Fisu käy katiskaan

Hjuu, puolittaisten lomapäivien aatelia. Musiikki soi tenhoavasti ja fisu rämpii toivotulla tavalla katiskaan. Sen kun nostelee vaan, jos muistaa ja jaksaa.

Tällä hetkellä soi Albert Leen albumi Hiding, joka on kestosuosikki yli 25 vuoden takaa. En pane tähän adjektiivien verrantomuotoja, koska ne taipuisivat sinne liioittelevan ylistävään ääripäähän. Sen voisin silti mainita, että pidin paljon Dire Straitsin debyytistä, mutta herra Lee hoitaa komiasti omaan tyyliinsä kitarakoukuttelun koveroidessaan siltä levyltä kappaleen Setting Me Up.

Olen ihmetellyt pari vuosikymmentä, mistä ne kaikki äänet lähtevät, mutta onneksi nykyään on juutuubi, joka paljastaa pari alkeisseikkaa. Kuten sen, että Albert Lee näppäilee sopivasti pikkulillillä noin kolme kertaa harvemmin kuin plektralla:

Why are you using the pinky?

Se kertoo etupäässä, miksi herran soitto kuulostaa kantripikkaukselta. Siihen kun lisätään törkeä nopeus, jota ihmeteltiin maailmanlaajuisesti (luulisin), kun A. Leen kuuluisin kappale Country Boy sai mainetta, niin mikä on yhtälö? Kukaan ei uskonut Suomen piireissä, että hän vetää livenä saman ja varsinkaan yhtä nopeasti. Sitten Eric Clapton tuli Helsinkiin, porukassaan Albert ja mm. Gary Brooker, jotka saivat soolonumeronsa. Herra Lee veti, saatana, Country Boyn vielä nopeammin, minkä todisti myös Radiomafian nauha:

Jokin versio Country Boysta

Vähän ennen Hidingia (ei kyyneleitä) Dave Edmunds pestasi tutun mustalaiskääpiön soittamaan johtavaa kitaraa kappaleella Sweet Little Lisa, joka julkaistiin lätyllä Repeat When Necessary (1979). Siinä Albert Lee soittaa Telecasteria niin kuumottavasti, että antaisin kernaasti hänen nuolla hien palleistani. Hän ihmetteli, että kitara on miksauksessa niin päällä, mutta sehän on se murskaava asia. Juutuubilta löytyi kalpea, mutta hieno jäljitelmä Refreshmentsin kanssa:

AL & The Refreshments: Sweet Little Lisa

Jep jep, saanko tunnustaa tähän kohtaan, että pidän häntä aivan mainiona soittajana.

Kerta vielä kiellon päälle. Kuivina aikoina, kun ei ollut Hidingia kuunneltavana, yksi riemuja tuottaneita soittoja oli hänen sormiharjoituksensa. Näköjään sekin on juutuubilla:

Fun Ranch Boogie

Kimmokkeena tähän jeremiadiin toimi tiikeriveli, joka on jumoksissa Riihimäellä lasten kanssa, ja soittaa kitaraa kuni Albert King ja Jimmie Vaughan yhteensä. Vaihdoimme tekstiviestejä, jotka päätyivät sihen, ettei hän lähde juuri nyt Tamperelle. Jatkamme juomista omin toimin, rinsiippinä hänen lausumansa:
"Hyvä kalsongfylla kuitenkin rakenteilla."

Huolestuttavaa, yritän jo juoda tyhjästä mukista. Onneksi täyttäminen on heleppååå...

EXTRA EXTRA: Juuu-maaa-lauta, että on tuokin Sweet Little Lisa hieno, todella tyylikäs piano ja lopussa Albert alkaa painaa…