Haljun maun jättivät nuo edeltävät sarjakuvakertaukset: vanhaa, väsynyttä ja silti keskeneräistä jorinaa. Meinaan voisihan parhaista sarjakuvista kaivaa esiin, miksi ne ovat kiinnostavia, eikä vain muistella mihin ikäkauteen niiden lueskelu on ajoittunut.
Nyt on taas nuorekkaampaa ja tuoreempaa ajanvietettä, sillä poika viettää kuuden viikon lomaansa, josta tämä aamu käynnistyi railakkaasti pikkuisessa olohuoneessani huupallon, jalkapallon ja jääkiekon merkeissä. Huupallon säännöt tietää vain hän itse, sohva siinä on kuitenkin vastustajana. Jalkapallossa syntyy runsaasti maaleja. Jääkiekossa hän sekä laukoo että toimii maalivahtina – pelivälineenä on "supermuna" eli munan muotoinen superpallon tavoin, joskin arvaamattomammin pomppiva vehje.
Seuraavaksi pitäisi mennä kokeilemaan, pysyykö hän pyörän selässä ja pääseekö sillä jopa eteenpäin. Tasapainotaitoja on koulittu jo sirkushommissa ja lumilaudallakin hän osaa laskea mainiosti, mitkä taidot auttavat varmasti myös kaatumaan hallitusti. Suotta on lykkäytynyt tuo pyöräilyn opettelu, mutta sain vasta sopivan perintöfillarin (kts. kuva) tännekin käyttöön. Äidin luona hän on reenannut apupyörällisellä vehkeellä, tässä niitä ei ole.
Onko sattumoisin kellään hyviä vinkkejä, miten pääsee alkukynnyksen yli pyöräilemisen makuun? Omasta oppimisestani muistan sopivan loivassa alamäessä innostuneeni, kun pääsin kaatumatta loppuun asti. Polkeminen oli seuraava vaihe, jonka oivaltamisesta ei jäänyt muistijälkiä.
3.7.2007
Fillaroinnin alkeet?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Pidät tarakasta kiinni ja hivutat käden irti, kun poika ei huomaa. Voi sitä ihmeen tunnetta ja riemua, kun jälkikasvu huomaa pyöräilleensä tietämättään omin nokkinensa jo vaikka kuinka pitkään. Tai sillä tavalla minä ainakin opin silloin joskus kolgent vuotta sitten ;)
Supermuna...
Meillä pojalla on tuo Allyn mainihema keino myös käytössä ja homma näyttää etenevän, kun joka päivä reenaa. Lisätietoja tolta mun miäheltä. Toutaimet tanaan!
Kas, kiitos, täällähän olikin vinkkejä! Eivät kopsahtaneet jostain syystä spostilooraan, mutta sekaisin tuntuu ploki olevan muutenkin. Ikävästi päivittyy milloin sattuu.
Vähän Allyn neuvon suuntaan yriteltiin tasamaalla ja lievässä alamäessä. Hiukan on korkealla vaan peppu, ja poikaintanko tiellä, kun jalat ulottuvat niin huonosti maahan, että meno jännittää.
Toimiiko kommentit, kokeilen ja kuuntelen?
Pikku välihuomautus: Kannattaa opettaa poika jarruttamaan ennen kuin lasket irti alamäessä.
Jarrut on mamoja varten! Ei ole vielä päästy niitä koklaamaan, koska vauhdit ovat olleet niin hiljaisia.
Siinä on se Catch-22, että tasapaino löytyisi helpommin vähän reippaammassa vauhdissa, mutta silloin en pysy enää mukana pitämässä ritsistä pystyssä.
Kyllä se poika siitä oppii tosi nopeasti, usko vaan. Et pysy kohta enää perässä ;) Hienoja ovat nuo elämän ensimmäiset polkaisut!
Samat vinkit kuin Allylla ja Kauralla. Jarrutuksesta sen verran, että suos. opettamaan myös sen. Itse opin ajamaan, mutta en jarruttamaan - jarrutin ulkorakennuksen seinään, auttttts! Toivottavasti homma jo toimii??? *ude*
Tervens Angela ja Polgara! Hiton viestit eivät saavu spostilooraan, en huomaa milloin niitä on tullut.
Kyä eka polkaisu jää vääjäämättä mieleen, mutta niin pitkälle ei viä päästy, että päästäisin poikaa itekseen polkemaan.
Jarruja kokeilimma niin, että nostin ritsistä takapyörää. Poika sai polkea ja sitten jarruttaa. Eiköhän se siitä, hän lupaili, että tänä kesänä pitää oppia. Äiti oli kuulemma sanonut, että muuten tulee turrlpakeikka. (leveä virne päälle)
Jälleen pahoittelut haamupäivityksistä yms, kesälomahengessä etenevät plokiasiat itse kullakin taholla.
Lähetä kommentti