomentamat Kaukana poissa -albumit olivat minusta myös vankkaa työtä, vaikka olen kuullut ininää, että nämä pitää lukea englanniksi. Martti Vasamaa on päässyt oivalluksen tasolla lähimmäs Larsonia niistä, mihin olen lehdissä törmännyt (esim. MADissa ja Aamulehden Valo-liitteessä).

10. Tex Willer
Vähän vastaava tapaus kuin Modesty Blaise. Näitä tuli luettua paksuja nippuja yhtä kyytiä jo 70-luvulla, sitten väliin tuli pitkä tauko, kunnes 90-luvulla oli taas uusi aktiivivaihe, jolloin ahmin lukuisia vuosikertoja, ja jälleen pitkä tauko.
Nykyään julkaisupolitiikka lie koordinoidumpaa ja taustat on selvitetty, jolloin hienoista julkaisuista löytyy myös kiintoisaa tietoa tekijöistä. Tarinat ovat yksipuisia samaan malliin kuin vaikkapa Korkkarit, mutta oikeassa mielentilassa ne jaksavat viihdyttää. Yksi suosikeistani sarjakuvakääntäjien joukossa on Renne Nikupaavola, joka on luonut oman mainion sanastonsa Willeriin. Ihailtavan vähäeleistä ja silti mehukasta kielenkäyttöä.

Bonus: Alan Moore
Kuinkas tämä pääsi unohtumaan? Ajattelin liikaa sarjakuvahahmojen ja piirtäjien kautta, ei tullut sitten käsikirjoittaja mieleen. Eniten fanittamani mies niistä, jotka ovat supersankareille asetelleet sanoja suuhun, hän tekee sen vieläpä harvinaisen runsaasti ja rönsyilevästi. Suosikkeja on paljon, kuten Vartijat (Watchmen), V niin kuin verikosto (kts kuva), Rämeen Olento (Swamp Thing), Batman (The Killing Joke ym.) ja onhan niitä.

On aika vääjäämätöntä, että unohdin jotain muutakin hyvin olennaista, mutta mitäpä tuosta. Ei kai tällaista kannata liian vakavasti ottaa tai liian pitkään hieroa. Olihan alkutaipaleella sellaisiakin sankareita lähiluvussa kuin Prinssi Peloton, Robin Hood, Retu, Nakke Nakuttaja… ja kymmeniä muita, jos lehtisarjakuvia alkaisi miettiä, eikä vain sarjakuvalehtiä.

Tulikin mieleeni, että George Herrimanin Krazy Kat oli aivan ylivoimaa opiskeluaikoina, jolloin niitä julkaistiin Turun Ylioppilaslehdessä sekä erinomaisia Jalavan albumeita tuli kauppoihin. Kuka olikaan albumien oivaltava suomentaja? Wikipedia kertoo, että Soile ja Heikki Kaukoranta, kuten hyvin luontevalta tuntuukin. Niitä sukkeluuksia toisteltiin kaveripiirissä taajaan.

Ehkä teen siis viikon päästä korjatun laitoksen, jos vastaavia puutteita kumpuaa lisää muistiin.